Olen kärsinyt paniikista viisi vuotta viimeiset 2 vuotta ovat olleet pahimpia! viime kesä oli niin paha olo 24h että en päässyt koti pihaa kauemmas. nyt onnistuu jo suht lyhyeet bussi matkat bussilla missä ei ole paljoa ihmisiä. Koulu matkat ovat pahimpia jolloin joudun varaamaan bussi matkaan yli tunnin 20 minuutin sijaan. Olen ihan helvetin väsynyt tähän "elämään" mä elän mutta tää tuntuu vaan joka päivä pahemmalta oon ravannut psykologeilla monta monta kertaa mutta ei tunnu auttavan. Lääkäri on myös määrännyt lääkkeen sepram 40 mg jota oon tossa yrittänyt alottaa yli vuoden.. joka päivä lupaan että tänään on se päivä kun kaikki muuttuu ja uskallan ottaa lääkkeen,,mutta aina keksin syyn miksi otan sen vasta huomenna jne... mulla on niin huonot lääke kokemukset neljää eri lääkettä mistä ei hyötyä pelästään vaan niin pahoja sivuvaikutuksia että meinasin seota enkä halua sitä samaa paskaa enää :( kertokaa rakkaat kohtalon toverit miten te olette uskaltaneet alottaa lääkkeet ja miten selvitä sivuoireista sekoatta? jaksamista kaikille !
tälläinenkö aina?!
nainen 25
7185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Aloita pienellä määrällä sepramia, älä noin isolla annoksella kerralla. Mulla on sama lääke ja sitä alotettiin pikkuhiljaa, olen myös pahojen sivuvaikutusten "uhri" ja olen kokeillut myös muutamia lääkkeitä ja saanut inhottavia sivuvaikutuksia, sepram on käynyt kun on alottanut pienellä annoksella ja sitten nostanut hiljalleen itselle sopivalle annokselle. Kokeile. TSEMPPIÄ!
tosiaan pienellä annoksella kannattaa alottaa. itselläkin nyt cipralex 20mg/pv, mut aloitan 5mg:lla. itse vaadin aloitusvaiheeseen rauhoittavan lääkityksen, niin sujuu helpommin.
suosittelen kyllä kokeilemaan tuota lääkitystä. itsekkin muutamia muita mielialalääkityksiä testanneena tiedän, että kaikki ei sovi kaikille, mutta yrittänyttä ei laiteta! jos tosiaan ei muuten pärjää, niin sit rauhoittavia ja lainaa vaikka kirjastosta oppaita paniikin selättämiseen. niistä on aikanaan itselle ollut suuri apu.
toivon sulle paljon voimia ja muista että et todellakaan ole ainoa joka näistä kärsii!
Itselle määrättiin ihan liian helposti nuita nappeja silloin kun apua menin hakemaan paniikkihäiriöön. Onneksi niitä en koskaan alkanut ottaa. Otin selvää paniikkihäiriöstä ja miten sitä voi kotona hoitaa, voin sanoa suoraan että olo on parantunut tosiaan melkein 70% normaalista.
Lopetin tupakoinnin, kofeiinin, ja näin yleisesti elän terveellisemmin niin on jo paljon helpompi, ja se että ymmärtää tästä sairaudesta kaiken auttaa jo ihan hulluna. Käy psykiatrilla, siitä ei ole haittaa, mutta oma kantani on se että mömmöjä pitää välttää viimeiseen asti, taistelu pitää taistella ennen luovuttamista !
Samaa mieltä tsempperin kanssa. Itsekin olen ilman lääkkeitä koittanut mennä eteenpäin, ja olen päättänyt että vasta ihan pakon edessä niihin turvaudun. Varmasti lääkkeet ajavat paikkansa tietyissä tapauksissa, mutta en usko että lääkkeet ikinä pelkästään tuovat apua, vaan aina vaativat myös terapiaa tai muuta psyykkistä tukea. Ja tosiaan tarkistaa elämäntapansa, koittaa syödä hyvin ja nukkua riittävästi, ja kahvia vain kohtuudella yms.
Päivä kerrallaan eteenpäin.
Hei!
Olisi todellakin hienoa jos voisi elää lääkkeettömänä, on sitäkin yritetty. Olen 54-v ja sairastunut jo 16-vuotiaana tähän sairauteen, kuvitelkaapa iha huviksenne tiedettiinkö tästä sairaudestas silloin mitään, noup. Krooninenhan tämä mun sairaus nyt on, mutta olen saanut kaksi lasta ja olen ollut ikäni töissä muutamia pidempiä sairauslomia olen joutunut pitämään paniikin ollessa pahimmillaan.Lapset on joutuneet tietty olemaan aika itsenäisiä ja mies kovilla mutta edelleen ollaan yhdessä ja selvitty. Huom. on muuten kokeiltu kaikki lääkkeet, terapia, hypnoosi mitä nyt löytyykin, mulle ei ole apua tullut, nyt on taas jotenkin huonompi aika taas menossa jostain syystä, tietäskin mistä, elämäntilanne kun on muuten ihan ok. Citalopraamihan on mun lääke mitä mä pystyn ottaan, muita on kokeiltu huonolla menestyksellä, joten tsemppiä nuoremmat mä olen saanut miehen, ihanat lapset ja työnkin pidettyä, mutta kannattaa pitää itsestään huolta ettei ajaudu alkoholiin(olen kokeillut) siitä ei hyvä seuraa, ph ei pidä päihteistä.
Kiitos kovasti kaikille hyvistä vinkeistä
Olen 55 v nainen, kova jännittäjä ja jalat menevät ihan kipsiin ettei meinaa päästä kävelemään. Olen vuosien mittaan käyttänyt Citalopramia puolesta vuodesta vuoteen kerrallaan. Minkäänlaista koukkuunjäämistä en ole kokenut. Aloitin laittamalla tabletin neljään osaan ja muutaman vkon kuluttua otin puolikasta ja sitten muutaman vkon kuluttua kokonaista. Mitään sivuoireita en tuntenut. Kun taas joskus sain Cipralexiä ja siitä tuli tosi paha olo. Mutta kaikkihan ei sovi kaikille. Lääke ei tule muuttamaan persoonaasi eikä ole tarkoitus sekoittaa päätä. Mieli on vaan parempi ja jaksat tehdä työtä selättääksesi sairautesi. Älä odota vaikutusta liian nopeaan, vie reippaan kuukauden, ennenkuin itse huomaat hoidon hyödyn. Otan myös Propral 40 mg lähes päivittäin tai ainakin silloin, kun tuntuu, että turhaan jännitän esim. roskien vientiä tai kauppaan menoa. Suosittelen, että otat kaiken avun vastaan, mitä tarjotaan ja alat nauttia pikkuhiljaa elämästäsi.