Mikä aikuistumiseen kuuluva murrosiän rituaali on tuhota toisten omaisuutta?
Sain juuri soiton, että autonai on vandalisoitu edellisenä yönä sen ollessa parkissa parkkipaikalla. Ilmeisesti autoni kohtalon oli sinetöinyt sen sijainti rivin päässä, ensimmäisenä jonossa. N. 15 nuoren joukkiosta kaksi poikaa ohimennen kävelleet auton luokse, potkineet sivupeilit irti ja jonkin verran myös kyljet saaneet osumaa. Toisilla hyvä kun päät kääntyneet, matka jatkui. Yksityiskohtaisesti tiedetään tilanteen kulku siksi, että ko. parkkipaikka sijaitsee satamassa, jossa talkoo tuumin on yövartiointi koko kesän läpi.
Autoni on perus Ooppeli, reilu 10 vuotta vanha. Vasta katsastukseen remontoitu ja kaksi päivää sitten pitkä leima saatu. Arvatkaas vaan mitkä fiilikset tämmönen aiheuttaa omistajassa?? Jeps, tämä vahvistaa käsitystäni stereotyyppisistä helsinkiläisistä nuorista, joilla ei ole ollut kunnon kasvatusta. Olen itsekin vasta 30 kympin korvilla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nämä minun jälkeeni tulleet sukupolvet ovat pikku hiljaa alkaneet riehakkaammiksi ja riehakkaammiksi. Voiko tässä asiassa vedota kasvatukseen..?
Syyllisiä tuskin koskaan saadaan kiinni...Poliisille on tehty ilmoitus, mutta tuntomerkkien ollessa yleistettävissä eikä nimiä tiedossa, on mahdotonta päästä homman jäljille.
Noh, mitä tämä minulle merkitsee? Ilmoitan tapahtuneesta tietysti vakuutusyhtiöön, johon tarvitsee tehdä selonteko tapahtuneesta. Vien autoni korjaamolle, joka tulee maksamaan useamman satasen. Olen ilman autoani jonkin aikaa, mikä helpottaa näin viimeisillään raskaana olevan, maalla asuvan naisen arkea huomattavasti (huomaa sarkasmi). Luultavasti joudun maksamaan korjaamolaskun ensiksi omasta pussistani ja tämän jälkeen vasta saan joskus rahat vakuutusyhtiöstä, tiedä häntä. Aikaisemmin en ole välittänyt sinne kovin ilmoitella jos pientä naarmua autoon on jostain tullut, sillä en haluaisi kovin herkästi käyttää kertyneitä bonuksiani, jotka alentavat vakuutuksieni suuruutta.
Jeps, en vaadi keskutelun aloitukseeni vastinetta keneltäkään. Kommentoida saa jos haluaa. Tuskin itse tulen jatkossa kommentoimaan tätä mitenkään. Kunhan saan purkaa tätä turhautuneisuuttani jotenkin. Haluan uskoa, että jossain vaiheessa ko. nuoret ymmärtävät tekojensa merkityksen, viimeistään sitten jos omalla työllä ja rahalla maksetut autonsa joutuvat samanlaisen kohtelun kohteiksi...
Ja jännittäähän tämä omalla kohdallanikin, alle kuukausi perheenlisäykseen ja mielessä pyörii paljon ajatuksia. Kuinka saan opetettua omalle lapselleni oikean ja väärän rajan, ja missä vaiheessa hän sen oikeasti oppii...
Sain juuri soiton, että autonai on vandalisoitu edellisenä yönä sen ollessa parkissa parkkipaikalla. Ilmeisesti autoni kohtalon oli sinetöinyt sen sijainti rivin päässä, ensimmäisenä jonossa. N. 15 nuoren joukkiosta kaksi poikaa ohimennen kävelleet auton luokse, potkineet sivupeilit irti ja jonkin verran myös kyljet saaneet osumaa. Toisilla hyvä kun päät kääntyneet, matka jatkui. Yksityiskohtaisesti tiedetään tilanteen kulku siksi, että ko. parkkipaikka sijaitsee satamassa, jossa talkoo tuumin on yövartiointi koko kesän läpi.
Autoni on perus Ooppeli, reilu 10 vuotta vanha. Vasta katsastukseen remontoitu ja kaksi päivää sitten pitkä leima saatu. Arvatkaas vaan mitkä fiilikset tämmönen aiheuttaa omistajassa?? Jeps, tämä vahvistaa käsitystäni stereotyyppisistä helsinkiläisistä nuorista, joilla ei ole ollut kunnon kasvatusta. Olen itsekin vasta 30 kympin korvilla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nämä minun jälkeeni tulleet sukupolvet ovat pikku hiljaa alkaneet riehakkaammiksi ja riehakkaammiksi. Voiko tässä asiassa vedota kasvatukseen..?
Syyllisiä tuskin koskaan saadaan kiinni...Poliisille on tehty ilmoitus, mutta tuntomerkkien ollessa yleistettävissä eikä nimiä tiedossa, on mahdotonta päästä homman jäljille.
Noh, mitä tämä minulle merkitsee? Ilmoitan tapahtuneesta tietysti vakuutusyhtiöön, johon tarvitsee tehdä selonteko tapahtuneesta. Vien autoni korjaamolle, joka tulee maksamaan useamman satasen. Olen ilman autoani jonkin aikaa, mikä helpottaa näin viimeisillään raskaana olevan, maalla asuvan naisen arkea huomattavasti (huomaa sarkasmi). Luultavasti joudun maksamaan korjaamolaskun ensiksi omasta pussistani ja tämän jälkeen vasta saan joskus rahat vakuutusyhtiöstä, tiedä häntä. Aikaisemmin en ole välittänyt sinne kovin ilmoitella jos pientä naarmua autoon on jostain tullut, sillä en haluaisi kovin herkästi käyttää kertyneitä bonuksiani, jotka alentavat vakuutuksieni suuruutta.
Jeps, en vaadi keskutelun aloitukseeni vastinetta keneltäkään. Kommentoida saa jos haluaa. Tuskin itse tulen jatkossa kommentoimaan tätä mitenkään. Kunhan saan purkaa tätä turhautuneisuuttani jotenkin. Haluan uskoa, että jossain vaiheessa ko. nuoret ymmärtävät tekojensa merkityksen, viimeistään sitten jos omalla työllä ja rahalla maksetut autonsa joutuvat samanlaisen kohtelun kohteiksi...
Ja jännittäähän tämä omalla kohdallanikin, alle kuukausi perheenlisäykseen ja mielessä pyörii paljon ajatuksia. Kuinka saan opetettua omalle lapselleni oikean ja väärän rajan, ja missä vaiheessa hän sen oikeasti oppii...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla on kakkahätä tuukko pyyhkimään?
Hieno yleistys!