kumpi olisi vetävämpää. Kirjoittaa minä-muodossa vai kaikkitietävän kertojan tapaan hän- muodossa.
Siis
Hätkähdin hereille, kun puhelin vonkaisi hälytystä. Mieleni teki paiskata vehje lattiaan, mutta äänestä tiesin pomon soittavan. Eikähän työhuone mikaan makuukamari ollut eikä työaika torkkujen vetämiseen tarkoitettu. Läppäsin vehkeen auki ja tokasin tekopirteesti. - Pikapalvelu valmiina...
Vai : Masa hätkähti puhelimen rääkäisyä. Hänen teki mieli viskata vehje lattiaan, mutta kuuli soittoäänestä pomon olenvan asialla. Mies haukotteli, tuumaten, ettei työhuone ollut makuukamari eikä työaika torkkuja varten. Oli parempi vastata. Hän läppäsi yhteyden auki ja ilmottautui tekopirteästi - Pikapalvelu valmiina..
Siis
Hätkähdin hereille, kun puhelin vonkaisi hälytystä. Mieleni teki paiskata vehje lattiaan, mutta äänestä tiesin pomon soittavan. Eikähän työhuone mikaan makuukamari ollut eikä työaika torkkujen vetämiseen tarkoitettu. Läppäsin vehkeen auki ja tokasin tekopirteesti. - Pikapalvelu valmiina...
Vai : Masa hätkähti puhelimen rääkäisyä. Hänen teki mieli viskata vehje lattiaan, mutta kuuli soittoäänestä pomon olenvan asialla. Mies haukotteli, tuumaten, ettei työhuone ollut makuukamari eikä työaika torkkuja varten. Oli parempi vastata. Hän läppäsi yhteyden auki ja ilmottautui tekopirteästi - Pikapalvelu valmiina..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hän-kertoja ei ole aina kaikkitietävä. En tekisi valintaa vain sen perusteella, mikä kuulostaa paremmalta, vaan rakenne ratkaisee. Tarvitseeko tarina lisätietoa, jota minä-kertoja ei voi tarjota yms. yms. asioita pitää miettiä.
Minäkertoja ei voi tietää oman tietämyksensä ulkopuolisista asioista. Esim. jos ulkoa kuuluu kova pamaus, minäkertoja voi vain arvailla sen aiheuttajaa, kunnes pistää päänsä ulos ikkunasta ja katsoo. Hänkertoja voi mennä muidenkin ihmisten päiden sisälle. Toisaalta pitää myös ajatella näkökulmaa, eli kenen silmillä (päällä) hänkertoja asioita ajattelee.
Ihan samaa mieltä noiden muiden vastaajien kanssa, eli riippuu ihan siitä aiheesta eli mitä muotoa se vaatii. Kannattaa kuitenkin kokeilla sitä, mitä et ole ennen käyttänyt. Minulla on aina ollut minä -kertoja, ja uudessa työssä päätinkin kokeilla kaikkitietävää kertojaa. Pelkäsin, että en osaa kirjoittaa niin, mutta se olikin yllättävän helppoa ja asioihin sai laajennetun näkemyksen. Näkee metsän puilta.
Kaikkitietävä kertoja erotetaan joskus hän-kertojasta. Mikä on tämä jako? Onko se niin, että hän-kertoja ei aina ole luotettava kertoja?
Hän-kertoja voi ihan hyvin olla joku tarinan henkilö, joka vain kertoo sivusta muiden tekemisistä hän-muodossa omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. Tai se voi olla ulkopuolinen, joka kertoo päähenkilön näkökulmasta hän-muodossa päästen vain päähenkilön päähän. Tai se voi olla ulkopuolinen, joka ei pääse kenenkään hahmon päähän. Minä-kertojakin muuttuu hän-kertojaksi kohtauksissa joissa selittää muiden tekemisiä!
Kaikkitietävä kertoja luonnollisesti tietää kaiken, minkä kirjailijakin. Minä-kertojakin voi olla kaikkitietävä, jos kertoja vain kertoo minä-muodossa: "Tiesin, että tyttö pelkäsi avata kaappia: siellä nimittäin piileksi kauhea mörkö josta olin itsekin lukenut satuja jo lapsena..." jne.
Ja kysymykseen: ehdottomasti hän-kertoja, ja kaikkitietävä sellainen. Tykkään käyttää montaa hahmoa, ja hyppiä päästä päähän kohtausten välilläkin, ja minä-kertojasta tulee teinikirja, päiväkirja tai muistelma-fiilis.
Tällaisen vanhan ketjun löysin ...
Mietin kertojan vaihtoa kirjoittamaani tarinaan. Olen kirjoittanut jutun minä-muodossa, mitähän vaikutusta sen muuttamisella hän-muotoon olisi? Tapahtumiin tulisi etäisyyttä. Mitä se tarkoittaisi käytännössä, tai tekisi mahdolliseksi?