Kultaantuneet
sielä pieni jalka astuu
peni käsi kukkakimpun poimii
leppäkerttu kämmenellä kiitää
perhonen istuu hennon kukan terälehdellä
TAIVAS!
on olemassa nuo polut
polut kultaantuneet
paljain jaloin astuin
tunnen jalkapohjissani
tiet tarinoi
miten hyvältä tuntuu
sielä hiljaa virtaa
kirkas lähde
sielä kukkii tuoksuu
korvenkukkaset
niitten tuoksun tunnen
TAIVAS!
olen lapsuuteni poluilla
olen juurrillani
sielä pieni jalka astuu
peni käsi kukkakimpun poimii
leppäkerttu kämmenellä kiitää
perhonen istuu hennon kukan terälehdellä
TAIVAS!
on olemassa nuo polut
polut kultaantuneet
paljain jaloin astuin
tunnen jalkapohjissani
tiet tarinoi
miten hyvältä tuntuu
sielä hiljaa virtaa
kirkas lähde
sielä kukkii tuoksuu
korvenkukkaset
niitten tuoksun tunnen
TAIVAS!
olen lapsuuteni poluilla
olen juurrillani
Vastaukset 2
Vanhimmat
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Lapuuden polut eivät koskaan sammaloidu
Ne eivät koskaan haihdu
Yhtä uudelta tuntuu tutut tienoot
vaikka aika kuluu mikään ei lapsuudesta muutu
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Kiitos Liisa runostasi! Oli ilo jälleen lukijalla! :)
Voii MURUKULTA!
Ilo jälleen saada sinusta kuulla.
Lapsuuden polut,niin ne on kultaantuneet
ja niitä sielunmaisema taulussa elää.
Olen nauttinnu uimisesta ja marjastamisesta,
äsken pakastin noita vadelmia tulevaks talveks.
Lämmin kiitos ja oikein kesäisiä hetkiä elämääs.
täältä liisa