Vanhoillislestadiolainen ateisti!

Miten puhujan sydämen paikalla voi olla lompakko - eihän saarnaamisella rikastu? Menettää vaan omaa aikaa saamatta muuta palkkaa kuin vähän matkakuluja, ja tietenkin sitä kunniaa & arvostusta.

On niitä ateisteja myös luterilaisessa kirkossa ja myös teologisessa tiedekunnassakin. Minulle kertoi eras teologisessa opiskeleva, että lähes puolet hänen kurssikavereistaan on ateisteja.

Kyllä sitä virallisestta valtionkirkossakin on sellaisia, että eivät itse usko siihen, mitä saarnaavat:((

""Miten tuo ilmiö sitten käytännössä näkyy? mm. insesti- ja pedofiliatapauksina ja häikäilemättömänä taloudellisen edun ja hyödyn tavoittelunako?
Tunnen muutaman vl-saarnamiehen, joilla sydämen paikalla aivan ilmeisesti on lompakko ja joiden paatumus ja kylmyys näkyvät puheissa ja teoissa arkena. Nämä miehet herkistelevät kyyneliin asti vain seurapuhetta pitäessään. Tulkitsen sen tiedostamattomaksi vallan ja kunnian tavoitteluksi""

Ateismi ei tarkoita pedofiliaa, insestiä tai edes paatumusta ja kylmää sydäntä. Voitte vanhoillislestat pitää ne aivan omina piirteinänne.

Oululaisessa seurakuntalehti Rauhan Tervehdyksessä oli Rebekka Naatuksen mielenkiintoinen kirjoitus otsikolla Lestadiolaisen ateistin oma elämä.

Naatus kirjoittaa, että vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluu ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan uskonnollisia. Jotkut ovat lähinnä agnostikkoja.
Naatus sanoo tuntevansa jopa muutamia ateisteja, jotka kulkevat liikkeen mukana, noudattavat sen periaatteita ja mieltävät itsensä lestadiolaisiksi, koska se tuntuu luontevalta ja mukavalta!
Suku ja lähipiiri kuuluvat lestadiolaisten joukkoon, joten elämä soljuu omalla painollaan, eikä taivaalliset tai tuonpuoleiset asiat heitä kiinnosta tai ole ehkä koskaan kiinnostaneet.

"Herätysliikkeen linjan mukaiset vastaukset puristuvat suusta, mutta henkilökohtaisella tasolla ne eivät liikauta.
Paljon mukavampi on pohtia harrastuksia, työtä ja säätä.
Elämäntapaan liittyvissä asioissa ollaan yhtenäisiä, mutta henkilökohtaisen uskon kanssa voi olla niin ja näin.

Tiukasti normatiivinen yhteisö kantaa, koska sen rakenne ja elämäntapaohjeet kuljettavat mukanaan, vaikka yksilön ajatukset kulkisivat omia polkujaan.

Herätysliike muuttuu, kun sen tavalliset jäsenet alkavat äänestää jaloillaan. Kun "ei niin kovin uskonnollinen" insinööri päättää, että nyt riittää tämä tolkuton lisääntyminen ja talkootyön määrä. Tai kun käy ilmi, että epämiellyttäviä totuuksia piilotellaan ja vastuuta väistellään.
Näillä ihmisillä on paikkansa. He elävät elämäänsä huolehtien töistään ja lapsistaan. He haluavat elää hyvää elämää läheistensä kanssa.
Heissä on vanhoillislestadiolaisen liikkeen tulevaisuus, koska liike pysyy kasassa vain pyyteettömän talkootyön avulla. Elämäntapaliikettä on syytä lähestyä elämäntavan kautta."

Naatuksen mukaan hiljaiset singnaalit kertovat enemmän kuin puheenjohtajien linjapuheenvuorot.
"Muutoksista kiinnostuneiden kannattaa pitää silmät ja korvat auki. Elämäntavalliset muutokset voivat tapahtua yhtä sukkelasti kuin suviseurakaupungin purku. Siinä missä äsken oli 70000 ihmistä, on nyt tyhjä peltoaukea."

Luin artikkelin ja sanoin mielessäni "aamenta".
Tunnen monia tällaisia, varsinkin "lapsuuden uskossa säilyneitä" elämäntapauskovaisia, joita ei näytä hengelliset asiat kiinnostavan pätkääkään, mutta he kulkevat "porukoissa", koska koko elämä, ystävät ja suku on kietoutunut vl-uskoon.
Odotankin millaista palautetta Naatus saa kirjoituksellaan.

"Vanhoillislestadiolainen ateisti onkin ihan uusi piirre Suomen uskonnollisessa kentässä."

Onko tuossa jotain uutta?
Onhan muissakin herätysliikkeissä koettu samaa.
Körttiläisissä monet ovat jopa sanoneet sen ihan ääneen, että ovat ateisteja, mutta saavat silti herättäjäyhdistyksen täyden luottamuksen. Ne hyväksytään sellaisinaan, sillä körttiläisyyden mukaan armo kuuluu kaikille.

Ns. kirkkouskovaisissa vasta paljon ateisteja ja agnostikkoja onkin. Saatetaan rakastaa jumalanpalveluselämää, virsiä jne, mutta ei uskota Herraan.

Ite olen yksi vanhoillislestadiolaisista ateisteista. Vl-ateisteilla ja körtti- tms. ateisteilla on se ero, että vl-ateistit eivät ateismistaan puhu, vaan pitävät sen omana tietonaan, koska asian julkitulo johtaa väistämättä erotukseen valtakunnasta. Mulla itellä ei oo ees mitää tarvetta kertoo ateistisesta ajattelumaailmastani kellekkään. Haluan kuulua vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön ja tässä yhteisössä on paljon hyvää.

Osa vl-ateisteista voi esiintyä uudismielisinä vl:inä haluten nakertaa SRK:n arvovaltaa. Haluavat ikään kuin sisältä päin romahduttaa vl-liikkeen.
Kaikki vl-liikkeen uudistajat eivät kuitenkaan ole ateisteja. Kyllä siihen joukkoon kuuluu oikeasti uskoviakin, joille SRK:n laatimat opit eivät kelpaa.
Itelle ja monelle muulle vl-ateistille on ihan sama, mitä opit pitää sisällään, kun ei usko niihin kuitenkaan. Riittää, että pitää ulkoiset puitteet kunnossa.

Kaverini, jonka tiedän myös olevan ateisti (ollaan puhuttu paljon kahden näistä asioista), yritettiin pari vuotta asettaa puhujaksi. Kaverini tiesi, ettei voi olla oikein ottaa puhujan tehtävää vastaan, jos ei usko sisimmissään siihen, mitä joutuisi opettamaan. Hän nöyrästi halusi kieltäytyä tehtävästään. Aikoivat siionissa katsoa myöhemmin uudellen asiaa. Tuli vain mieleen, kuinka moni vl-ateisti on ottanut puhujantehtävän vastaan, kun ei ole uskaltanut, tai halunnut kieltäytyä... Toisaalta sekin on ihan se ja sama. Samanlaisia saarnoja voi vetää kuka tahansa tähän liikkeeseen syntynyt, uskoi Jumalaan tai ei.

Voiko lestadiolaiseksi ryhtyä vaikka ei ole uskovainen?

Olen lähtöisin helluntalaisesta perheestä. Irtauduin siitä ja rupesin elämään kuten muutkin nuoret, mutta myöhemmin olen aikuisena huomannut lähentyväni sitä lapsuuden aikaa vuosi vuodelta. Minulla ei ole televisiota, en käytä alkoholia jne. Olen lähestynyt tätä asiaa älyllisesti ja päätynyt samaan kuin uskonnolliset yhteisöt opetuksen kautta. En siis usko persoonalliseen, elävään jumalaan, vaikka en nyt ihan ateistikaan ole. En usko, että pystyisin ikinä uskomaan Jumalaan. Tästä syystä olen huomannut, että en oikein sovi mihinkään yhteisöön. Olen aina välillä miettinyt, että pitäisikö soluttautua uskonnolliseen yhteisöön, esim. lestadiolaiseksi vaikka ei uskokaan Jumalaan. Minua kiehtoo siinä puhtaat elämäntavat, kurinalainen ja rehellinen elämä. Lisäksi uskon, että lestadiolaisyhteisöstä voisi löytää kunnon vaimon rehelliselle ja ahkeralle miehelle.