Apua!!! Oleskelulupa asiat (työ vai muu syy)

Kiitos vastauksestasi!

Emme edes tulleet ajatelleeksi turisti viisumi juttua.

Juu, olet oikeassa.... Tiedän, ettei suomessa ole paljon töitä niille, jotka ei puhu suomea... Ja varsinkin tietokoneinsinööreille ei ole kysyntää juuri ollenkaan. Mutta mies on sanonut, että voi todellakin jakaa vaikka postia tai olla jossain varastossa töissä. Näin alkuun mitä tahansa työtä, jotta saadaan ruoat ja vuokrat maksettua.

Kiitos vielä asiallisesta vastauksesta!

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi!

Emme edes tulleet ajatelleeksi turisti viisumi juttua.

Juu, olet oikeassa.... Tiedän, ettei suomessa ole paljon töitä niille, jotka ei puhu suomea... Ja varsinkin tietokoneinsinööreille ei ole kysyntää juuri ollenkaan. Mutta mies on sanonut, että voi todellakin jakaa vaikka postia tai olla jossain varastossa töissä. Näin alkuun mitä tahansa työtä, jotta saadaan ruoat ja vuokrat maksettua.

Kiitos vielä asiallisesta vastauksesta!

Lue lisää

Noita postinjako ja varastotöitäkin on erittäin vaikea saada ilman kielitaitoa. Lähinnä tiskariksi tai siivoajaksi pääsee, ja niihinkin on enemmän hakijoita kuin paikkoja. Nepalilainen tuttuni joutui ravaamaan eräässä firmassa 30 kertaa ennen kuin ottivat osa-aikaiseksi siivoajaksi. Kannattaa siis varautua pitkään ja vaikeaan prosessiin.

Tallukkanen kirjoitti:

Noita postinjako ja varastotöitäkin on erittäin vaikea saada ilman kielitaitoa. Lähinnä tiskariksi tai siivoajaksi pääsee, ja niihinkin on enemmän hakijoita kuin paikkoja. Nepalilainen tuttuni joutui ravaamaan eräässä firmassa 30 kertaa ennen kuin ottivat osa-aikaiseksi siivoajaksi. Kannattaa siis varautua pitkään ja vaikeaan prosessiin.

Lue lisää

Kurjaa :(

Itse olen ollut opintojen ohella töissä, joten säästöjä on sen verran, että voisin maksaa säästöillä ja opintotuilla vuokrat meille. Rahaa olisi myös ruokaan minulle. Siis todellakin ainut, mihin tarvitsisimme rahaa on hänen ruoat ja ylipäätänsä hieman ylimääräistä. Ihan muutama satanen kuussa olisi riitävästi...
Miten voi olla mahdollista, että suht hyvän koulutuksen, loistavan englannin taidon ja reippaan asenteen omaavan on niin hirveän vaikeaa saada edes siivoustyötä???

auttaakaa, please kirjoitti:

Kurjaa :(

Itse olen ollut opintojen ohella töissä, joten säästöjä on sen verran, että voisin maksaa säästöillä ja opintotuilla vuokrat meille. Rahaa olisi myös ruokaan minulle. Siis todellakin ainut, mihin tarvitsisimme rahaa on hänen ruoat ja ylipäätänsä hieman ylimääräistä. Ihan muutama satanen kuussa olisi riitävästi...
Miten voi olla mahdollista, että suht hyvän koulutuksen, loistavan englannin taidon ja reippaan asenteen omaavan on niin hirveän vaikeaa saada edes siivoustyötä???

Lue lisää

Siivoukseenkin nykypäivänä tarvitsee koulutuksen, minun mieheni yritti yli vuoden päivät hakea jo suomessa ollessaan kaikkea mahdollista työtä, mutta ei saanut... Minä hommasin hänelle sitten paikan tuttavien kautta. Miehelläni kaksi korkeakoulututkintoa, yksi kotimaastaan ja yksi suomesta. Suomeakin puhuu auttavasti... Mutta suomessa jo se että olet ulkomaalainen, tekee työn saannista haastavaa... Oli koulutusta tai ei...

näin se vaan on kirjoitti:

Siivoukseenkin nykypäivänä tarvitsee koulutuksen, minun mieheni yritti yli vuoden päivät hakea jo suomessa ollessaan kaikkea mahdollista työtä, mutta ei saanut... Minä hommasin hänelle sitten paikan tuttavien kautta. Miehelläni kaksi korkeakoulututkintoa, yksi kotimaastaan ja yksi suomesta. Suomeakin puhuu auttavasti... Mutta suomessa jo se että olet ulkomaalainen, tekee työn saannista haastavaa... Oli koulutusta tai ei...

Lue lisää

Ja muut kuin ulkomaalaisethan saavat työtä ihan vaan ilmoittautumalla toimistoon. Ei haasteista tietoakaan, vai mitä? Kaikki on rasismin syytä.

11+16 kirjoitti:

Ja muut kuin ulkomaalaisethan saavat työtä ihan vaan ilmoittautumalla toimistoon. Ei haasteista tietoakaan, vai mitä? Kaikki on rasismin syytä.

No kyllä saa, jos vaan ei nirsoile! Minulla taas ei mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen ja aina olen saanut paikat mihin olen hakenut! Enkä ole siivous ym hommia joutunut tekemään vaan toimistohommia, eli kyllä se on itsestä kiinni saako töitä vai ei, siis suomalaisen kohdalla! Ulkomaalaisia kun ei kutsuta edes haasttatteluihin saakka.

näin se vaan on kirjoitti:

No kyllä saa, jos vaan ei nirsoile! Minulla taas ei mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen ja aina olen saanut paikat mihin olen hakenut! Enkä ole siivous ym hommia joutunut tekemään vaan toimistohommia, eli kyllä se on itsestä kiinni saako töitä vai ei, siis suomalaisen kohdalla! Ulkomaalaisia kun ei kutsuta edes haasttatteluihin saakka.

Lue lisää

Ei suomalainenkaan saa duunia, jos on yli- tai alikoulutettu. Vai pitäisikö sanoa ohikoulutettu. Itselläni on kokemusta siitä, että yliopistosta valmistuttuani en enää kelvannut ns. duunarihommiin, joissa olin aiemmin ollut. Minä en nirsoillut, mutta työnantajat nirsoilivat. Oli aktiivisuutta, asennetta ja työkokemusta, mutta eipä auttanut. Useimmat työnantajat sanoivat syynkin aivan rehellisesti.

Tallukkanen kirjoitti:

Noita postinjako ja varastotöitäkin on erittäin vaikea saada ilman kielitaitoa. Lähinnä tiskariksi tai siivoajaksi pääsee, ja niihinkin on enemmän hakijoita kuin paikkoja. Nepalilainen tuttuni joutui ravaamaan eräässä firmassa 30 kertaa ennen kuin ottivat osa-aikaiseksi siivoajaksi. Kannattaa siis varautua pitkään ja vaikeaan prosessiin.

Lue lisää

Turistiviisumi on vierailuja varten, ei keino jäädä maahan oleskelemaan tai työnhakua varten.

auttaakaa, please kirjoitti:

Kurjaa :(

Itse olen ollut opintojen ohella töissä, joten säästöjä on sen verran, että voisin maksaa säästöillä ja opintotuilla vuokrat meille. Rahaa olisi myös ruokaan minulle. Siis todellakin ainut, mihin tarvitsisimme rahaa on hänen ruoat ja ylipäätänsä hieman ylimääräistä. Ihan muutama satanen kuussa olisi riitävästi...
Miten voi olla mahdollista, että suht hyvän koulutuksen, loistavan englannin taidon ja reippaan asenteen omaavan on niin hirveän vaikeaa saada edes siivoustyötä???

Lue lisää

kyllä sose auttaa, sielä ne muutkin kohtalon sisaresi ravaa.

Jos intialainen tänne haluaisi elätiksi, tuskin ottaisi köyhän opiskelijan "apuvälineekseen".
Kuten jo yllä sanoin, mies on valmis tekemään mitä työtä tahansa ainakin aluksi, kunhan vaan saataisiin rahat riittämään ruokaan ja vuokraan. Itselläni on sen verran korkea työmoraali, etten edes ottaisi tänne ketään lusmuilemaan (vaikka hänellä olisikin rahaa tulla suomeen elelemään perheen rahoilla).

auttakaa, please kirjoitti:

Jos intialainen tänne haluaisi elätiksi, tuskin ottaisi köyhän opiskelijan "apuvälineekseen".
Kuten jo yllä sanoin, mies on valmis tekemään mitä työtä tahansa ainakin aluksi, kunhan vaan saataisiin rahat riittämään ruokaan ja vuokraan. Itselläni on sen verran korkea työmoraali, etten edes ottaisi tänne ketään lusmuilemaan (vaikka hänellä olisikin rahaa tulla suomeen elelemään perheen rahoilla).

Lue lisää

Jos haluaisi elätiksi????? ;-)
Kyllä ne sen helpoiten höynätettävän löytävät, kuten näkyy käyneen tässäkin tapauksessa.

???????????????? kirjoitti:

Jos haluaisi elätiksi????? ;-)
Kyllä ne sen helpoiten höynätettävän löytävät, kuten näkyy käyneen tässäkin tapauksessa.

En koe, että olen "helposti höynäytetty". Ihan tosissaan olemme, kummatkin. Vanhempamme tietävät missä ollaan, ja äitini on tyytyväisempi häneen kuin kehenkään aikaisemmista poikaystävistäni :D Eli oikeasti haluttaisiin vaan nähdä, millaista yhdessä eläminen on. En roikkuisi päivittäin netissä ja puhelimessa kahden vuoden ajan miehen kanssa, jonka kanssa en olisi tosissani. Ja samaa uskon vilpittömästi myös intialaisestakin.

auttakaa, please kirjoitti:

En koe, että olen "helposti höynäytetty". Ihan tosissaan olemme, kummatkin. Vanhempamme tietävät missä ollaan, ja äitini on tyytyväisempi häneen kuin kehenkään aikaisemmista poikaystävistäni :D Eli oikeasti haluttaisiin vaan nähdä, millaista yhdessä eläminen on. En roikkuisi päivittäin netissä ja puhelimessa kahden vuoden ajan miehen kanssa, jonka kanssa en olisi tosissani. Ja samaa uskon vilpittömästi myös intialaisestakin.

Lue lisää

on tullut selväksi, että sinun pitää sitten muuttaa intiaan.
hyvä, ettei tänne kaikkia "tietokoneinsinöörejä" osteta leluiksi syrjäytyneille hupakoille.

auttakaa, please kirjoitti:

En koe, että olen "helposti höynäytetty". Ihan tosissaan olemme, kummatkin. Vanhempamme tietävät missä ollaan, ja äitini on tyytyväisempi häneen kuin kehenkään aikaisemmista poikaystävistäni :D Eli oikeasti haluttaisiin vaan nähdä, millaista yhdessä eläminen on. En roikkuisi päivittäin netissä ja puhelimessa kahden vuoden ajan miehen kanssa, jonka kanssa en olisi tosissani. Ja samaa uskon vilpittömästi myös intialaisestakin.

Lue lisää

Hei. Luin viestisi, ja ymmärrän tilanteenne. Halusin antaa neuvoni. Ongelmanne on nyt siinä, että Suomesta miehesi tuskin tulee löytämään töitä. Tiedän kuitenkin, että Norjaan palkataan insinöörejä Intiasta asti hurjia määriä. Siellä on kamala pula insinööreistä, ja etenkin vastavalmistuneita houkutellaan muuttamaan. Kielitaidoksi riittää englanti. Palkat ovat yli kaksinkertaiset verrattuna suomalaisiin.

Kiitos vastauksestasi :)

Naimisiin en halua vain sen takia, että paperityöt sujuisivat paremmin. Intiaan voisin matkustaa joksikin aikaa... Mutta haluaisin saada opinnot nopeasti käyntiin ja oma asunto kuntoon mahdollisimman nopeasti. En oikeasti tajua, miten voi olla niin hankalaa saada se lupa... Ja kun todellakin se yksi paperi on ainut asia mikä puuttuisi (ja jokin työ myös tietty)!

Ja vielä tapaamisesta, alunperin suunnitteilla oli, että hän pääsisi muuttamaan suomeen n. vuoden päästä, ja sitä ennen kävisin vierailulla intiassa mahd. huhti- tai toukokuussa... Ja olisin siellä 1-2 vko.

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi :)

Naimisiin en halua vain sen takia, että paperityöt sujuisivat paremmin. Intiaan voisin matkustaa joksikin aikaa... Mutta haluaisin saada opinnot nopeasti käyntiin ja oma asunto kuntoon mahdollisimman nopeasti. En oikeasti tajua, miten voi olla niin hankalaa saada se lupa... Ja kun todellakin se yksi paperi on ainut asia mikä puuttuisi (ja jokin työ myös tietty)!

Ja vielä tapaamisesta, alunperin suunnitteilla oli, että hän pääsisi muuttamaan suomeen n. vuoden päästä, ja sitä ennen kävisin vierailulla intiassa mahd. huhti- tai toukokuussa... Ja olisin siellä 1-2 vko.

Lue lisää

Eikö ole hieman itsekästä ajatella että juuri teidän kohdalla asiat ovat hankalasti? suomessakin useita pareja/vanhempia jotka ovat vuosia taistelleet oikeudesta elää perheenä yhdessä mutta eivät vaan saa sitä yhtä pientä paperia ;) ja sitten sinä haluat tuoda nettituttavuuden tosta noin vaan suomeen? Ei ihan realiteetit ole kohdillaan tässä hommassa....

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi :)

Naimisiin en halua vain sen takia, että paperityöt sujuisivat paremmin. Intiaan voisin matkustaa joksikin aikaa... Mutta haluaisin saada opinnot nopeasti käyntiin ja oma asunto kuntoon mahdollisimman nopeasti. En oikeasti tajua, miten voi olla niin hankalaa saada se lupa... Ja kun todellakin se yksi paperi on ainut asia mikä puuttuisi (ja jokin työ myös tietty)!

Ja vielä tapaamisesta, alunperin suunnitteilla oli, että hän pääsisi muuttamaan suomeen n. vuoden päästä, ja sitä ennen kävisin vierailulla intiassa mahd. huhti- tai toukokuussa... Ja olisin siellä 1-2 vko.

Lue lisää

Tuolla tapaamisen määrällä voi olla vaikeata saada edes sitä turistiviisumia...

Ja töitä on vaikea saada koska iso osa suomalaisista on niin uppiniskaista kansaa, että joka paikassa täytyy saada palvelua suomeksi - jokaiselta työntekijältä. :S

Tallukkanen kirjoitti:

Tuolla tapaamisen määrällä voi olla vaikeata saada edes sitä turistiviisumia...

Ja töitä on vaikea saada koska iso osa suomalaisista on niin uppiniskaista kansaa, että joka paikassa täytyy saada palvelua suomeksi - jokaiselta työntekijältä. :S

Lue lisää

No hemmetti soikoon, itse olen ulkomaalaisen kanssa naimisissa ja silti pidän oikeutena kotimaassani saada palvelua KAIKKIALLA omalla äidinkielelläni!! Eiköhän se ole sen maahanmuuttajan homma opetella sen maan kieli missä meinaa työskennellä ja asua. Tätä mieltä on myöskin ulkomaalainen suomessa työskentelevä mieheni.

huh huh huuuuu kirjoitti:

Eikö ole hieman itsekästä ajatella että juuri teidän kohdalla asiat ovat hankalasti? suomessakin useita pareja/vanhempia jotka ovat vuosia taistelleet oikeudesta elää perheenä yhdessä mutta eivät vaan saa sitä yhtä pientä paperia ;) ja sitten sinä haluat tuoda nettituttavuuden tosta noin vaan suomeen? Ei ihan realiteetit ole kohdillaan tässä hommassa....

Lue lisää

Tiedän, että monilla on asiat vielä hankalammin. En väittänytkään toisin. Mutta kyllä se silti (niin meidän kuin kaikkien muidenkin puolesta) harmittaa, että Suomessa lupien saanti on niin hankalaa.

Itse voisin vaikka muuttaa intiaan heti, mutta kun haluan saada koulut käytyä. JOS kaikki ei menisikään käsikirjoituksen mukaan, olisi kurjaa olla ilman koulutusta. Joten todellakin ainut mahdollisuus meille on, että hän pääsee Suomeen opiskelujeni ajaksi. En nimittäin usko, että jaksan neljättä vuotta odotusta (nyt kolmas menossa)....

aika paksua kirjoitti:

No hemmetti soikoon, itse olen ulkomaalaisen kanssa naimisissa ja silti pidän oikeutena kotimaassani saada palvelua KAIKKIALLA omalla äidinkielelläni!! Eiköhän se ole sen maahanmuuttajan homma opetella sen maan kieli missä meinaa työskennellä ja asua. Tätä mieltä on myöskin ulkomaalainen suomessa työskentelevä mieheni.

Lue lisää

Suomea on aika hankala opetella, jollei siihen saa mahdollisuutta. Mites opettelee suomea Intiasta käsin??? :D

Kai sitten ainut työmahdollisuus hänelle on ulkomaalaistaustainen/kansainvälinen yritys, joka etsii tietokone insinööriä tai ohjelmoijaa, ja työkielenä olisi englanti. Näin jo yhden työnhakuilmoituksen näillä tiedoilla. Harmi vaan, että yritys tarvitsi työntekijän nyt, ei vuoden päästä :D

aika paksua kirjoitti:

No hemmetti soikoon, itse olen ulkomaalaisen kanssa naimisissa ja silti pidän oikeutena kotimaassani saada palvelua KAIKKIALLA omalla äidinkielelläni!! Eiköhän se ole sen maahanmuuttajan homma opetella sen maan kieli missä meinaa työskennellä ja asua. Tätä mieltä on myöskin ulkomaalainen suomessa työskentelevä mieheni.

Lue lisää

Tarkoitin että suomalaiset olettavat saavansa palvelua juuri siltä ihmiseltä joka ohi kävelee. Siitä viis että kyseessä olisi varaston poika joka tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelu.
Ja siellä töissä sitä kieltä parhaiten oppii. Itse olen tällä hetkellä töissä eri maassa, ja täällä onneksi ymmärretään että voidaan ottaa töihin ihminen, joka puhuu maan kieltä sen verran että osaa sanoa ''Anteeksi en puhu (kieltä), pieni hetki haen toisen työntekijän.''
Muutamassa kuukaudessa kielitaitoni on parantunut huomattavasti, ja nyt pomoni uskaltaa jättää minut yksin toimistolle vastaamaan puhelimeen.
Suomessa ei anneta tähän mahdollisuutta.

auttakaa, please kirjoitti:

Suomea on aika hankala opetella, jollei siihen saa mahdollisuutta. Mites opettelee suomea Intiasta käsin??? :D

Kai sitten ainut työmahdollisuus hänelle on ulkomaalaistaustainen/kansainvälinen yritys, joka etsii tietokone insinööriä tai ohjelmoijaa, ja työkielenä olisi englanti. Näin jo yhden työnhakuilmoituksen näillä tiedoilla. Harmi vaan, että yritys tarvitsi työntekijän nyt, ei vuoden päästä :D

Lue lisää

Työkielenä voi olla englanti, mutta toimistokielenä silti Suomi...Tälläiseenkin erikoisuuteen olen Suomessa törmännyt

auttakaa, please kirjoitti:

Tiedän, että monilla on asiat vielä hankalammin. En väittänytkään toisin. Mutta kyllä se silti (niin meidän kuin kaikkien muidenkin puolesta) harmittaa, että Suomessa lupien saanti on niin hankalaa.

Itse voisin vaikka muuttaa intiaan heti, mutta kun haluan saada koulut käytyä. JOS kaikki ei menisikään käsikirjoituksen mukaan, olisi kurjaa olla ilman koulutusta. Joten todellakin ainut mahdollisuus meille on, että hän pääsee Suomeen opiskelujeni ajaksi. En nimittäin usko, että jaksan neljättä vuotta odotusta (nyt kolmas menossa)....

Lue lisää

todella paljon se, mitem helposti ne kaikenmaailman loisijat pääsevät Suomeen rikoksiaan tehtailemaan.

Tallukkanen kirjoitti:

Tarkoitin että suomalaiset olettavat saavansa palvelua juuri siltä ihmiseltä joka ohi kävelee. Siitä viis että kyseessä olisi varaston poika joka tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelu.
Ja siellä töissä sitä kieltä parhaiten oppii. Itse olen tällä hetkellä töissä eri maassa, ja täällä onneksi ymmärretään että voidaan ottaa töihin ihminen, joka puhuu maan kieltä sen verran että osaa sanoa ''Anteeksi en puhu (kieltä), pieni hetki haen toisen työntekijän.''
Muutamassa kuukaudessa kielitaitoni on parantunut huomattavasti, ja nyt pomoni uskaltaa jättää minut yksin toimistolle vastaamaan puhelimeen.
Suomessa ei anneta tähän mahdollisuutta.

Lue lisää

Totta! Olen todella ylpeä ollessani suomalainen. On mahtavaa, että asiat tehdään pääosin reilusti, ilman korruptiota tai muuta vastaavaa. Koulutuksemme on maailman parasta ja luontomme puhdas. Ymmärrän, että maahanmuuttoviraston ja lakien tarkoitus on suojella maatamme, mutta... Ei uskoisi nuoren miehen töihintulon suomeen olevan näin hankalaa... Ilmeisesti se siis on :D
Kiva kuitenkin kuulla, että muualla maailmaa ollaan hieman avarakatseisempia kuin täällä :D Kuten myös kokemuksesi osoittaa, kielen ja tavat oppii, kun saa siihen mahdollisuuden! :)

Tallukkanen kirjoitti:

Tarkoitin että suomalaiset olettavat saavansa palvelua juuri siltä ihmiseltä joka ohi kävelee. Siitä viis että kyseessä olisi varaston poika joka tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelu.
Ja siellä töissä sitä kieltä parhaiten oppii. Itse olen tällä hetkellä töissä eri maassa, ja täällä onneksi ymmärretään että voidaan ottaa töihin ihminen, joka puhuu maan kieltä sen verran että osaa sanoa ''Anteeksi en puhu (kieltä), pieni hetki haen toisen työntekijän.''
Muutamassa kuukaudessa kielitaitoni on parantunut huomattavasti, ja nyt pomoni uskaltaa jättää minut yksin toimistolle vastaamaan puhelimeen.
Suomessa ei anneta tähän mahdollisuutta.

Lue lisää

Suomessa käytetään puhelimia, eikä viidakkorumpuja.

Harmittaa kaikkia kirjoitti:

todella paljon se, mitem helposti ne kaikenmaailman loisijat pääsevät Suomeen rikoksiaan tehtailemaan.

Ja suomessahan siis ei ole rikoksen tekijöitä, sosiaalituilla eläviä ja muita laitapuolenkulkijoita ihan omasta takaa?

Koulukodissa työskentelevien vanhempien lapsena voin valaista sinua sillä seikalla, että kyllä niitä "arjen sankareita" täältä kotimaastakin löytyy. Ja löytyy kuule niin paljon, että hyvä jos koskaan eläkkeelle pääsen, kun vanhempieni asiakkaat ja niiden tulevat lapset tarvitsevat myös elätyksen :D

Jos ei kuitenkaan laitettaisi kaikkea aina maahanmuuttajien piikkiin ;)

auttakaa, please kirjoitti:

Suomea on aika hankala opetella, jollei siihen saa mahdollisuutta. Mites opettelee suomea Intiasta käsin??? :D

Kai sitten ainut työmahdollisuus hänelle on ulkomaalaistaustainen/kansainvälinen yritys, joka etsii tietokone insinööriä tai ohjelmoijaa, ja työkielenä olisi englanti. Näin jo yhden työnhakuilmoituksen näillä tiedoilla. Harmi vaan, että yritys tarvitsi työntekijän nyt, ei vuoden päästä :D

Lue lisää

Internetissä on hyviä suomen kielen kursseja, joilla voi opiskelun aloittaa vaikka missä maailman kolkassa. Tässä yksi:

http://donnerwetter.kielikeskus.helsinki.fi/finnishforforeigners/

Vaikka työyhteisö olisi englanninkielinenkin, on syytä opetella suomea, jos aikoo täällä olla, elää ja viihtyä. Ja se oppiminen ei onnistu automaattisesti, vaan vaatii pitkäjänteistä työtä.

pensselitäti kirjoitti:

Internetissä on hyviä suomen kielen kursseja, joilla voi opiskelun aloittaa vaikka missä maailman kolkassa. Tässä yksi:

http://donnerwetter.kielikeskus.helsinki.fi/finnishforforeigners/

Vaikka työyhteisö olisi englanninkielinenkin, on syytä opetella suomea, jos aikoo täällä olla, elää ja viihtyä. Ja se oppiminen ei onnistu automaattisesti, vaan vaatii pitkäjänteistä työtä.

Lue lisää

Kiitos! Voisin tuotakin ehdottaa :)
Olet aivan oikeassa ja kyllä intialainen on halukas jollekin kielikurssille menemään.

On tämä kyllä ihmeellinen noidankehä:

tullakseen suomeen mies tarvii työn -> saadakseen työn hänen täytyy tulla suomeen -> tullakseen suomeen hakemaan työtä hän tarvitsee "muu syy" luvan -> hakiessaan työtä hänen myös tarvitsee syödä, yllätys -> syödäkseen hän tarvitsee rahaa -> rahaa hän saisi työstä, jota hän ei saa tehdä!

En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta tältä se minulle näyttää :D

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos! Voisin tuotakin ehdottaa :)
Olet aivan oikeassa ja kyllä intialainen on halukas jollekin kielikurssille menemään.

On tämä kyllä ihmeellinen noidankehä:

tullakseen suomeen mies tarvii työn -> saadakseen työn hänen täytyy tulla suomeen -> tullakseen suomeen hakemaan työtä hän tarvitsee "muu syy" luvan -> hakiessaan työtä hänen myös tarvitsee syödä, yllätys -> syödäkseen hän tarvitsee rahaa -> rahaa hän saisi työstä, jota hän ei saa tehdä!

En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta tältä se minulle näyttää :D

Lue lisää

Kyllä töitä voi etsiskellä Intiastakin käsin näin tietokoneaikana.

auttakaa, please kirjoitti:

Ja suomessahan siis ei ole rikoksen tekijöitä, sosiaalituilla eläviä ja muita laitapuolenkulkijoita ihan omasta takaa?

Koulukodissa työskentelevien vanhempien lapsena voin valaista sinua sillä seikalla, että kyllä niitä "arjen sankareita" täältä kotimaastakin löytyy. Ja löytyy kuule niin paljon, että hyvä jos koskaan eläkkeelle pääsen, kun vanhempieni asiakkaat ja niiden tulevat lapset tarvitsevat myös elätyksen :D

Jos ei kuitenkaan laitettaisi kaikkea aina maahanmuuttajien piikkiin ;)

Lue lisää

että meillä on jo rosvoja ja muita elätettäviä, olemme velvollisia elättämään koko maailman loiseläjät!
Miten joku voi olla niin tyhmä, että keksii tuollaisen selityksen.

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos! Voisin tuotakin ehdottaa :)
Olet aivan oikeassa ja kyllä intialainen on halukas jollekin kielikurssille menemään.

On tämä kyllä ihmeellinen noidankehä:

tullakseen suomeen mies tarvii työn -> saadakseen työn hänen täytyy tulla suomeen -> tullakseen suomeen hakemaan työtä hän tarvitsee "muu syy" luvan -> hakiessaan työtä hänen myös tarvitsee syödä, yllätys -> syödäkseen hän tarvitsee rahaa -> rahaa hän saisi työstä, jota hän ei saa tehdä!

En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta tältä se minulle näyttää :D

Lue lisää

Kyllä niitä loisijoita on jo Suomeen ostettu riittävästi.

Tallukkanen kirjoitti:

Tuolla tapaamisen määrällä voi olla vaikeata saada edes sitä turistiviisumia...

Ja töitä on vaikea saada koska iso osa suomalaisista on niin uppiniskaista kansaa, että joka paikassa täytyy saada palvelua suomeksi - jokaiselta työntekijältä. :S

Lue lisää

Vai että ovat suomalaiset "uppiniskaista kansaa". No käypä tutustumassa vaikka ranskalaisiin ja heidän suhtautumiseensa näihin kielikysymyksiin! Mitä sanaa käyttäisit heidän kohdallaan?

Tallukkanen kirjoitti:

Tarkoitin että suomalaiset olettavat saavansa palvelua juuri siltä ihmiseltä joka ohi kävelee. Siitä viis että kyseessä olisi varaston poika joka tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelu.
Ja siellä töissä sitä kieltä parhaiten oppii. Itse olen tällä hetkellä töissä eri maassa, ja täällä onneksi ymmärretään että voidaan ottaa töihin ihminen, joka puhuu maan kieltä sen verran että osaa sanoa ''Anteeksi en puhu (kieltä), pieni hetki haen toisen työntekijän.''
Muutamassa kuukaudessa kielitaitoni on parantunut huomattavasti, ja nyt pomoni uskaltaa jättää minut yksin toimistolle vastaamaan puhelimeen.
Suomessa ei anneta tähän mahdollisuutta.

Lue lisää

"Tarkoitin että suomalaiset olettavat saavansa palvelua juuri siltä ihmiseltä joka ohi kävelee. Siitä viis että kyseessä olisi varaston poika joka tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelu."

Kuka näin olettaa? Kuinkahan kattavaa tällainen olettaminen väestötasolla lienee? Itse en oleta. Oletatko sinä? Entä miten mahtaa olla asian laita muissa maissa? Onko tällainen olettaminen muualla maailmassa ratkaisevasti harvinaisempaa kuin Suomessa? Vastaisitko näihin kysymyksiin, kun kerran olet selvästikin tehnyt aiheesta tutkimusta. Nyt olisi nimittäin hyvä saada jotain käsivartta pidempää tukemaan näitä väitteitä. Muuten haiskahtaa pahasti siltä, että "suomalaiset olettavat koska suomalaiset olettavat koska suomalaiset olettavat..."


"Muutamassa kuukaudessa kielitaitoni on parantunut huomattavasti, ja nyt pomoni uskaltaa jättää minut yksin toimistolle vastaamaan puhelimeen.
Suomessa ei anneta tähän mahdollisuutta."

Eikö tosiaan? Minulla on täysin päinvastaisia kokemuksia. Et viitsisi tulla esittämään vain omien kokemuksiesi pohjalta tällaisia järjettömiä yleistyksiä siitä miten asiat ovat yleisellä tasolla. Se ei anna sinusta imartelevaa kuvaa.

35543554 kirjoitti:

"Tarkoitin että suomalaiset olettavat saavansa palvelua juuri siltä ihmiseltä joka ohi kävelee. Siitä viis että kyseessä olisi varaston poika joka tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelu."

Kuka näin olettaa? Kuinkahan kattavaa tällainen olettaminen väestötasolla lienee? Itse en oleta. Oletatko sinä? Entä miten mahtaa olla asian laita muissa maissa? Onko tällainen olettaminen muualla maailmassa ratkaisevasti harvinaisempaa kuin Suomessa? Vastaisitko näihin kysymyksiin, kun kerran olet selvästikin tehnyt aiheesta tutkimusta. Nyt olisi nimittäin hyvä saada jotain käsivartta pidempää tukemaan näitä väitteitä. Muuten haiskahtaa pahasti siltä, että "suomalaiset olettavat koska suomalaiset olettavat koska suomalaiset olettavat..."


"Muutamassa kuukaudessa kielitaitoni on parantunut huomattavasti, ja nyt pomoni uskaltaa jättää minut yksin toimistolle vastaamaan puhelimeen.
Suomessa ei anneta tähän mahdollisuutta."

Eikö tosiaan? Minulla on täysin päinvastaisia kokemuksia. Et viitsisi tulla esittämään vain omien kokemuksiesi pohjalta tällaisia järjettömiä yleistyksiä siitä miten asiat ovat yleisellä tasolla. Se ei anna sinusta imartelevaa kuvaa.

Lue lisää

Työnantajien sanoman perusteella suurin osa suomalaisista odottaa saavansa palvelua suomeksi, siltä henkilöltä joka kohdalle osuu. Mieheni ja monet ulkomaalaiset ystäväni ovat hakeneet töitä Suomesta vuosien ajan, ja aina vastaus on sisältänyt tuon saman kommentin ja kysymyksen ''Osaatko riittävästi Suomea, jotta voit palvella asiakkaita yllättävissäkin tilanteissa?'' Eräs työnantaja kysyi jopa testikysymyksen, johon firman suomalainen työntekijä ei osannut vastata suoralta kädeltä. Vastaaminen olisi vaatinut paljon enemmän kuin pelkkää kielitaitoa.

Itse en todellakaan ole olettanut saavani palvelua aina suomeksi tai edes siltä ihmiseltä joka kohdalle osuu. Päinvastoin. Mielestäni on normaalia, että esim. suurissa marketeissa myyjillä on omat alueensa, ja vaateosaston myyjältä on turha mennä kysymään ruohonleikkurin ominaisuuksista. Monesti kaupassa kuitenkin näkee ja kuulee ihmisten valittavan ''kun tuokaan hupakko ei osaa töitään tehdä''. Minultakin on tultu eräässä Prismassa kysymään jonkin laitteen ominaisuuksista, ja haukuttu pystyyn kun en osannut auttaa. Eläessäni en ole ollut Prismassa töissä, ja sanoinkin sen kyseiselle naiselle. Hän vastasi että ainoastaan henkilökunta saa olla Prismassa ilman takkia - ja lähti niskojaan nakellen pois. Kyseisellä rouvalla varmaankaan ei ollut lääkitys kohdallaan, joten tapaus ei varsinaisesti liity asiaan, muttei ole ollut ainoa laatuaan.

En osaa sanoa koko muun maailman suhtautumisesta kielitaidottomien työskentelyyn, koska en ole käynyt koko maailman maita läpi. En myöskään missään vaiheessa ole väittänyt tehneeni asiasta mitään tutkimuksia. Omiin kokemuksiini pohjautuen, sanoisin että esim ranskalaiset ovat vielä tiukempia omasta kielestään, kun taas Espanjassa ei olla niin viimeisen päälle tarkkoja. Molemmissa ja monissa muissa maissa kuitenkin ymmärretään, että osa työntekijöistä on vain pakkaamassa hyllyjä tai moppaamassa lattiaa. Kokemukseni perusteella monissa maissa myös uniformusta näkee ketkä ovat asiakaspalvelijoita, ja ketkä eivät. Suomessa olen nähnyt toisenlaisia uniformuja vain työharjoittelijoilla ja kesätyöntekijöillä. Miksei esim. kielitaidottomillekin voitaisi alkuun antaa harjoittelijoiden työvaatteita? Täällä asiakkaita en ole tuntunut erityisemmin häiritsevän kielitaidottomuuteni. Monet ovat jopa jääneet rupattelemaan englanniksi asiointinsa jälkeen, kyselemään mistä olen ja miksi tänne päädyin. Myös ne jotka puhuvat vain äidinkieltään ovat olleet ihan positiivisin mielin että haluan oppia heidän kieltään enkä vain makaile rannalla itseäni käristämässä.

Sinulla siis on kokemuksia siitä, kuinka Suomessa annetaan täysin suomenkielentaidottomalle työmahdollisuuksia? Oletko kenties oppinut puhumaan Suomea todella nopeasti, kun olet kerta ollut töissä kielitaidottomana?
Omat tietoni tässä asiassa perustuvat sekä ystävieni kokemuksiin, että lyhyeen työuraani työkkärissä, jossa palvelin erityisesti maahanmuuttajia. Heistä erittäin pieni määrä pääsi töihin ennen kotouttamiskoulutuksen suorittamista, ja sen jälkeenkin töitä oli lähes mahdotonta löytää. Opiskelukavereistani ulkomaalaiset pääsivät vain pimeisiin töihin ennen suomenkielenkurssien suoritusta.

pensselitäti kirjoitti:

Kyllä töitä voi etsiskellä Intiastakin käsin näin tietokoneaikana.

Olet oikeassa! :)

Siksipä laitetaan huomenna, tai siis intialainen laittaa, sähköpostia pariin yritykseen, jotka etsivät ohjelmoijia ja muita tietokoneen kannsa työskenteleviä (itseltä hieman termit hakusessa :D). Näissä ilmoituksissa nimenomaan on painotettu englannin kielen tärkeyttä. Työntekijöitä tarvitaan nyt, ei vasta vuoden päähän, mutta eihän sitä tiedä, jos joku olisikin valmis antamaan mahdollisuuden :) Tai, että nimi tarttuu korvan taakse myöhempää varten. Voihan toki olla, ettei mitään vastausta edes tule (varmaan kaikkein todennäköisemmin näin käy).... Mutta eihän yrittämällä mitään häviä!

No jos sä oikeasti haluat parisuhdetta, sä unohdat opintosi ja menet Intiaan, vaikka lomallasi. Mutta onko siinä sitten järkeä. jos ette ole koskaan IRL tavanneet?

Jos taas mies on oikea ja haluat elää hänen kanssaan Suomessa, menet Intiaan ja menette naimisiin ja haette viisumin Suomeen, ja täällä haette oleskelulupaa. Simppeliä?

ja apn ikä oli? 17? kirjoitti:

No jos sä oikeasti haluat parisuhdetta, sä unohdat opintosi ja menet Intiaan, vaikka lomallasi. Mutta onko siinä sitten järkeä. jos ette ole koskaan IRL tavanneet?

Jos taas mies on oikea ja haluat elää hänen kanssaan Suomessa, menet Intiaan ja menette naimisiin ja haette viisumin Suomeen, ja täällä haette oleskelulupaa. Simppeliä?

Lue lisää

No ei niin simppeliä sittenkään.... Ja jos saan kysyä, mitä se ikä tähän ylipäätänsä vaikuttaa? Mutta ei, olen aikuisuuden paremmalla puolella, jos mitenkään koko juttuun edes liitty....

Toinen vaihtoehto jonka laitoit toimii muuten, mutta kun olen päättänyt, että naimiseen menen vain kerran. Ja haluan naimisiin vasta, kun olen valmis asettumaan aloilleni ja mahdollisesti perustamaan perheen. En siis halua avioliittoa vain paperitöitä helpottaakseni.

auttakaa, please kirjoitti:

No ei niin simppeliä sittenkään.... Ja jos saan kysyä, mitä se ikä tähän ylipäätänsä vaikuttaa? Mutta ei, olen aikuisuuden paremmalla puolella, jos mitenkään koko juttuun edes liitty....

Toinen vaihtoehto jonka laitoit toimii muuten, mutta kun olen päättänyt, että naimiseen menen vain kerran. Ja haluan naimisiin vasta, kun olen valmis asettumaan aloilleni ja mahdollisesti perustamaan perheen. En siis halua avioliittoa vain paperitöitä helpottaakseni.

Lue lisää

MItä järkeä aikeissasi edes on? Et ole näemmä valmis sitoutumaan mieheen ja itsekin epäilet aivan selvästi homman jatkuvuutta. Olet silti valmis raahaamaan toiselta puolelta maapalloa täysin tuntemattoman ihmisen Suomeen ja muuttamaan hänen kanssa yhteen, vaikka ette ole koskaan edes tavanneet kasvotusten. Mitä sitten kun kyllästyt häneen? Heität vain ulos kuin tiskirätin ja uutta kehiin? Miehen, joka on tuhansien kilometrien päässä kotoaan, ei puhu maan kieltä, ei tunne kulttuuria ja joka tulee olemaan vahvasti riippuvainen sinusta ja avustasi pitkän aikaa.

Ajattelusi on harvinaisen lapsellista. Valittelusi asioiden vaikeudesta ja siitä, miten muualla kaikki on paremmin on naivia ja kypsymätöntä. Olen itse naimisissa ulkomaalaisen kanssa jo lähes 15 vuotta ja oleme asuneet viidessä eri maassa. Asumme tälläkin hetkellä muualla kuin Suomessa. Paperisotia ja kovia vaatimuksia on aivan kaikkialla, eikä Suomi ole millään tavoin erityisen vaikea maa niiden suhteen - varsinkaan nykyään. Vaatimukset viisumin/oleskeluluvan saamiseksi ovat asiallisia ja perusteltuja juuri siksi, ettei kaikenmaailman kaukomaiden kirjeystäviä rahdata maahan katuja kuluttamaan hetken mielijohteesta.

Suomeen muutto tarkoittaa myös suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään pääsyä. Sitten kun heität miehen ulos, niin millään siivojan palkoilla hän ei pitkään pysty maassa elämään, eikä niistä palkoista kovin kummoisesti kontribuoida sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseen. Eipä aikaakaan siis, kun hän tulee käyttämään täysipainoisesti suomalaista tukijärjestelmää samaan aikaan kun sinä hummailet baarissa tain internetin kirjekaveripalstoilla etsimässä seuraavaa. Hetken hurmassa maahan haalimasi mies tulee olemaan suomalaiselle yhteiskunnalle kallis tapaus.

jäitä hattuun äkkiä kirjoitti:

MItä järkeä aikeissasi edes on? Et ole näemmä valmis sitoutumaan mieheen ja itsekin epäilet aivan selvästi homman jatkuvuutta. Olet silti valmis raahaamaan toiselta puolelta maapalloa täysin tuntemattoman ihmisen Suomeen ja muuttamaan hänen kanssa yhteen, vaikka ette ole koskaan edes tavanneet kasvotusten. Mitä sitten kun kyllästyt häneen? Heität vain ulos kuin tiskirätin ja uutta kehiin? Miehen, joka on tuhansien kilometrien päässä kotoaan, ei puhu maan kieltä, ei tunne kulttuuria ja joka tulee olemaan vahvasti riippuvainen sinusta ja avustasi pitkän aikaa.

Ajattelusi on harvinaisen lapsellista. Valittelusi asioiden vaikeudesta ja siitä, miten muualla kaikki on paremmin on naivia ja kypsymätöntä. Olen itse naimisissa ulkomaalaisen kanssa jo lähes 15 vuotta ja oleme asuneet viidessä eri maassa. Asumme tälläkin hetkellä muualla kuin Suomessa. Paperisotia ja kovia vaatimuksia on aivan kaikkialla, eikä Suomi ole millään tavoin erityisen vaikea maa niiden suhteen - varsinkaan nykyään. Vaatimukset viisumin/oleskeluluvan saamiseksi ovat asiallisia ja perusteltuja juuri siksi, ettei kaikenmaailman kaukomaiden kirjeystäviä rahdata maahan katuja kuluttamaan hetken mielijohteesta.

Suomeen muutto tarkoittaa myös suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään pääsyä. Sitten kun heität miehen ulos, niin millään siivojan palkoilla hän ei pitkään pysty maassa elämään, eikä niistä palkoista kovin kummoisesti kontribuoida sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseen. Eipä aikaakaan siis, kun hän tulee käyttämään täysipainoisesti suomalaista tukijärjestelmää samaan aikaan kun sinä hummailet baarissa tain internetin kirjekaveripalstoilla etsimässä seuraavaa. Hetken hurmassa maahan haalimasi mies tulee olemaan suomalaiselle yhteiskunnalle kallis tapaus.

Lue lisää

En tiedä itkeä vai nauraa :D No joka tapauksessa anteeksi hirveästi, jos kommenttini täällä ovat loukanneet sinua tai mahdollisesti uhanneet Suomen tulevaisuuden.

Aluksi voisit lukea aivan viimeisen kommentin, jonka kirjoitin. Ketään en ole tänne pakottamassa enkä tule pakottamaan. Tänne en myöskään ole lisää sosiaalituilla eläviä hankkimassa, tarpeeksi omasta takaa. Ja kuten sanoin, siivoojan työ oli vain esimerkki siitä, että hän voisi tehdä ALUKSI mitä työtä tahansa.

Onnea sinulle ja aviopuolisollesi! Tekin aloititte aikananne jostakin, tämä on mahdollisesti alku mielle. Aivan, en ole valmis sitoutumaan. Onko se sinusta lapsellista ajattelua, ettei elä omassa sadussaan, vaan uskaltautuu myös miettimään, ettei kaikki aina mene niin kuin ollaan suunniteltu? Voi olla että minä kyllästyn, voi olla että hän kyllästyy, entä sitten? Lentoja Intiaan lähtee päivittäin! Ja kuten sanoin, omasta tahdostaan mies on tänne tulossa :) Ja olen luvannut tukea häntä sata prosenttisesti!

auttakaa, please kirjoitti:

En tiedä itkeä vai nauraa :D No joka tapauksessa anteeksi hirveästi, jos kommenttini täällä ovat loukanneet sinua tai mahdollisesti uhanneet Suomen tulevaisuuden.

Aluksi voisit lukea aivan viimeisen kommentin, jonka kirjoitin. Ketään en ole tänne pakottamassa enkä tule pakottamaan. Tänne en myöskään ole lisää sosiaalituilla eläviä hankkimassa, tarpeeksi omasta takaa. Ja kuten sanoin, siivoojan työ oli vain esimerkki siitä, että hän voisi tehdä ALUKSI mitä työtä tahansa.

Onnea sinulle ja aviopuolisollesi! Tekin aloititte aikananne jostakin, tämä on mahdollisesti alku mielle. Aivan, en ole valmis sitoutumaan. Onko se sinusta lapsellista ajattelua, ettei elä omassa sadussaan, vaan uskaltautuu myös miettimään, ettei kaikki aina mene niin kuin ollaan suunniteltu? Voi olla että minä kyllästyn, voi olla että hän kyllästyy, entä sitten? Lentoja Intiaan lähtee päivittäin! Ja kuten sanoin, omasta tahdostaan mies on tänne tulossa :) Ja olen luvannut tukea häntä sata prosenttisesti!

Lue lisää

Kunhan vaaleanpunaiset silmälasit putoavat silmiltäsi, niin ymmärrät tarinasi surkuhupaisuuden. Et ole koskaan edes tavannut miestä, mutta valittelet kuinka vaikeaa hänen on muuttaa Suomeen kanssasi leikkimään kotia.

Lisäksi itsekin annat ymmärtää, ettei tässä ole tulevaisuutesi ainut ja ikuinen aviomies, vaan vain yksi uusi ja hieman eksoottisempi poikakaveri. On hieman eri asia muuttaa yhteen toisen suomalaisen tai jo Suomessa asuvan ulkomaalaisen kanssa, kuin alkaa järjestelemään paperisotaa tuontipoikakaverille.

Sinulla ei ole nähtävästi minkäänlaista käsitystä siitä miten riippuvainen hän tulee sinusta olemaan. Valitettavasti et voi tuittupäisesti vain heittää, että hoida omat asiasi tai osta paluulippu Intiaan jos ei kiinnosta. Hänellä ei ole Suomessa minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa, joten kun sinulla alkaa änkkäkränkkäkausi, niin hän ei voi tuosta vain pistää kamoja kassiin ja häipyä kotiinsa odottelemaan jäähtymistäsi.

Kehottaisin sinua aluksi pohtimaan sitä, miksi köyhä vastavalmistunut tietokoneinsinööri tulisi tänne mielellään siivoamaan rappukäytäviä ja kusilaareja. Se näyttää cv:ssäkin niin huonolta, ettei takaisin palattua taida paljon duunia irrota omassakaan maassa, saati muualla. Mopinvarsihommista ei myöskään Suomessa ole urasiirtymän kannalta etua. Kun kerran moppiin tarttuu, niin siihen myös hukkuu.

Tämä voi sattua sinuun, mutta kylmä totuus taitaa olla se, että mies käyttää sinua astinlautanaan päästäkseen länsimaiseen yhteiskuntaan osalliseksi.

Olen pahoillani.

jäitä hattuun äkkiä kirjoitti:

Kunhan vaaleanpunaiset silmälasit putoavat silmiltäsi, niin ymmärrät tarinasi surkuhupaisuuden. Et ole koskaan edes tavannut miestä, mutta valittelet kuinka vaikeaa hänen on muuttaa Suomeen kanssasi leikkimään kotia.

Lisäksi itsekin annat ymmärtää, ettei tässä ole tulevaisuutesi ainut ja ikuinen aviomies, vaan vain yksi uusi ja hieman eksoottisempi poikakaveri. On hieman eri asia muuttaa yhteen toisen suomalaisen tai jo Suomessa asuvan ulkomaalaisen kanssa, kuin alkaa järjestelemään paperisotaa tuontipoikakaverille.

Sinulla ei ole nähtävästi minkäänlaista käsitystä siitä miten riippuvainen hän tulee sinusta olemaan. Valitettavasti et voi tuittupäisesti vain heittää, että hoida omat asiasi tai osta paluulippu Intiaan jos ei kiinnosta. Hänellä ei ole Suomessa minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa, joten kun sinulla alkaa änkkäkränkkäkausi, niin hän ei voi tuosta vain pistää kamoja kassiin ja häipyä kotiinsa odottelemaan jäähtymistäsi.

Kehottaisin sinua aluksi pohtimaan sitä, miksi köyhä vastavalmistunut tietokoneinsinööri tulisi tänne mielellään siivoamaan rappukäytäviä ja kusilaareja. Se näyttää cv:ssäkin niin huonolta, ettei takaisin palattua taida paljon duunia irrota omassakaan maassa, saati muualla. Mopinvarsihommista ei myöskään Suomessa ole urasiirtymän kannalta etua. Kun kerran moppiin tarttuu, niin siihen myös hukkuu.

Tämä voi sattua sinuun, mutta kylmä totuus taitaa olla se, että mies käyttää sinua astinlautanaan päästäkseen länsimaiseen yhteiskuntaan osalliseksi.

Olen pahoillani.

Lue lisää

Kiva kuulla sinun mielipide minusta, meistä ja siitä miten hänen ja minun elämä tulee menemään! :) Kuulostaa kovin erilaiselta, mitä olen suunnitellut :D

Vaikka kaikkien mielipiteet ja kommentit toki luen, oli kuitenkin tämän aloituksen "pääideana" saada tietää, miten nämä lupa-asiat toimivat. Kiitos niille, jotka näihin kysymyksiin vastasivat! :)

Vaikea minun on ymmärtää (tod.näk. johtuen siitä, että olen lapsellinen, ihmisillä leikkivä, tyhmä ja syrjäytynyt hupakko jolla on elämän realiteetit hakusessa) miten ihmisiä voi vaivata näin paljon se, että kaksi henkilöä miettii yhdessä elämistä mahd. vuoden päästä :D No, loppujen lopuksi minä ja intialainen olemme ne, jotka tässä "kärsivät" jos kauhu scenariot käyvät toteen. Ei pitäisi tulla montakaan ulkopuolista uhria, joten suht vahingottomat ovat suunnitelmamme :)

Intialainen on aikuinen, samoin minä, joten loppupelissä meillä on vastuu elämistämme. Mutta kiitos kuitenkin kommenteista, on avartavaa nähdä eri ihmisten ajatusmaailmoja, vaikkei ne aina kohtaakaan :)

jäitä hattuun äkkiä kirjoitti:

Kunhan vaaleanpunaiset silmälasit putoavat silmiltäsi, niin ymmärrät tarinasi surkuhupaisuuden. Et ole koskaan edes tavannut miestä, mutta valittelet kuinka vaikeaa hänen on muuttaa Suomeen kanssasi leikkimään kotia.

Lisäksi itsekin annat ymmärtää, ettei tässä ole tulevaisuutesi ainut ja ikuinen aviomies, vaan vain yksi uusi ja hieman eksoottisempi poikakaveri. On hieman eri asia muuttaa yhteen toisen suomalaisen tai jo Suomessa asuvan ulkomaalaisen kanssa, kuin alkaa järjestelemään paperisotaa tuontipoikakaverille.

Sinulla ei ole nähtävästi minkäänlaista käsitystä siitä miten riippuvainen hän tulee sinusta olemaan. Valitettavasti et voi tuittupäisesti vain heittää, että hoida omat asiasi tai osta paluulippu Intiaan jos ei kiinnosta. Hänellä ei ole Suomessa minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa, joten kun sinulla alkaa änkkäkränkkäkausi, niin hän ei voi tuosta vain pistää kamoja kassiin ja häipyä kotiinsa odottelemaan jäähtymistäsi.

Kehottaisin sinua aluksi pohtimaan sitä, miksi köyhä vastavalmistunut tietokoneinsinööri tulisi tänne mielellään siivoamaan rappukäytäviä ja kusilaareja. Se näyttää cv:ssäkin niin huonolta, ettei takaisin palattua taida paljon duunia irrota omassakaan maassa, saati muualla. Mopinvarsihommista ei myöskään Suomessa ole urasiirtymän kannalta etua. Kun kerran moppiin tarttuu, niin siihen myös hukkuu.

Tämä voi sattua sinuun, mutta kylmä totuus taitaa olla se, että mies käyttää sinua astinlautanaan päästäkseen länsimaiseen yhteiskuntaan osalliseksi.

Olen pahoillani.

Lue lisää

Minuakin hieman epäilyttää se, että intialaisen luokkayhteiskunnan kasvatti, tietokoneinsinööri, suostuisi tosipaikan tullen tekemään siivoushommia. Tai osaisi niitä tehdä, kun kotimaassa palveluskunta on huolehtinut kaikista käytännön työtehtävistä.
Eiköhän miehellä - ja myös aloittajalla - ole aikomuksena päästä nauttimaan mahdollisimman pian suomalaisesta sosiaaliturvasta ja niistä palveluista, joita täällä, missä palvelijoita ei ole, antavat monet eri viranomaiset.
Suomessa tarvitaan hyviä työntekijöitä, joilla on riittävä koulutus ja kielitaito sekä vahva työmotivaatio ja muutenkin asenne kohdallaan. Sellaiset kyllä työllistyvät. Sen sijaan joutilaita kotivävyjä ei täällä kaivata.

auttakaa, please kirjoitti:

Kiva kuulla sinun mielipide minusta, meistä ja siitä miten hänen ja minun elämä tulee menemään! :) Kuulostaa kovin erilaiselta, mitä olen suunnitellut :D

Vaikka kaikkien mielipiteet ja kommentit toki luen, oli kuitenkin tämän aloituksen "pääideana" saada tietää, miten nämä lupa-asiat toimivat. Kiitos niille, jotka näihin kysymyksiin vastasivat! :)

Vaikea minun on ymmärtää (tod.näk. johtuen siitä, että olen lapsellinen, ihmisillä leikkivä, tyhmä ja syrjäytynyt hupakko jolla on elämän realiteetit hakusessa) miten ihmisiä voi vaivata näin paljon se, että kaksi henkilöä miettii yhdessä elämistä mahd. vuoden päästä :D No, loppujen lopuksi minä ja intialainen olemme ne, jotka tässä "kärsivät" jos kauhu scenariot käyvät toteen. Ei pitäisi tulla montakaan ulkopuolista uhria, joten suht vahingottomat ovat suunnitelmamme :)

Intialainen on aikuinen, samoin minä, joten loppupelissä meillä on vastuu elämistämme. Mutta kiitos kuitenkin kommenteista, on avartavaa nähdä eri ihmisten ajatusmaailmoja, vaikkei ne aina kohtaakaan :)

Lue lisää

Sivusta kommentoin vain samaa keskusteluunne, mitä olen kommentoinut kaikkiin muihin vastaaviin. Eli sinulle on tullut liian ruusunpunainen kuva netin kautta tapahtuvasta seurustelusta, tätä ei tuo toinen intialaisen kanssa oleva nainenkaan sanonut ;) IRL on täysin muuta kuin mesettely netin kautta. Mutta hän korjasi asian asumalla miehen kotimaassa ennen avioitumista, eli hän oppi näkemään, tulisiko yhteiselämästä mitään todellisuudessa, sinä yrität hypätä tämän yli?

Olen nähnyt tapauksia, joissa nettiseurustelu kaatui parissa päivässä tosielämässä, kun luonteet eivät sopineetkaan yhteen todellisuudessa. Eli mielestäni yrität kiivetä puuhun perä edellä, ei se järkevin vaihtoehto, vaikka saat sympatiaa naisilta ideallesi postimyyntimiehestäsi (=ei IRL kokemusta).

Suosittelen, että käyt viikon parin vierailulla ainakin, näet luonteen ja opit tuntemaan paremmin. Lisäksi tuossa selviäisi mahdolliset valehtelut yms, mitkä ovat nettituttavuuksissa yleisiä. Yleensä tällainen helpottaa myös turistiviisumin saantia, jota eräs nainen ei maininnut sinulle ;) Viisumin saanti sinkulle nettituttavuudelle kun ei ole aina helppoa.

Onnea kaikesta huolimatta, mutta älä toista muiden tekemiä virheitä kiireen vuoksi.

Pari vinkkiä kirjoitti:

Sivusta kommentoin vain samaa keskusteluunne, mitä olen kommentoinut kaikkiin muihin vastaaviin. Eli sinulle on tullut liian ruusunpunainen kuva netin kautta tapahtuvasta seurustelusta, tätä ei tuo toinen intialaisen kanssa oleva nainenkaan sanonut ;) IRL on täysin muuta kuin mesettely netin kautta. Mutta hän korjasi asian asumalla miehen kotimaassa ennen avioitumista, eli hän oppi näkemään, tulisiko yhteiselämästä mitään todellisuudessa, sinä yrität hypätä tämän yli?

Olen nähnyt tapauksia, joissa nettiseurustelu kaatui parissa päivässä tosielämässä, kun luonteet eivät sopineetkaan yhteen todellisuudessa. Eli mielestäni yrität kiivetä puuhun perä edellä, ei se järkevin vaihtoehto, vaikka saat sympatiaa naisilta ideallesi postimyyntimiehestäsi (=ei IRL kokemusta).

Suosittelen, että käyt viikon parin vierailulla ainakin, näet luonteen ja opit tuntemaan paremmin. Lisäksi tuossa selviäisi mahdolliset valehtelut yms, mitkä ovat nettituttavuuksissa yleisiä. Yleensä tällainen helpottaa myös turistiviisumin saantia, jota eräs nainen ei maininnut sinulle ;) Viisumin saanti sinkulle nettituttavuudelle kun ei ole aina helppoa.

Onnea kaikesta huolimatta, mutta älä toista muiden tekemiä virheitä kiireen vuoksi.

Lue lisää

'toinen intialaisen kanssa oleva nainen'. Ihan ensimmäiseksi haluan oikaista sen käsityksen, että olisimme puolisoni kanssa tavanneet netissä. Emme todellakaan. Olemme kyllä tutustuneet ihan livenä Delhissä. Osa seurusteluajastamme tosin humpsahti kaukosuhteen puolelle olosuhteiden pakosta, jopa muutama ensimmäinen kuukausi naimisiinmenon jälkeenkin asuimme eri maissa. Ja voin sanoa, että se se vasta raastavaa aikaa oli!

Toisekseen, en tarkoituksella ottanut kantaa nettideittailuun, sillä se ei ollut asia josta ap kysyi. Mutta kun nyt nostit sen pintaan, niin voin sanoa, että ainakin omalta kohdaltani koen sen täysin poissuljetuksi. Minulla ei myöskään ole tuttavapiirissä ketään jonka ainakaan tietäisin nettideittaamista harrastaneen, joten siltä pohjalta en osaa sanoa juuta enkä jaata niiden suhteiden kestävyydestä.

Mutta todellakin suosittelen ainakin käyntiä kumppanin kotimaassa. Parin viikon vierailu on tosin vain pintaraapaisu, ja sen ajan pystyy helposti kääntämään pelkäksi 'sunnuntaiksi''. Pitempi aikainen oleskelu paljastaa vasta todellisuuden, niin hyvässä kuin pahassa.

Kun pariskunta ei ole tavannut kasvokkain, käy tietty helposti niin että kumpikin osapuoli alkaa rakentaa toisesta jonkinlaista haavekuvaa ideaalista kumppanista. Miksi näin ei kävisi virtuaalimaaimassa, kun jotkut näyttävät onnistuvan siinä jopa todellisessa elämässäkin - ja sitten pettyvät, kun toinen ei vastaakaan sitä haavekuvaa. Mielestäni ap-kirjoittaja on kuitenkin sisäistänyt tämän asian tietyllä tasolla, ehkä vähän alitajuisesti mutta kuitenkin, ja juuri siitä syystä hän eikä intialainenkaan (niinkuin hän miestä kutsuu) ole suinpäin menossa naimisiin. Ja mielestäni ihan hyvä niin.

Olen se kirjoitti:

'toinen intialaisen kanssa oleva nainen'. Ihan ensimmäiseksi haluan oikaista sen käsityksen, että olisimme puolisoni kanssa tavanneet netissä. Emme todellakaan. Olemme kyllä tutustuneet ihan livenä Delhissä. Osa seurusteluajastamme tosin humpsahti kaukosuhteen puolelle olosuhteiden pakosta, jopa muutama ensimmäinen kuukausi naimisiinmenon jälkeenkin asuimme eri maissa. Ja voin sanoa, että se se vasta raastavaa aikaa oli!

Toisekseen, en tarkoituksella ottanut kantaa nettideittailuun, sillä se ei ollut asia josta ap kysyi. Mutta kun nyt nostit sen pintaan, niin voin sanoa, että ainakin omalta kohdaltani koen sen täysin poissuljetuksi. Minulla ei myöskään ole tuttavapiirissä ketään jonka ainakaan tietäisin nettideittaamista harrastaneen, joten siltä pohjalta en osaa sanoa juuta enkä jaata niiden suhteiden kestävyydestä.

Mutta todellakin suosittelen ainakin käyntiä kumppanin kotimaassa. Parin viikon vierailu on tosin vain pintaraapaisu, ja sen ajan pystyy helposti kääntämään pelkäksi 'sunnuntaiksi''. Pitempi aikainen oleskelu paljastaa vasta todellisuuden, niin hyvässä kuin pahassa.

Kun pariskunta ei ole tavannut kasvokkain, käy tietty helposti niin että kumpikin osapuoli alkaa rakentaa toisesta jonkinlaista haavekuvaa ideaalista kumppanista. Miksi näin ei kävisi virtuaalimaaimassa, kun jotkut näyttävät onnistuvan siinä jopa todellisessa elämässäkin - ja sitten pettyvät, kun toinen ei vastaakaan sitä haavekuvaa. Mielestäni ap-kirjoittaja on kuitenkin sisäistänyt tämän asian tietyllä tasolla, ehkä vähän alitajuisesti mutta kuitenkin, ja juuri siitä syystä hän eikä intialainenkaan (niinkuin hän miestä kutsuu) ole suinpäin menossa naimisiin. Ja mielestäni ihan hyvä niin.

Lue lisää

" Ihan ensimmäiseksi haluan oikaista sen käsityksen, että olisimme puolisoni kanssa tavanneet netissä. Emme todellakaan."

Tämä oli se oleellisin ero, mitä halusin korostaa nimenomaan. Ketjun avaajahan on tavannut vain netin välityksellä (veikkaan Skype, MSN, email, puhelut), eli tuo sinun IRL kokemus puuttuu täysin häneltä. Teit viisaasti, mutta eiköhän myös varoiteta aloittajaa eikä vain kerrota ruusunpunaisia tarinoita ;)

"Mielestäni ap-kirjoittaja on kuitenkin sisäistänyt tämän asian tietyllä tasolla, ehkä vähän alitajuisesti mutta kuitenkin, ja juuri siitä syystä hän eikä intialainenkaan (niinkuin hän miestä kutsuu) ole suinpäin menossa naimisiin. Ja mielestäni ihan hyvä niin."

Nettituttavuus ei vain aina ole toimiva todellisessa elämässä, Ja mielestäni tätä hän ei nimenomaan ole sisäistänyt, kuten moni mies tällä palstalla kysellessään nettituttavuuden kanssa avioitumisesta suomi24:llä. Yritän varoittaa heitä ja myös tätä sinun neuvomaasi naista. TOdellisuus ei aina vastaa samaa kuin netissä saatu mielikuva henkilöstä. Ja toisen kutsuminen asumaan tänne nettituttavuuden perusteella, toiseen kulttuurin missä hän olisi naisen talutusnuorassa täysin, ei kuulosta minusta inhimilliseltä, mutta mikäs minä olen kommentoimaan Salatusta Elämästä elämänoppinsa saaneiden elämää.

Pari pointtia kirjoitti:

" Ihan ensimmäiseksi haluan oikaista sen käsityksen, että olisimme puolisoni kanssa tavanneet netissä. Emme todellakaan."

Tämä oli se oleellisin ero, mitä halusin korostaa nimenomaan. Ketjun avaajahan on tavannut vain netin välityksellä (veikkaan Skype, MSN, email, puhelut), eli tuo sinun IRL kokemus puuttuu täysin häneltä. Teit viisaasti, mutta eiköhän myös varoiteta aloittajaa eikä vain kerrota ruusunpunaisia tarinoita ;)

"Mielestäni ap-kirjoittaja on kuitenkin sisäistänyt tämän asian tietyllä tasolla, ehkä vähän alitajuisesti mutta kuitenkin, ja juuri siitä syystä hän eikä intialainenkaan (niinkuin hän miestä kutsuu) ole suinpäin menossa naimisiin. Ja mielestäni ihan hyvä niin."

Nettituttavuus ei vain aina ole toimiva todellisessa elämässä, Ja mielestäni tätä hän ei nimenomaan ole sisäistänyt, kuten moni mies tällä palstalla kysellessään nettituttavuuden kanssa avioitumisesta suomi24:llä. Yritän varoittaa heitä ja myös tätä sinun neuvomaasi naista. TOdellisuus ei aina vastaa samaa kuin netissä saatu mielikuva henkilöstä. Ja toisen kutsuminen asumaan tänne nettituttavuuden perusteella, toiseen kulttuurin missä hän olisi naisen talutusnuorassa täysin, ei kuulosta minusta inhimilliseltä, mutta mikäs minä olen kommentoimaan Salatusta Elämästä elämänoppinsa saaneiden elämää.

Lue lisää

rankalta kuulosti tuo viimeisin heittosi Salatuista Elämästä elämänoppinsa saaneista, mutta ymmärrän pointtisi. Ylipäätään on kai aika vaikeaa jakaa neuvoja kenellekään vieraalle ihmiselle tuntematta heitä sen paremmin kuin lyhyehkön nettikeskustelun perusteella - vrt. nettideittailusuhteet, tämä keskustelu.

Haluaisin kuitenkin ottaa esille erään seikan, josta tässä keskustelussa ei ole mainittu. Tämä on tietysti osittain yleistystä, mutta valitettavan usein myös totta. Monen, etenkin nuoremman polven intialaisen, haaveena on elämä Lännessä. Top ranking-listan kärjessä keikkuvat UK, USA ja Kanada, sekä Austraalia. Kuvitelmat elämän helppoudesta Intian ulkopuolella ovat väliin aivan uskomattoman epärealistisia, eikä niitä ainakaan hälvennä millään tavalla kotikunnuillaan vierailevien ex-pattien kertomuset Lännen 'kultamaista'' Vielä kun ex-patit käyttävät rahaa intialaisittain aivan holtittomasti, niin paketti onkin valmis.

Tässä mm yksi hyvä syy, minkä takia ap:n intialaisenkin olisi todella hyvä päästä ensiksi edes käymään Suomessa turistina, aivan kuten ap:kin olisi hyvä tutustua niin mieheen kuin Intiaankin käymällä siellä. Kulttuurishokkeja olisi todennäköisesti luvassa puolin sun toisin! Nettielämä kun kuitenkin on vain virtuaalielämää: se voi helposti viedä mukanaan, ja pahimmassa tapauksessa aivan väärille laduille. Täälläkin kirjoitteli aikoinaan nimimerkki 'Kahvitar' jolla oli nettituttavuus jossain Lähi-Idässä, ja parhaimmillaan hän vastaili jopa sellaisiin kysymyksiin kuin 'Miten jaatte kotityöt?'. Päivääkään ei ollut yhteistä arkea takana, mutta siitä huolimatta hän ilmoitti olevansa suhteessa se joka tekee kotityöt. En väittää, että ap olisi vastaavassa tilanteessa. Tämä nyt vaan oli kärjistetty esimerkki siitä kuinka syvälle kuvitelmiinsa voi upota.

Vähän kirjoitti:

rankalta kuulosti tuo viimeisin heittosi Salatuista Elämästä elämänoppinsa saaneista, mutta ymmärrän pointtisi. Ylipäätään on kai aika vaikeaa jakaa neuvoja kenellekään vieraalle ihmiselle tuntematta heitä sen paremmin kuin lyhyehkön nettikeskustelun perusteella - vrt. nettideittailusuhteet, tämä keskustelu.

Haluaisin kuitenkin ottaa esille erään seikan, josta tässä keskustelussa ei ole mainittu. Tämä on tietysti osittain yleistystä, mutta valitettavan usein myös totta. Monen, etenkin nuoremman polven intialaisen, haaveena on elämä Lännessä. Top ranking-listan kärjessä keikkuvat UK, USA ja Kanada, sekä Austraalia. Kuvitelmat elämän helppoudesta Intian ulkopuolella ovat väliin aivan uskomattoman epärealistisia, eikä niitä ainakaan hälvennä millään tavalla kotikunnuillaan vierailevien ex-pattien kertomuset Lännen 'kultamaista'' Vielä kun ex-patit käyttävät rahaa intialaisittain aivan holtittomasti, niin paketti onkin valmis.

Tässä mm yksi hyvä syy, minkä takia ap:n intialaisenkin olisi todella hyvä päästä ensiksi edes käymään Suomessa turistina, aivan kuten ap:kin olisi hyvä tutustua niin mieheen kuin Intiaankin käymällä siellä. Kulttuurishokkeja olisi todennäköisesti luvassa puolin sun toisin! Nettielämä kun kuitenkin on vain virtuaalielämää: se voi helposti viedä mukanaan, ja pahimmassa tapauksessa aivan väärille laduille. Täälläkin kirjoitteli aikoinaan nimimerkki 'Kahvitar' jolla oli nettituttavuus jossain Lähi-Idässä, ja parhaimmillaan hän vastaili jopa sellaisiin kysymyksiin kuin 'Miten jaatte kotityöt?'. Päivääkään ei ollut yhteistä arkea takana, mutta siitä huolimatta hän ilmoitti olevansa suhteessa se joka tekee kotityöt. En väittää, että ap olisi vastaavassa tilanteessa. Tämä nyt vaan oli kärjistetty esimerkki siitä kuinka syvälle kuvitelmiinsa voi upota.

Lue lisää

Pahoittelen tuota "salatut elämät" vertausta. Palstalla oli samantyylinen mies vähän aikaa sitten, kysellen netissä tuntemansa tytön tuomisesta Suomeen, kuulosti niin samalta, ei live-tapaamista mutta uskoi kaikkeen hyvään parisuhteessa. Tässä vain sama, olisi hyvä tavata ensin lyhyesti ainakin, läheskään kaikki nettisuhteet eivät toimi livenä. Ennakko-odotukset yms eivät vain kohtaa todellisuutta. Tässä on vielä kulttuuriero kaiken muun lisäksi, eli liiallisella hätäilyllä ja riskillä on tapana vain kostautua.

Samaa mieltä tekstisi kanssa, Intiasta tämä on ehkä utopia, mutta se myös voi kostautua. Täällä elämä on myös raskasta, lisäksi erilainen kulttuuri, ruoka yms voi aiheuttaa isojakin ongelmia. Eli ei kannata hätiköidä aloittajan.

Aloittaja puhui vuoden sapattivapaasta Intiassa alkaijaisiksi, jos oikein ymmärsin. Idea loistava, mutta entä jos parisuhde ei toimikaan. Pitkä aika olla Intiassa yksin ilman ketään, jos ei myöskään opiskelu- tai työpaikkaa. Eli tuossakin tapauksessa varasuunnitelma, jos ei klikkaa ja ei syytä jäädä sinne, niin vaikka paluu Suomeen ja katselemaan töitä/opiskelua. SIksi jo parinkin viikon yhdessä olo antaisi enemmän pontta tuolle vuoden suunnitelmalle.

Pahoittelen kirjoitti:

Pahoittelen tuota "salatut elämät" vertausta. Palstalla oli samantyylinen mies vähän aikaa sitten, kysellen netissä tuntemansa tytön tuomisesta Suomeen, kuulosti niin samalta, ei live-tapaamista mutta uskoi kaikkeen hyvään parisuhteessa. Tässä vain sama, olisi hyvä tavata ensin lyhyesti ainakin, läheskään kaikki nettisuhteet eivät toimi livenä. Ennakko-odotukset yms eivät vain kohtaa todellisuutta. Tässä on vielä kulttuuriero kaiken muun lisäksi, eli liiallisella hätäilyllä ja riskillä on tapana vain kostautua.

Samaa mieltä tekstisi kanssa, Intiasta tämä on ehkä utopia, mutta se myös voi kostautua. Täällä elämä on myös raskasta, lisäksi erilainen kulttuuri, ruoka yms voi aiheuttaa isojakin ongelmia. Eli ei kannata hätiköidä aloittajan.

Aloittaja puhui vuoden sapattivapaasta Intiassa alkaijaisiksi, jos oikein ymmärsin. Idea loistava, mutta entä jos parisuhde ei toimikaan. Pitkä aika olla Intiassa yksin ilman ketään, jos ei myöskään opiskelu- tai työpaikkaa. Eli tuossakin tapauksessa varasuunnitelma, jos ei klikkaa ja ei syytä jäädä sinne, niin vaikka paluu Suomeen ja katselemaan töitä/opiskelua. SIksi jo parinkin viikon yhdessä olo antaisi enemmän pontta tuolle vuoden suunnitelmalle.

Lue lisää

Kiitos asiallisista viesteistänne! :)

Kuten muistuttelitte, ei netissä keskustelu ja puhelut todellakaan ole sama asia kuin oikeassa elämässä. Internetissä saa ihmisestä esiin vain ns. pintaraapaisun, olen täysin samaa mieltä! Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä juttu on yrittämisen arvoinen. Voisimme toki antaa olla, katkaista yhteydet ja se siitä. Mutta elämässä kaikki parhaat asiat eivät aina tule paketissa kotiin kannettuina. Välillä täytyy nähdä vaivaa niiden eteen, miettiä öitä miten tehdä, kääntyä väärään suuntaan, palata takaisin ja sitten ehkä huomata, että tie jota kulkee on oikea. Tai sitten tie ei johda minnekään, sitä ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Elämässä kun reitit muuttuvat, valmiita karttoja ei anneta käteen.

Tapaamis jutusta vielä. Olen joka tapauksessa, mitä ikinä käykään menossa Intiaan huhti- tai toukokuussa. Todennäköisesti viikon tai kahden vierailu. Jos sitten näyttää siltä, että intialainen on pääsemässä Suomeen niin ollaanpa tavattu ainakin kerran ennemmin. Ja jos näyttää, ettei Suomeen tulo onnistu, olemme päätyneet siihen tulokseen, että sitten otan opiskeluista välivuoden ja matkustan Intiaan. Uskomme, että meillä on mahdollisuus myös oikeassa elämässä ja kaikki, mitä olemme saavuttaneet reilussa kahdessa vuodessa ei ole pelkää "haavemaailmaa". Jos emme olisi tosissamme, en todellakaan rämpisi internetin palstoilla ja eri sivustoilla etsimässä tietoa :D

Kiitos vielä hyödyllisistä neuvoista :)

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos asiallisista viesteistänne! :)

Kuten muistuttelitte, ei netissä keskustelu ja puhelut todellakaan ole sama asia kuin oikeassa elämässä. Internetissä saa ihmisestä esiin vain ns. pintaraapaisun, olen täysin samaa mieltä! Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä juttu on yrittämisen arvoinen. Voisimme toki antaa olla, katkaista yhteydet ja se siitä. Mutta elämässä kaikki parhaat asiat eivät aina tule paketissa kotiin kannettuina. Välillä täytyy nähdä vaivaa niiden eteen, miettiä öitä miten tehdä, kääntyä väärään suuntaan, palata takaisin ja sitten ehkä huomata, että tie jota kulkee on oikea. Tai sitten tie ei johda minnekään, sitä ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Elämässä kun reitit muuttuvat, valmiita karttoja ei anneta käteen.

Tapaamis jutusta vielä. Olen joka tapauksessa, mitä ikinä käykään menossa Intiaan huhti- tai toukokuussa. Todennäköisesti viikon tai kahden vierailu. Jos sitten näyttää siltä, että intialainen on pääsemässä Suomeen niin ollaanpa tavattu ainakin kerran ennemmin. Ja jos näyttää, ettei Suomeen tulo onnistu, olemme päätyneet siihen tulokseen, että sitten otan opiskeluista välivuoden ja matkustan Intiaan. Uskomme, että meillä on mahdollisuus myös oikeassa elämässä ja kaikki, mitä olemme saavuttaneet reilussa kahdessa vuodessa ei ole pelkää "haavemaailmaa". Jos emme olisi tosissamme, en todellakaan rämpisi internetin palstoilla ja eri sivustoilla etsimässä tietoa :D

Kiitos vielä hyödyllisistä neuvoista :)

Lue lisää

samaa mieltä, että elämässä kannattaa ottaa riskejä, muistaen kuitenkin pitää jalat tukevasti maassa. Joskus riskinotto kannattaa, joskus ei. Mutta onko mitään surkeampaa kuin se, että sitten vielä vanhanakin jossittelee menneitä, ja miettii olisko kuitenkin pitänyt kokeilla?

Parisuhde on aina jonkin asteinen hyppy tuntemattomaan. Silloinkin kun on jo tunnettu pitempiä aikoja. Koskaan ei ole varmoja takuita etteikö liitto syystä tai toisesta päättyisi eroon. Mutta jos kaikki jäisivät vain miettimään mahdollisia negatiivisia seurauksia niin ei kai kukaan koskaan edes uskaltaisi lähteä yrittämäänkään.

Se että teillä on mietittynä erilaisia varasuunnitelmia on todella positiivinen juttu. Jos yksi keino pettää, niin voitte kokeilla toista tapaa kun molemmat ovat avoimia eri vaihtoehdoille.

jäitä hattuun äkkiä kirjoitti:

MItä järkeä aikeissasi edes on? Et ole näemmä valmis sitoutumaan mieheen ja itsekin epäilet aivan selvästi homman jatkuvuutta. Olet silti valmis raahaamaan toiselta puolelta maapalloa täysin tuntemattoman ihmisen Suomeen ja muuttamaan hänen kanssa yhteen, vaikka ette ole koskaan edes tavanneet kasvotusten. Mitä sitten kun kyllästyt häneen? Heität vain ulos kuin tiskirätin ja uutta kehiin? Miehen, joka on tuhansien kilometrien päässä kotoaan, ei puhu maan kieltä, ei tunne kulttuuria ja joka tulee olemaan vahvasti riippuvainen sinusta ja avustasi pitkän aikaa.

Ajattelusi on harvinaisen lapsellista. Valittelusi asioiden vaikeudesta ja siitä, miten muualla kaikki on paremmin on naivia ja kypsymätöntä. Olen itse naimisissa ulkomaalaisen kanssa jo lähes 15 vuotta ja oleme asuneet viidessä eri maassa. Asumme tälläkin hetkellä muualla kuin Suomessa. Paperisotia ja kovia vaatimuksia on aivan kaikkialla, eikä Suomi ole millään tavoin erityisen vaikea maa niiden suhteen - varsinkaan nykyään. Vaatimukset viisumin/oleskeluluvan saamiseksi ovat asiallisia ja perusteltuja juuri siksi, ettei kaikenmaailman kaukomaiden kirjeystäviä rahdata maahan katuja kuluttamaan hetken mielijohteesta.

Suomeen muutto tarkoittaa myös suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään pääsyä. Sitten kun heität miehen ulos, niin millään siivojan palkoilla hän ei pitkään pysty maassa elämään, eikä niistä palkoista kovin kummoisesti kontribuoida sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseen. Eipä aikaakaan siis, kun hän tulee käyttämään täysipainoisesti suomalaista tukijärjestelmää samaan aikaan kun sinä hummailet baarissa tain internetin kirjekaveripalstoilla etsimässä seuraavaa. Hetken hurmassa maahan haalimasi mies tulee olemaan suomalaiselle yhteiskunnalle kallis tapaus.

Lue lisää

Nimimerkki "jäitä hattuun äkkiä" osasi pukea sanoiksi juuri sen mitä tarkoitin. APn kypsymättömyys ja naivius paistaa niin läpi.

Olen kanssasi kirjoitti:

samaa mieltä, että elämässä kannattaa ottaa riskejä, muistaen kuitenkin pitää jalat tukevasti maassa. Joskus riskinotto kannattaa, joskus ei. Mutta onko mitään surkeampaa kuin se, että sitten vielä vanhanakin jossittelee menneitä, ja miettii olisko kuitenkin pitänyt kokeilla?

Parisuhde on aina jonkin asteinen hyppy tuntemattomaan. Silloinkin kun on jo tunnettu pitempiä aikoja. Koskaan ei ole varmoja takuita etteikö liitto syystä tai toisesta päättyisi eroon. Mutta jos kaikki jäisivät vain miettimään mahdollisia negatiivisia seurauksia niin ei kai kukaan koskaan edes uskaltaisi lähteä yrittämäänkään.

Se että teillä on mietittynä erilaisia varasuunnitelmia on todella positiivinen juttu. Jos yksi keino pettää, niin voitte kokeilla toista tapaa kun molemmat ovat avoimia eri vaihtoehdoille.

Lue lisää

Viikon tai kahden vierailu toisen kotimaassa on ihan kärpäsen kakkaa, jos toinen on tulossa tuhansien kilometrien päästä asumaan toiseen maahan. Ei siinä tutustuta, saati arkea jaeta. Mikser menisi syyslomalla, joululomalla tai vaikka palkattomalla vapaalla kuukaudeksi, kahdeksi tutustumaan "poikaystävääsi" livenä, ennenkuin teette muuttoratkaisuja?

Tietokone insinööripä hyvinkin, miksi ei olisi? Kyllä ulkomaillakin katsos ihmiset kouluttautuvat :)

Juu tiedän, onhan se noloa, että korkeasti koulutetut ihmiset ammattitaidolla tulevat suomeen työttömiksi ja pesemään vessoja mutta minkäs minä sille voin. Olen sanonut herralle, etten aio ottaa ketään tänne sosiaalitukia nostamaan (niitä on liikaa jo täällä Suomessakin), saatika nurkkiini työttömäksi. Pelisäännöt ovat selvät, hän tulee tänne töihin. Ammatin vaihtaminen Suomessa on myös mahdollista, joten eihän muutaman kuukauden työ siivoojana lukitse häntä siihen loppuelämäksi.

Viimeiseen lauseeseesi sen verran, etten ole tänne ketään pakottamassa. Hän tietää Suomen hyvät sekä huonot puolet. Mutta älä turhaan ole huolissasi, hänellä on täällä minut, perheeni, muutama ystävääni (jotka hän myös tietää), sekä yksi intialainen mies joka asuu samassa kaupungissa jossa minäkin. Ja nämä ihmiset näin aluksi.

Ja kuten sanoin, ketään en Suomeen aio pakottaa. Jos hänestä tuntuu, ettei elämä täällä lähde käyntiin, on hän vapaa palaamaan takaisin Intiaan.

Kiitos todella paljon vastauksestasi! Aivan loistavaa, että jaksoit kirjoittaa näin pitkän ja ennen kaikkea auttavan vastauksen! Kiitos! :)

Tiedän... Tästä on todellakin tulossa kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta niin kauan kuin molemmista tuntuu oikealta, aiomme jatkaa eteen päin.

Turistiviisumia voisi kokeilla, jos sellaisen sattuisi saamaan. Kiitos, kun valaisit tässä "muu syy" asiassa, voinemme sitten hylätä sen vaihtoehdon. Onneksi meillä on vielä aikaa reilusti. Siihen, että hän mahdollisesti edes voisi tulla tänne on vuosi aikaa, eikä asialla muutenkaan niin hengen hätä ole. Plan B on, että jos lupaa ei millään näytä tippuvan, voisin ilmoittautua yliopistolta poissaolevaksi opiskelijaksi, ja näin viettää vuoden Intiassa (vuorostani työskennellen siivoojana tai puhelinkeskuksessa jollei parempaa työtä löydy :D) Tämä yhdessä vietetty vuosi voisi auttaa paperi asioissa, ja jos oikealta tuntuu niin voihan ne sormuksetkin ostaa. Kuitenkaan mielestäni naimisiin ei mennä paperitöitä helpottaakseen :D

Kerroin myös vastauksestasi intialaisella, kovasti oli iloinen, että ainakin yksi suomi-intia pari on onnistunut :) Niin kuin hän on myöntänyt, kyllä häntä jännittää jättää tuttu elämä Intiassa, joten uskon että tämä rohkaisi häntä kovasti :)

Ja kiitos vielä vinkistä opiskelusta. Olemme myös miettineet sitä alussa. Hylkäsimme idean, kun ajattelimme, ettei jonkun pikkutyön saaminen niin hankalaa olisi. Mutta nyt kun näyttää, että työt ja luvat ovat tiukassa, voisi tämänkin ottaa uudelleen harkintaan :)

Ylipäätänsä suuri kiitos Sinulle vastauksestasi. Me toivomme kaikkea hyvää Sinulle ja puolisollesi! :)

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos todella paljon vastauksestasi! Aivan loistavaa, että jaksoit kirjoittaa näin pitkän ja ennen kaikkea auttavan vastauksen! Kiitos! :)

Tiedän... Tästä on todellakin tulossa kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta niin kauan kuin molemmista tuntuu oikealta, aiomme jatkaa eteen päin.

Turistiviisumia voisi kokeilla, jos sellaisen sattuisi saamaan. Kiitos, kun valaisit tässä "muu syy" asiassa, voinemme sitten hylätä sen vaihtoehdon. Onneksi meillä on vielä aikaa reilusti. Siihen, että hän mahdollisesti edes voisi tulla tänne on vuosi aikaa, eikä asialla muutenkaan niin hengen hätä ole. Plan B on, että jos lupaa ei millään näytä tippuvan, voisin ilmoittautua yliopistolta poissaolevaksi opiskelijaksi, ja näin viettää vuoden Intiassa (vuorostani työskennellen siivoojana tai puhelinkeskuksessa jollei parempaa työtä löydy :D) Tämä yhdessä vietetty vuosi voisi auttaa paperi asioissa, ja jos oikealta tuntuu niin voihan ne sormuksetkin ostaa. Kuitenkaan mielestäni naimisiin ei mennä paperitöitä helpottaakseen :D

Kerroin myös vastauksestasi intialaisella, kovasti oli iloinen, että ainakin yksi suomi-intia pari on onnistunut :) Niin kuin hän on myöntänyt, kyllä häntä jännittää jättää tuttu elämä Intiassa, joten uskon että tämä rohkaisi häntä kovasti :)

Ja kiitos vielä vinkistä opiskelusta. Olemme myös miettineet sitä alussa. Hylkäsimme idean, kun ajattelimme, ettei jonkun pikkutyön saaminen niin hankalaa olisi. Mutta nyt kun näyttää, että työt ja luvat ovat tiukassa, voisi tämänkin ottaa uudelleen harkintaan :)

Ylipäätänsä suuri kiitos Sinulle vastauksestasi. Me toivomme kaikkea hyvää Sinulle ja puolisollesi! :)

Lue lisää

Itse voisin kuvitella tuon opskelupaikan hakemisen kohdallanne parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Ja tiedän, että ulkomaalaiset opiskelijat ovat hyvinkin tervetulleita osa-aikatöihin esim. siivousfirmoihin tai hampurilaisbaareihin. Tiedän myös kuinka turhauttavaa on tehdä työtä, joka ei alkuunkaan vastaa omaa koulutusta, mutta jostain on aloitettava. Ja kun on onnistunut saamaan sen ensimmäisen työpaikan, niin seuraavan saaminen on huomattavasti helpompaa.

Ihanteellisintahan olisi, jos poikaystäväsi voisi hakeutua Suomeen suorittamaan jatko-opintoja. Niiden järjestelyyn voi kuitenkin helpostikin laskea kuluvan ainakin vuoden päivät, mutta sitäkin voisi yrittää.

Rohkaisisin sinua muuttamaan poikaystäväsi kotimaahan monestakin syystä. Arkipäivän elämä siellä avaa aivan eri tavalla sinulle portit hänen elämäänsä. Pystyt myös ymmärtämään hänen vaikeuksiaan sopeutumisessa elämään Suomessa ihan toisella tavalla. Teillä on kummallakin kokemusta elämästä maahanmuuttajana, joten pystytte olemaan tukena toisillenne vaikeina aikoina. Sillä niitäkin hetkiä varmasti tulee. Ainakin meillä alkutaival uudessa maassa oli tietynlaista kuherruskuukautta, mutta jossain vaiheessa ruma todellisuus iskee päin näköä. Jos Suomessa ei varsinaiseen rasismiin törmäisikään, niin piilorasismiin ainakin.

Älä edes haaveile siivoajan töistä Intiassa. Intiassa olet aina 'memsahib', eivätkä memsahiit siivoa vaikka haluaisivatkin. Sinua ei tosiaankaan huolita niihin hommiin :) Vaikka kastilaitosta ei lainmukaan ole olemassakaan - ei ole ollut enää vuosikymmeniin, niin se elää edelleenkin vahvasti ihmisten mielissä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esim. siivoustyöt kuuluvat tietyn kastin hoidettaviksi. Koko tämä kastijaottelu on intialaisille aika herkkä asia, eikä siitä mielellään haluta puhua. Se on ikäänkuin maton alle lakaistu ongelma.

Kannattaa yrittää ensimmäiseksi löytää töitä jostain suomalaisfirmasta, joka on ulkoistanut esim. call centerinsä Intiaan. Palkat eivät päätä huimaa, sillä palkka on Intian palkatason mukainen. Kannattaa myös tsekata muiden kansainvälisten yritysten avoimet työpaikat.

En tiedä alaa opiskelet, mutta oletko ajatellut että voisit hakea jotain oman alasi työtä? Ja jos päätätte avioutua, sinulla on mahdollisuus intialalsen puolisona hakea PIO-korttia, jonka ansiosta voit hakeutua esim. intiallaiseen yliopistoon opiskelijaksi ilman että joutuisit maksamaan muille ulkomaalaisille tarkoitettuja korkeita maksuja. Intiasta löytyy lukuisia hyvätasoisia ja arvostettja opinahjoja, tietysti riippuen siitä missä asuisitte.

Terveiset myös Intiaan poikaystävällesi! Meillä onkin ihan pika puoliin taas joka kesäinen matka edessä. Viikon pääst'ä sunnuntaina lennetään Delhiin, jossa viivähdetään pari päivää ennenkuin jatketaan matkaa appivanhempien luokse. Sitten syyskuun alussa palataan takaisin Suomeen juhlistamaan uuden liikkeemme avajaisia.

Kiitos itsellesi! kirjoitti:

Itse voisin kuvitella tuon opskelupaikan hakemisen kohdallanne parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Ja tiedän, että ulkomaalaiset opiskelijat ovat hyvinkin tervetulleita osa-aikatöihin esim. siivousfirmoihin tai hampurilaisbaareihin. Tiedän myös kuinka turhauttavaa on tehdä työtä, joka ei alkuunkaan vastaa omaa koulutusta, mutta jostain on aloitettava. Ja kun on onnistunut saamaan sen ensimmäisen työpaikan, niin seuraavan saaminen on huomattavasti helpompaa.

Ihanteellisintahan olisi, jos poikaystäväsi voisi hakeutua Suomeen suorittamaan jatko-opintoja. Niiden järjestelyyn voi kuitenkin helpostikin laskea kuluvan ainakin vuoden päivät, mutta sitäkin voisi yrittää.

Rohkaisisin sinua muuttamaan poikaystäväsi kotimaahan monestakin syystä. Arkipäivän elämä siellä avaa aivan eri tavalla sinulle portit hänen elämäänsä. Pystyt myös ymmärtämään hänen vaikeuksiaan sopeutumisessa elämään Suomessa ihan toisella tavalla. Teillä on kummallakin kokemusta elämästä maahanmuuttajana, joten pystytte olemaan tukena toisillenne vaikeina aikoina. Sillä niitäkin hetkiä varmasti tulee. Ainakin meillä alkutaival uudessa maassa oli tietynlaista kuherruskuukautta, mutta jossain vaiheessa ruma todellisuus iskee päin näköä. Jos Suomessa ei varsinaiseen rasismiin törmäisikään, niin piilorasismiin ainakin.

Älä edes haaveile siivoajan töistä Intiassa. Intiassa olet aina 'memsahib', eivätkä memsahiit siivoa vaikka haluaisivatkin. Sinua ei tosiaankaan huolita niihin hommiin :) Vaikka kastilaitosta ei lainmukaan ole olemassakaan - ei ole ollut enää vuosikymmeniin, niin se elää edelleenkin vahvasti ihmisten mielissä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esim. siivoustyöt kuuluvat tietyn kastin hoidettaviksi. Koko tämä kastijaottelu on intialaisille aika herkkä asia, eikä siitä mielellään haluta puhua. Se on ikäänkuin maton alle lakaistu ongelma.

Kannattaa yrittää ensimmäiseksi löytää töitä jostain suomalaisfirmasta, joka on ulkoistanut esim. call centerinsä Intiaan. Palkat eivät päätä huimaa, sillä palkka on Intian palkatason mukainen. Kannattaa myös tsekata muiden kansainvälisten yritysten avoimet työpaikat.

En tiedä alaa opiskelet, mutta oletko ajatellut että voisit hakea jotain oman alasi työtä? Ja jos päätätte avioutua, sinulla on mahdollisuus intialalsen puolisona hakea PIO-korttia, jonka ansiosta voit hakeutua esim. intiallaiseen yliopistoon opiskelijaksi ilman että joutuisit maksamaan muille ulkomaalaisille tarkoitettuja korkeita maksuja. Intiasta löytyy lukuisia hyvätasoisia ja arvostettja opinahjoja, tietysti riippuen siitä missä asuisitte.

Terveiset myös Intiaan poikaystävällesi! Meillä onkin ihan pika puoliin taas joka kesäinen matka edessä. Viikon pääst'ä sunnuntaina lennetään Delhiin, jossa viivähdetään pari päivää ennenkuin jatketaan matkaa appivanhempien luokse. Sitten syyskuun alussa palataan takaisin Suomeen juhlistamaan uuden liikkeemme avajaisia.

Lue lisää

verran jatkoa kun sanoit kirjoitukseni rohkaisseen poikaystävääsi ajatuksesta Suomeen muuttamisesta. Itse maalailin niin inhorealistisen kuvan Suomesta miehelleni kuin vain kykenin. Ajattelin, ettei hänen ikinä tarvitsisi sanoa minulle, mutta sinähän sanoit sitä tai tätä, ja sitten kaikki onkin paljon huonommin.

Suurimpia yllätyksiä ovat ehkä olleet piilorasismin lisäksi ihmisten vähyys, yhteisöllisyyden puute ja tietysti kovin klisesiseti, täysin mauton ruoka. Onneksi etnisiä kauppoja kuitenkin löytyy, ja molemmat olemme innokkaita kokkaajia. Aikataulut ja niihin liittyvä täsmällisyys oli myöskin alkuun outoa, mutta nykyään ne ovat asioita joita puolisoni arvostaa suunnattomasti. Muutenkin hän on kovin ihastunut täkäläiseen järjestelmällisyyteen. Lähes kymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeen hän sanoo, että Intiassa on aina ihanaa käydä, mutta koti on Suomessa.

Vielä sen kirjoitti:

verran jatkoa kun sanoit kirjoitukseni rohkaisseen poikaystävääsi ajatuksesta Suomeen muuttamisesta. Itse maalailin niin inhorealistisen kuvan Suomesta miehelleni kuin vain kykenin. Ajattelin, ettei hänen ikinä tarvitsisi sanoa minulle, mutta sinähän sanoit sitä tai tätä, ja sitten kaikki onkin paljon huonommin.

Suurimpia yllätyksiä ovat ehkä olleet piilorasismin lisäksi ihmisten vähyys, yhteisöllisyyden puute ja tietysti kovin klisesiseti, täysin mauton ruoka. Onneksi etnisiä kauppoja kuitenkin löytyy, ja molemmat olemme innokkaita kokkaajia. Aikataulut ja niihin liittyvä täsmällisyys oli myöskin alkuun outoa, mutta nykyään ne ovat asioita joita puolisoni arvostaa suunnattomasti. Muutenkin hän on kovin ihastunut täkäläiseen järjestelmällisyyteen. Lähes kymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeen hän sanoo, että Intiassa on aina ihanaa käydä, mutta koti on Suomessa.

Lue lisää

Kiitos vielä ihan hirveästi neuvoistasi! Todellakin arvostan niitä :)

Kannaltamme tuntuu parhaalta, jos intialainen pääsisi töihin tai opiskelemaan Suomeen opintojeni ajaksi. Opiskelisin sillä välin siis kauppakorkeakoulussa :) Toisaalta, olemme kummatkin nuoria, joten eipä sillä varmaan olisi niin hirveästi väliä, jos yhden välivuoden pitäisinkin :D Olen vaan niin hirveän hätäinen, opiskelut pitäisi saada äkkiä alta pois, jotta voisi sitten muuttaa ulkomaille töihin :)

Katsotaan nyt mihin elämä heittää. Niin kauan kuin tämä tuntuu oikealta, eteenpäin mennään ja ollaan avoimina kaikelle mitä vastaan tulee :)

Kiitos vielä kerran! Vaikka tiedostamme riskit (tuntuu että jopa liiankin hyvin) oli silti erittäin mukava saada "kannustusta" :) Kiitos oikein paljon! :)

"Menette naimisiin, ja jätätte oleskelulupahakemuksen perheenyhdistämissyistä" käy ilmi että miehen veli ja naimattomat naiset tulleet suomeen. Kohta saamme todennäköisesti huomata koko laajennetun suvun muuttaneen suomeen loisimaan. Tää on sama akka jokaisessa pro mamu viestissä. Muuttaa vähän yksityiskohtia että kuulostais toiselta henkilöltä > kuin moni olisi monia pro maahanmuuttajia keskustelussa. Todellisuudessa hän on yksin kannustamassa.

UNOHDA MAMU kirjoitti:

"Menette naimisiin, ja jätätte oleskelulupahakemuksen perheenyhdistämissyistä" käy ilmi että miehen veli ja naimattomat naiset tulleet suomeen. Kohta saamme todennäköisesti huomata koko laajennetun suvun muuttaneen suomeen loisimaan. Tää on sama akka jokaisessa pro mamu viestissä. Muuttaa vähän yksityiskohtia että kuulostais toiselta henkilöltä > kuin moni olisi monia pro maahanmuuttajia keskustelussa. Todellisuudessa hän on yksin kannustamassa.

Lue lisää

vippaavan pahemman kerran!

Meillä miehen naimaton veli EI saanut turistiviisumia Suomeen. Ei tosiaankaan olisi tullut tänne jäädäkseen, sillä kuten kirjoituksessani mainitsin, hän oli muuttamassa kolmanteen maahan jossa häntä odotti erittäin mielenkiintoinen työpaikka. Sopimus oli alunperin kaksi vuotinen, mutta siellä hän nyt on edellenkin jo neljättä vuottaan. Mitä muihin sukulaisiin ja tuttaviin tulee, niin he ovat tosiaankin käyneet Suomessa vieraiulla luonamme. Yksikään ei ole tänne hinkunut asumaan. Uskokaa tai älkää, niin aivan kaikkien mielestä Suomeen syntyminen kun ei olekaan lottovoitto. Enempi voisi käyttää vertauskuvana 'euron arpa - ei voittoa'.

auttakaa, please kirjoitti:

Kiitos vielä ihan hirveästi neuvoistasi! Todellakin arvostan niitä :)

Kannaltamme tuntuu parhaalta, jos intialainen pääsisi töihin tai opiskelemaan Suomeen opintojeni ajaksi. Opiskelisin sillä välin siis kauppakorkeakoulussa :) Toisaalta, olemme kummatkin nuoria, joten eipä sillä varmaan olisi niin hirveästi väliä, jos yhden välivuoden pitäisinkin :D Olen vaan niin hirveän hätäinen, opiskelut pitäisi saada äkkiä alta pois, jotta voisi sitten muuttaa ulkomaille töihin :)

Katsotaan nyt mihin elämä heittää. Niin kauan kuin tämä tuntuu oikealta, eteenpäin mennään ja ollaan avoimina kaikelle mitä vastaan tulee :)

Kiitos vielä kerran! Vaikka tiedostamme riskit (tuntuu että jopa liiankin hyvin) oli silti erittäin mukava saada "kannustusta" :) Kiitos oikein paljon! :)

Lue lisää

Pidä välivuosi, lähde Intiaan ja opi elämästä. Olet nuori, haluat kokeumuksia ja ymmärtää intialaista. Mene sinne, ota vaikka pienehkö laina Suomesta, jotta pärjäät alkuun Intiassa.

Ihanaa kun jaoit kanssamme mielipiteesi. Kommenttisi todellakin paljastavat, että olet perehtynyt oikein kunnolla intialaiseen kulttuuriin. Etenkin tietämyksesi siitä, mikä minua odottaa, on vaikuttavaa!

Voit kyllä huokaista helpotuksesta. On se vaan niin onni, että oman elämäni tässä olen "pilaamassa", en sinun ;) Joten älä suotta murehdi, kuten tuolla ylempänä sanoin, ulkopuolisia uhreja ei ole odotettavissa :D

Äläkä pelkää, että verorahat, joita toivottavasti maksat ahkerasti, kuluisivat tähän intialaiseen. Minä kyllä pidän huolen, ettei tämä yksi intialainen tuhoa arvokasta koulujärjestelmäämme, luontoamme ja samalla koko maata. Hankalaahan se tulee olemaan, Suomen kansalaisuuden (ja näin ilmaiset opinnot) hän saisi mahdollisesti JO 5 tai 6 vuoden päästä tästä eteenpäin. Kovasti kuitenkin yritän taistella tätä epäoikeidenmukaisuutta vastaan, jonka koet kohtaavasi, jos intialainen tulee Suomeen TÖIHIN tai opiskelemaan, siis ihan omilla rahoillaan:) Aion myös pitää huolen, ettei hän sitten 5-6 vuoden päästä tästä päivästä ( noin 27-28 vuotiaana) mahdollisesti Suome kansalaisena enää hyödynnä meidän ilmaisia opintoja.

"Sossun" lapsena, voin kertoa, että huolesi Isänmaamme tulevaisuudesta tämän intialaisen takia todellakin on aiheellinen! En millään löydä isompaa uhkaa kalliille maallemme. Älä ihmeessä avaa silmiäsi todellisuudelle. Todellisuus, jossa muuallakin kuin Suomessa on sivistystä, on nimittäin väärä, vai mitä?

Kovasti voimia sinulle, että kestät tämän tulevan koettelemuksen. Toivokaamme kaikki yhdessä, ettei tämä yksi töihin tuleva intialainen saa koko maailmaa raiteiltaan....

Ja siis ihanko tosissasi olit? :P :D

en tiedä, mutta eipä se näytä ikä paljon vaikuttavan 'persoonan vakiintumiseen'.
Minäkin olen tosissani.

''Jos sillä asiat hyvin ja koulutus hyvä, miettisin MIKSI hän EI halua vaikuttaa alkuperämaassa ja tehdä siellä töitä itsensä maansa ja yhteisönsä hyväksi? Miksi hän väkisin haluaa kohdata vieraan kulttuurin "ennakkoluuloineen".''

Aika mielenkiintoisia kysymyksiä.. Kysymykset eivät olleet minulle suunnattuja, mutta heitän tähän kuitenkin kommenttia.

Se että ihmisellä on asiat hyvin teoriassa ei takaa että hän olisi onnellinen. Mielestäni Suomessa asiani olivat teoriassa erittäin hyvin ja koulutuksenikin on hyvä, suomalainen. Kuitenkaan en halua asua Suomessa, koska en ole siellä onnellinen. En pidä suomalaisten asenteista, kylmyydestä (ihmisten siis) ja välinpitämättömyydestä. Toisesta maasta olen löytänyt ''sukulaiskansani'' ja tunnen kuuluvani tänne. En myöskään pidä pimeydestä, ja talvi Suomessa on minulle yhtä tuskaa. Uudessa kotimaassani päivät ovat aurinkoisia läpi vuoden.

Täällä olen ulkomaalainen, sen huomaa selvästi koska näytän todella erilaiselta kuin paikalliset. Kohtaan päivittäin ennakkoluuloja ja rasismiakin. En siis kuvittele eläväni utopiassa. Teen viikossa reilut 70 tuntia töitä, mitään sosiaalitukia en saa ja toistaiseksi maksan veroni Suomeen - hyötymättä niistä itse mitenkään. Suomessa olisin voinut istua kotona sohvalla raapimassa p****ttäni, ja saanut siitä rahaa. Kuitenkin olen täällä onnellisempi kuin Suomessa.

Täällä minua kohdellaan lämpimämmin kuin Suomessa koskaan. Naapurini huolehtivat minusta - jos esimerkiksi en nouda postiani pariin päivään, tulee naapurin rouva ruokakassin kanssa ovelleni, tarkistamaan olenko mahdollisesti sairaana. Suomessa naapurini seurasi vierestä kun varas kantoi pyöräni (ja muutaman muunkin) pakettiautoon. Osasi sanoa jälkikäteen että auto oli sininen.
Täällä talonmies kävi toivottamassa minut tervetulleeksi talooon kun kannoin muuttolaatikoita sisään. Samalla hän kertoi minkälaisia ihmisiä talossa asuu (jos tarvitset autokyytiä tai opastusta, alakerrassa asuu taksikuski. Jos tarvitset tulkkausta, vastapäätä asuu englanninopettaja. Jne). Suomessa seinänaapurini toivotti minut tervetulleeksi taloon kun olin asunut siinä 8 vuotta. Vuotta myöhemmin toinen naapuri kysyi olenko muuttamassa taloon kun kannoin pyykkejäni porraskäytävässä. Hänet olin nähnyt lähes päivittäin kahden vuoden ajan.

Toiset ovat valmiita muuttamaan maailman toiselle puolelle rakkauden tai ihastuksen vuoksi. Toiset lähtevät jo ihan vain nähdäkseen ihmisten hymyilevän muulloinkin kuin räkäkännissä ollessaan. Kaikki eivät haikaile Suomeen sosiaalitukien vuoksi. Monet ulkomalaiset eivät niitä nostaisi vaikka saisivatkin.

Finnish Expat kirjoitti:

''Jos sillä asiat hyvin ja koulutus hyvä, miettisin MIKSI hän EI halua vaikuttaa alkuperämaassa ja tehdä siellä töitä itsensä maansa ja yhteisönsä hyväksi? Miksi hän väkisin haluaa kohdata vieraan kulttuurin "ennakkoluuloineen".''

Aika mielenkiintoisia kysymyksiä.. Kysymykset eivät olleet minulle suunnattuja, mutta heitän tähän kuitenkin kommenttia.

Se että ihmisellä on asiat hyvin teoriassa ei takaa että hän olisi onnellinen. Mielestäni Suomessa asiani olivat teoriassa erittäin hyvin ja koulutuksenikin on hyvä, suomalainen. Kuitenkaan en halua asua Suomessa, koska en ole siellä onnellinen. En pidä suomalaisten asenteista, kylmyydestä (ihmisten siis) ja välinpitämättömyydestä. Toisesta maasta olen löytänyt ''sukulaiskansani'' ja tunnen kuuluvani tänne. En myöskään pidä pimeydestä, ja talvi Suomessa on minulle yhtä tuskaa. Uudessa kotimaassani päivät ovat aurinkoisia läpi vuoden.

Täällä olen ulkomaalainen, sen huomaa selvästi koska näytän todella erilaiselta kuin paikalliset. Kohtaan päivittäin ennakkoluuloja ja rasismiakin. En siis kuvittele eläväni utopiassa. Teen viikossa reilut 70 tuntia töitä, mitään sosiaalitukia en saa ja toistaiseksi maksan veroni Suomeen - hyötymättä niistä itse mitenkään. Suomessa olisin voinut istua kotona sohvalla raapimassa p****ttäni, ja saanut siitä rahaa. Kuitenkin olen täällä onnellisempi kuin Suomessa.

Täällä minua kohdellaan lämpimämmin kuin Suomessa koskaan. Naapurini huolehtivat minusta - jos esimerkiksi en nouda postiani pariin päivään, tulee naapurin rouva ruokakassin kanssa ovelleni, tarkistamaan olenko mahdollisesti sairaana. Suomessa naapurini seurasi vierestä kun varas kantoi pyöräni (ja muutaman muunkin) pakettiautoon. Osasi sanoa jälkikäteen että auto oli sininen.
Täällä talonmies kävi toivottamassa minut tervetulleeksi talooon kun kannoin muuttolaatikoita sisään. Samalla hän kertoi minkälaisia ihmisiä talossa asuu (jos tarvitset autokyytiä tai opastusta, alakerrassa asuu taksikuski. Jos tarvitset tulkkausta, vastapäätä asuu englanninopettaja. Jne). Suomessa seinänaapurini toivotti minut tervetulleeksi taloon kun olin asunut siinä 8 vuotta. Vuotta myöhemmin toinen naapuri kysyi olenko muuttamassa taloon kun kannoin pyykkejäni porraskäytävässä. Hänet olin nähnyt lähes päivittäin kahden vuoden ajan.

Toiset ovat valmiita muuttamaan maailman toiselle puolelle rakkauden tai ihastuksen vuoksi. Toiset lähtevät jo ihan vain nähdäkseen ihmisten hymyilevän muulloinkin kuin räkäkännissä ollessaan. Kaikki eivät haikaile Suomeen sosiaalitukien vuoksi. Monet ulkomalaiset eivät niitä nostaisi vaikka saisivatkin.

Lue lisää

jokaisen rivin kirjoituksestasi. Itse olisin aivan kypsä vaihtamaan asuinmaata, mutta intialainen puolisoni on sopeutunut 'liian' hyvin Suomeen ollaakseen valmis muuttamaan takaisin Intiaan.

Varmaankin meillä on täällä vakaampi ja varmempi toimeentulo, mutta kun kaikkia asioita ei voi mitata rahassa. Meillä ei olisi mitään vaikeuksia työllistyä Intiassakaan, ja talokin on siellä valmiina - nykyään tosin enempi 'kesämökkinä'' - lainausmerkeissä siksi, että käytämme sitä lähinnä talvisaikaan.

Finnish Expat kirjoitti:

''Jos sillä asiat hyvin ja koulutus hyvä, miettisin MIKSI hän EI halua vaikuttaa alkuperämaassa ja tehdä siellä töitä itsensä maansa ja yhteisönsä hyväksi? Miksi hän väkisin haluaa kohdata vieraan kulttuurin "ennakkoluuloineen".''

Aika mielenkiintoisia kysymyksiä.. Kysymykset eivät olleet minulle suunnattuja, mutta heitän tähän kuitenkin kommenttia.

Se että ihmisellä on asiat hyvin teoriassa ei takaa että hän olisi onnellinen. Mielestäni Suomessa asiani olivat teoriassa erittäin hyvin ja koulutuksenikin on hyvä, suomalainen. Kuitenkaan en halua asua Suomessa, koska en ole siellä onnellinen. En pidä suomalaisten asenteista, kylmyydestä (ihmisten siis) ja välinpitämättömyydestä. Toisesta maasta olen löytänyt ''sukulaiskansani'' ja tunnen kuuluvani tänne. En myöskään pidä pimeydestä, ja talvi Suomessa on minulle yhtä tuskaa. Uudessa kotimaassani päivät ovat aurinkoisia läpi vuoden.

Täällä olen ulkomaalainen, sen huomaa selvästi koska näytän todella erilaiselta kuin paikalliset. Kohtaan päivittäin ennakkoluuloja ja rasismiakin. En siis kuvittele eläväni utopiassa. Teen viikossa reilut 70 tuntia töitä, mitään sosiaalitukia en saa ja toistaiseksi maksan veroni Suomeen - hyötymättä niistä itse mitenkään. Suomessa olisin voinut istua kotona sohvalla raapimassa p****ttäni, ja saanut siitä rahaa. Kuitenkin olen täällä onnellisempi kuin Suomessa.

Täällä minua kohdellaan lämpimämmin kuin Suomessa koskaan. Naapurini huolehtivat minusta - jos esimerkiksi en nouda postiani pariin päivään, tulee naapurin rouva ruokakassin kanssa ovelleni, tarkistamaan olenko mahdollisesti sairaana. Suomessa naapurini seurasi vierestä kun varas kantoi pyöräni (ja muutaman muunkin) pakettiautoon. Osasi sanoa jälkikäteen että auto oli sininen.
Täällä talonmies kävi toivottamassa minut tervetulleeksi talooon kun kannoin muuttolaatikoita sisään. Samalla hän kertoi minkälaisia ihmisiä talossa asuu (jos tarvitset autokyytiä tai opastusta, alakerrassa asuu taksikuski. Jos tarvitset tulkkausta, vastapäätä asuu englanninopettaja. Jne). Suomessa seinänaapurini toivotti minut tervetulleeksi taloon kun olin asunut siinä 8 vuotta. Vuotta myöhemmin toinen naapuri kysyi olenko muuttamassa taloon kun kannoin pyykkejäni porraskäytävässä. Hänet olin nähnyt lähes päivittäin kahden vuoden ajan.

Toiset ovat valmiita muuttamaan maailman toiselle puolelle rakkauden tai ihastuksen vuoksi. Toiset lähtevät jo ihan vain nähdäkseen ihmisten hymyilevän muulloinkin kuin räkäkännissä ollessaan. Kaikki eivät haikaile Suomeen sosiaalitukien vuoksi. Monet ulkomalaiset eivät niitä nostaisi vaikka saisivatkin.

Lue lisää

Olet aivain oikeassa! Loistavia pointteja, ja niin totta :D Juuri näistä syistä itselläkin kova tarve päästä ulkomaille :)

Heips:)

Intialainen on asunut koko ikänsä Kolkatassa, joten sinne menemme tapaamaan perhettä. Kuitenkin hän on saanut hyvän työpaikan, joka edellyttää muuttoa keskiseen Intiaan. Jos siis päädyn vuoteen Intiassa, asuinpaikkamme olisi Delhistä etelään, Intian mittapuun mukaan suhteellisen pieni Indoren kaupunki (n. 1,5 miljoonaa asukasta).

Näin jälkeenpäin ajatellen on paljon viisaampaa tehdä asiat tässä järjestyksessä. Ei ole vaikeaa saada viisumia ja paljon matkustelleena uskon sopeutumisen sinne sujuvan suht hyvin. Rehellisesti sanoen tuntuu, että ilman pientä taukoa pää hajoaisi opiskeluiden keskellä :D

Onneksi on vielä pari kuukautta aikaa saada varmuus menosta. Parit asiat, kuten oma turvallisuus niin toisilta ihmisiltä kuin taudeiltakin huolettavat hieman. Koetan miettiä niin plussia kuin miinuksia, jotta ennen lippujen tilaamista olisi mahdollisimman realistinen mielikuva siitä, mitä Intiassa olisi vastassa (vaikka onhan sitä mahdotonta kokonaan edes käsittää täältä käsin).

Jos Sinulla tulee mieleen joitakin käytännön vinkkejä liittyen oikeastaan mihin tahansa, otan kaiken tiedon avosylin vastaan. Tässä listaan muutaman "huolen aiheen", joten jos keksit kommentoimista johonkin, sana on vapaa:)

- Työn saanti: en todellakaan halua olla kokonaista vuotta toimettomana, vaikka varsinaista pakkoa tuloihin ei olisikaan. Olen ajatellut hakea töitä paikalliseen moderniin kauppakeskukseen, mutta hieman huolettaa Intialaisten asenne valkoihoista naista kohtaan tavallisena työntekijänä.

- Yleiset asenteet: Kolkatassa on paljon eurooppalaisia kuuleman mukaan, jolloin sopeutuisin joukkoon, mutta "pienemmässä" kaupungissa pelkään eurooppalaisuudestani olevan jonkinlaista haittaa. Kuitenkin Indoren sanotaan olevan opiskelijakaupunki, joten toivon, että siellä olisi myös nuorta ja kansainvälistä väestöä.

Vaikka hieman pelottaakin, näillä näkymin haluan ainakin tavata. Vain katsomalla näkee, kokemalla oppii ja välillä tärkeän asian saavuttamiseksi tarvitaan rohkeutta. Loppujen lopuksi luulen, että häviän enemmän jos jään Suomeen, kuin pahimmassa tapauksessa häviän menemällä:)

Suuri kiitos mukavasta kommentistasi!

intiaan matkustava:) kirjoitti:

Heips:)

Intialainen on asunut koko ikänsä Kolkatassa, joten sinne menemme tapaamaan perhettä. Kuitenkin hän on saanut hyvän työpaikan, joka edellyttää muuttoa keskiseen Intiaan. Jos siis päädyn vuoteen Intiassa, asuinpaikkamme olisi Delhistä etelään, Intian mittapuun mukaan suhteellisen pieni Indoren kaupunki (n. 1,5 miljoonaa asukasta).

Näin jälkeenpäin ajatellen on paljon viisaampaa tehdä asiat tässä järjestyksessä. Ei ole vaikeaa saada viisumia ja paljon matkustelleena uskon sopeutumisen sinne sujuvan suht hyvin. Rehellisesti sanoen tuntuu, että ilman pientä taukoa pää hajoaisi opiskeluiden keskellä :D

Onneksi on vielä pari kuukautta aikaa saada varmuus menosta. Parit asiat, kuten oma turvallisuus niin toisilta ihmisiltä kuin taudeiltakin huolettavat hieman. Koetan miettiä niin plussia kuin miinuksia, jotta ennen lippujen tilaamista olisi mahdollisimman realistinen mielikuva siitä, mitä Intiassa olisi vastassa (vaikka onhan sitä mahdotonta kokonaan edes käsittää täältä käsin).

Jos Sinulla tulee mieleen joitakin käytännön vinkkejä liittyen oikeastaan mihin tahansa, otan kaiken tiedon avosylin vastaan. Tässä listaan muutaman "huolen aiheen", joten jos keksit kommentoimista johonkin, sana on vapaa:)

- Työn saanti: en todellakaan halua olla kokonaista vuotta toimettomana, vaikka varsinaista pakkoa tuloihin ei olisikaan. Olen ajatellut hakea töitä paikalliseen moderniin kauppakeskukseen, mutta hieman huolettaa Intialaisten asenne valkoihoista naista kohtaan tavallisena työntekijänä.

- Yleiset asenteet: Kolkatassa on paljon eurooppalaisia kuuleman mukaan, jolloin sopeutuisin joukkoon, mutta "pienemmässä" kaupungissa pelkään eurooppalaisuudestani olevan jonkinlaista haittaa. Kuitenkin Indoren sanotaan olevan opiskelijakaupunki, joten toivon, että siellä olisi myös nuorta ja kansainvälistä väestöä.

Vaikka hieman pelottaakin, näillä näkymin haluan ainakin tavata. Vain katsomalla näkee, kokemalla oppii ja välillä tärkeän asian saavuttamiseksi tarvitaan rohkeutta. Loppujen lopuksi luulen, että häviän enemmän jos jään Suomeen, kuin pahimmassa tapauksessa häviän menemällä:)

Suuri kiitos mukavasta kommentistasi!

Lue lisää

tulee mieleen, millä viisumilla aoit mennä Intiaan välivuodeksi? Turistiviisumilla voit oleskella maassa 90 pvää, työviisumin saat vain jos sinulla on työpaikka odottamassa ja kaikki vaadittavat paperit työnantajatasi. Tämä koskee myös vapaaehtoistyötä tai mahdolista opiskelua. Mikäli olisitte naimisissa, tilanne olisi huomattavasti yksinkertaisempi. Eli paperisota Intian päässä ei ole juurikaan yhtään sen helpompaa kuin Suomessakaan.

Lisäksi sinun tulee rekisteröityä Indoren FFRO:ssa. Joudut myös esittämään selvityksen siitä, miten rahoitat Intiassa asumisesi. Joissakin paikoissa rekisteröintiin vaaditaan myös suosittelija tai suositteijoita. Rekisteröinti on tehtävä aina kun aikoo oleskella Intiassa pitempään - tai ainakin jos aikoo vielä joskus tulla uudestaan maahan.

Turhaan pelkäät, että eurooppalaisuudesta olisi haittaa pienemmässä kaupungissa. Oikeastaan tilanne on päinvastainen. Toki sinut huomataan erilaisen ulkonäkösi takia, mutta oman kokemukseni mukaan enempi positiivisella tavalla. Vieraatkin ihmiset saattavat tulla juttelemaan kanssasi, ja pienessä kaupungissa sinusta tulee nopeammin lähikauppojen 'vakkariasiakas' ja sinua kohdellaan kuin vanhana tuttuna.

Kulttuurishokilta (se on ehkä turhan dramaattinen nimitys!) tuskin tulet täysin välttymään, mutta tilanne on aivan sama kuin mitä se olisi intialaiselle miehellesi jos hän muuttaisi Suomeen. Alkuun kaikki on outoa ja eriaista, jopa vähän jännittävääkin. Sitten alkaa arki, ja koti-ikäväkin saattaa yllättää. Ainakin minua riipi väillä se, että kaikki asiat piti hoitaa vaikeimman kautta, ja byrokratian hitaus ärsytti. Mutta kun siihen oppii suhtautumaan intialaisittain, tyynesti ja enempiä hötkyilemättä, niin kyllä sen kestää Intialaiset sanovatkin aina, että heidän on kiittäminen brittejä byrokratiasta :)

Sinuna en edes niin hirveästi hakeutuisi muiden länkkäreiden seuraan. Opit pajon enemmän maasta ja sen kuttuurista, kun hankit itsellesi sikäläisiä ystäviä. Tämän asian ymmärrät parhaiten vasta jälkikäteen! Kysele pajon, ole utelias ja ennen kaikkea ennakkoluuloton. Älä sorru vertaamaan länsimaita ja Intiaa keskenään. Jotkut asiat ovat meillä paremmin, toiset taas heillä. Köyhyyttä ja kurjuutta et pääse karkuun, sitä näkyy kaikkialla. Itse koin kuitenkin, että juuri ne köyhimmät ja matalimmat majat esim. maaseudulla olivat aina valmiita auttamaan ja jakamaan sen vähänkin mitä heillä oli. Nämä kokemukset ovat ajalta ennen puolisoni tapaamista, sillä olin kulkenut pitkin Intian niemimaata reppuineni useana vuotena eripituisilla reissuilla.

Kesäkuiseen matkaasi on vielä aikaa, joten ennätät ottaa selvää niin matkakohteestasi kuin miehestäkin. Mutta varmaa on, että mitään et ainakaan menetä matkustamalla tapaamaan häntä. Suhteenne joko toimii tai ei, mutta matka Intiaan on aina vaikuttava kokemus.

Kaikkea hyvää teille molemmille! Jos sinulle tulee mieleen kysyttävää, niin yritän vastailla parhaani mukaan omien kokemusteni perusteella

Ensimmäiseksi kirjoitti:

tulee mieleen, millä viisumilla aoit mennä Intiaan välivuodeksi? Turistiviisumilla voit oleskella maassa 90 pvää, työviisumin saat vain jos sinulla on työpaikka odottamassa ja kaikki vaadittavat paperit työnantajatasi. Tämä koskee myös vapaaehtoistyötä tai mahdolista opiskelua. Mikäli olisitte naimisissa, tilanne olisi huomattavasti yksinkertaisempi. Eli paperisota Intian päässä ei ole juurikaan yhtään sen helpompaa kuin Suomessakaan.

Lisäksi sinun tulee rekisteröityä Indoren FFRO:ssa. Joudut myös esittämään selvityksen siitä, miten rahoitat Intiassa asumisesi. Joissakin paikoissa rekisteröintiin vaaditaan myös suosittelija tai suositteijoita. Rekisteröinti on tehtävä aina kun aikoo oleskella Intiassa pitempään - tai ainakin jos aikoo vielä joskus tulla uudestaan maahan.

Turhaan pelkäät, että eurooppalaisuudesta olisi haittaa pienemmässä kaupungissa. Oikeastaan tilanne on päinvastainen. Toki sinut huomataan erilaisen ulkonäkösi takia, mutta oman kokemukseni mukaan enempi positiivisella tavalla. Vieraatkin ihmiset saattavat tulla juttelemaan kanssasi, ja pienessä kaupungissa sinusta tulee nopeammin lähikauppojen 'vakkariasiakas' ja sinua kohdellaan kuin vanhana tuttuna.

Kulttuurishokilta (se on ehkä turhan dramaattinen nimitys!) tuskin tulet täysin välttymään, mutta tilanne on aivan sama kuin mitä se olisi intialaiselle miehellesi jos hän muuttaisi Suomeen. Alkuun kaikki on outoa ja eriaista, jopa vähän jännittävääkin. Sitten alkaa arki, ja koti-ikäväkin saattaa yllättää. Ainakin minua riipi väillä se, että kaikki asiat piti hoitaa vaikeimman kautta, ja byrokratian hitaus ärsytti. Mutta kun siihen oppii suhtautumaan intialaisittain, tyynesti ja enempiä hötkyilemättä, niin kyllä sen kestää Intialaiset sanovatkin aina, että heidän on kiittäminen brittejä byrokratiasta :)

Sinuna en edes niin hirveästi hakeutuisi muiden länkkäreiden seuraan. Opit pajon enemmän maasta ja sen kuttuurista, kun hankit itsellesi sikäläisiä ystäviä. Tämän asian ymmärrät parhaiten vasta jälkikäteen! Kysele pajon, ole utelias ja ennen kaikkea ennakkoluuloton. Älä sorru vertaamaan länsimaita ja Intiaa keskenään. Jotkut asiat ovat meillä paremmin, toiset taas heillä. Köyhyyttä ja kurjuutta et pääse karkuun, sitä näkyy kaikkialla. Itse koin kuitenkin, että juuri ne köyhimmät ja matalimmat majat esim. maaseudulla olivat aina valmiita auttamaan ja jakamaan sen vähänkin mitä heillä oli. Nämä kokemukset ovat ajalta ennen puolisoni tapaamista, sillä olin kulkenut pitkin Intian niemimaata reppuineni useana vuotena eripituisilla reissuilla.

Kesäkuiseen matkaasi on vielä aikaa, joten ennätät ottaa selvää niin matkakohteestasi kuin miehestäkin. Mutta varmaa on, että mitään et ainakaan menetä matkustamalla tapaamaan häntä. Suhteenne joko toimii tai ei, mutta matka Intiaan on aina vaikuttava kokemus.

Kaikkea hyvää teille molemmille! Jos sinulle tulee mieleen kysyttävää, niin yritän vastailla parhaani mukaan omien kokemusteni perusteella

Lue lisää

Kiitos vinkeikeistäsi!

Intiaan saa nykyisin turistiviisumin puoleksi vuodeksi (luin suurlähetystön sivulta). Kuitenkin ehto on, että jos tulee takaisin Suomeen, on täällä oltava 2kk ennen uutta vierailua. Jos rehellisiä ollaan, en ole vielä tutkinut sen tarkemmin kaikkia yksityiskohtia. Kuitenkin intialaisen mukaan papereiden hoito "pysyvää jääntiä" varten tulisi hoitua Intiassakin. Eli hankkisin viisumin, kävisin Intiassa, tulisin takaisin töihin kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen taas Intiaan ja siellä sitten hoitaisi paperit. Olen niitä ihmisiä, joiden täytyy varmistaa kaikki itse, ennen kuin uskoo joten tämän tiedon vielä tarkistan jostain. Mutta hyvä olisi, jos pääsisin sinne turistiviisumilla, ja sen voisi mahd. "vaihtaa" työviisumiksi maassa. Ja todellakaan en siis ole varma voiko näin edes tehdä, mutta aion kyllä ottaa hyvissä ajoin selvää:)

Tästä FRRO systeemistä kuulin nyt vasta ensimmäistä kertaa (kuten sanoin, en ole vielä todellakaan tutkinut kaikkia yksityiskohtia). Kolkatassa näyttäisi olevan tällainen office, muttei Indoressa. "Lähin" office siis taitaisi olla Delhissä (mikä onkin 800km päässä, luulin sen olevan paljon lähempänä kartalta arvioituna...) Tai oikeastaan Mumbaissa... No kuitenkin Luojan kiitos olen ajoissa liikkeellä, sillä näyttää, että vielä on paljon asioita opittavana :D

Olet aivan oikeassa, "kulttuurishokki" on väistämätön mennessä toiseen kulttuuriin yksin. Koen silti, että olen henkisesti suht valmistautunut tulevaan. En odota, että kaikki menisi niin kuin saduissa. Tulen todennäköisesti itkemään monena iltana koti-ikävää, tulen mahdollisesti kaipaamaan Suomen toimivuutta, aikatauluja, tiedän, että minulle kuuma ilmasto saattaa tuottaa alkuun ongelmia, suhteemme ei välttämättä toimi ja miljoonat muutkin asiat voivat mennä pieleen. Loppujen lopuksi löydän niin paljon enemmän asioita, joita tulen todennäköisesti rakastamaan Intiassa, kuin niitä, joita tulen inhoamaan. Ja jos päädyn Intiaan vuodeksi, on minulla siellä sentään yksi henkilö tukemassa minua:)

Tällä hetkellä on koulussa menossa rankka jakso, joten en ole nyt pystynyt kovinkaan paljon uhraamaan energiaa Intiaan liittyville asiolle. Lähinnä olen yrittänyt saada selvyyttä omista tuntemuksistani lähtöä kohtaan. Onneksi vielä on aikaa, ja tammi-helmikuulla uskon saavani varmuuden kaikista käytännön asioista.

Kiitos vielä, kun kerroit omista kokemuksistasi! On se hassua, miten fiilikset muuttuvat: pari päivää sitten riidan jälken tuntui, etten ole lähdössä minnekään, nyt taas on jo kova halu päästä suunnittelemaan matkaa ja katselemaan lentoja:)

Kiitos jälleen! kirjoitti:

Kiitos vinkeikeistäsi!

Intiaan saa nykyisin turistiviisumin puoleksi vuodeksi (luin suurlähetystön sivulta). Kuitenkin ehto on, että jos tulee takaisin Suomeen, on täällä oltava 2kk ennen uutta vierailua. Jos rehellisiä ollaan, en ole vielä tutkinut sen tarkemmin kaikkia yksityiskohtia. Kuitenkin intialaisen mukaan papereiden hoito "pysyvää jääntiä" varten tulisi hoitua Intiassakin. Eli hankkisin viisumin, kävisin Intiassa, tulisin takaisin töihin kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen taas Intiaan ja siellä sitten hoitaisi paperit. Olen niitä ihmisiä, joiden täytyy varmistaa kaikki itse, ennen kuin uskoo joten tämän tiedon vielä tarkistan jostain. Mutta hyvä olisi, jos pääsisin sinne turistiviisumilla, ja sen voisi mahd. "vaihtaa" työviisumiksi maassa. Ja todellakaan en siis ole varma voiko näin edes tehdä, mutta aion kyllä ottaa hyvissä ajoin selvää:)

Tästä FRRO systeemistä kuulin nyt vasta ensimmäistä kertaa (kuten sanoin, en ole vielä todellakaan tutkinut kaikkia yksityiskohtia). Kolkatassa näyttäisi olevan tällainen office, muttei Indoressa. "Lähin" office siis taitaisi olla Delhissä (mikä onkin 800km päässä, luulin sen olevan paljon lähempänä kartalta arvioituna...) Tai oikeastaan Mumbaissa... No kuitenkin Luojan kiitos olen ajoissa liikkeellä, sillä näyttää, että vielä on paljon asioita opittavana :D

Olet aivan oikeassa, "kulttuurishokki" on väistämätön mennessä toiseen kulttuuriin yksin. Koen silti, että olen henkisesti suht valmistautunut tulevaan. En odota, että kaikki menisi niin kuin saduissa. Tulen todennäköisesti itkemään monena iltana koti-ikävää, tulen mahdollisesti kaipaamaan Suomen toimivuutta, aikatauluja, tiedän, että minulle kuuma ilmasto saattaa tuottaa alkuun ongelmia, suhteemme ei välttämättä toimi ja miljoonat muutkin asiat voivat mennä pieleen. Loppujen lopuksi löydän niin paljon enemmän asioita, joita tulen todennäköisesti rakastamaan Intiassa, kuin niitä, joita tulen inhoamaan. Ja jos päädyn Intiaan vuodeksi, on minulla siellä sentään yksi henkilö tukemassa minua:)

Tällä hetkellä on koulussa menossa rankka jakso, joten en ole nyt pystynyt kovinkaan paljon uhraamaan energiaa Intiaan liittyville asiolle. Lähinnä olen yrittänyt saada selvyyttä omista tuntemuksistani lähtöä kohtaan. Onneksi vielä on aikaa, ja tammi-helmikuulla uskon saavani varmuuden kaikista käytännön asioista.

Kiitos vielä, kun kerroit omista kokemuksistasi! On se hassua, miten fiilikset muuttuvat: pari päivää sitten riidan jälken tuntui, etten ole lähdössä minnekään, nyt taas on jo kova halu päästä suunnittelemaan matkaa ja katselemaan lentoja:)

Lue lisää

turistiviisumin itseasiassa jopa 5 vuodeksi, mutta saat oleskella maassa ilman lisäselvityksiä max. 3 kk. Ja tuo 2 kuukauden sääntö on ainakin intialaisten lähteiden mukaan poistumassa. Saattoi olla niin, että on jopa poistunutkin jo joulukuun alussa. Ei tule niin tarkkaan seuratuksi näitä juttuja, sillä minulla on PIO-kortti eikä nämä viisumisäännökset ja työlupa-asiat sillä tavalla kosketa minua.

Töitä en Intiassa asuessani tehnyt. En siis sikäläiselle työnantajalle. Olen free-lancer, ja teen töitä eri toimeksiantajien laskuun. Pystyin siis myös Intiassa harjoittamaan ammattiani. Se oli ihan hyvä juttu, sillä miehen työpäivät olivat usein pitkiä. Päivät kuluivat mukavasti, sillä olen kiinnostunut niin historiasta kuin monista muistakin asioista. Ramppasin museoissa ja gallerioissa, kävin tanssikurssilla ja tutustuin parhaani mukaan paikallisiin. Pääsin uusien ystävieni koteihin opettelemaan intialaista kokkaamista, ja sitä puolta anoppi on sitten vielä prepannut myöhemminkin. Onneksi samassa kaupungissa asui myös joitakin miehen sukulaisia, joten heistä oli paljon apua etenkin aivan alkuvaiheessa.

Meillä on nykyäänkin sellainen tilanne, että mies on huomattavasti enemmän kiinni työssään, joten aina välillä singahdan Delhiin tapaamaan ystävättäriäni ja viettämään 'pitkää viikonoppua' (= 5-7 pvää). Shoppaillaan oikein sielujemme pohjasta, syödään hyvin ja tehdään kaikkia tyttöjen juttuja. Kuvaa vaan sitä, että intialaiseen elämänmenoon on helppo halutessaan sopeutua. Minulle se on ainakin kuin toiseen kotiin menisi.

intiaan matkustava:) kirjoitti:

Heips:)

Intialainen on asunut koko ikänsä Kolkatassa, joten sinne menemme tapaamaan perhettä. Kuitenkin hän on saanut hyvän työpaikan, joka edellyttää muuttoa keskiseen Intiaan. Jos siis päädyn vuoteen Intiassa, asuinpaikkamme olisi Delhistä etelään, Intian mittapuun mukaan suhteellisen pieni Indoren kaupunki (n. 1,5 miljoonaa asukasta).

Näin jälkeenpäin ajatellen on paljon viisaampaa tehdä asiat tässä järjestyksessä. Ei ole vaikeaa saada viisumia ja paljon matkustelleena uskon sopeutumisen sinne sujuvan suht hyvin. Rehellisesti sanoen tuntuu, että ilman pientä taukoa pää hajoaisi opiskeluiden keskellä :D

Onneksi on vielä pari kuukautta aikaa saada varmuus menosta. Parit asiat, kuten oma turvallisuus niin toisilta ihmisiltä kuin taudeiltakin huolettavat hieman. Koetan miettiä niin plussia kuin miinuksia, jotta ennen lippujen tilaamista olisi mahdollisimman realistinen mielikuva siitä, mitä Intiassa olisi vastassa (vaikka onhan sitä mahdotonta kokonaan edes käsittää täältä käsin).

Jos Sinulla tulee mieleen joitakin käytännön vinkkejä liittyen oikeastaan mihin tahansa, otan kaiken tiedon avosylin vastaan. Tässä listaan muutaman "huolen aiheen", joten jos keksit kommentoimista johonkin, sana on vapaa:)

- Työn saanti: en todellakaan halua olla kokonaista vuotta toimettomana, vaikka varsinaista pakkoa tuloihin ei olisikaan. Olen ajatellut hakea töitä paikalliseen moderniin kauppakeskukseen, mutta hieman huolettaa Intialaisten asenne valkoihoista naista kohtaan tavallisena työntekijänä.

- Yleiset asenteet: Kolkatassa on paljon eurooppalaisia kuuleman mukaan, jolloin sopeutuisin joukkoon, mutta "pienemmässä" kaupungissa pelkään eurooppalaisuudestani olevan jonkinlaista haittaa. Kuitenkin Indoren sanotaan olevan opiskelijakaupunki, joten toivon, että siellä olisi myös nuorta ja kansainvälistä väestöä.

Vaikka hieman pelottaakin, näillä näkymin haluan ainakin tavata. Vain katsomalla näkee, kokemalla oppii ja välillä tärkeän asian saavuttamiseksi tarvitaan rohkeutta. Loppujen lopuksi luulen, että häviän enemmän jos jään Suomeen, kuin pahimmassa tapauksessa häviän menemällä:)

Suuri kiitos mukavasta kommentistasi!

Lue lisää

"Rehellisesti sanoen tuntuu, että ilman pientä taukoa pää hajoaisi opiskeluiden keskellä :D "

Rehellisesti sanoen on suuri riski, että et koskaan valmistu. Mutta whatevs, right?

Ensimmäiseksi kirjoitti:

tulee mieleen, millä viisumilla aoit mennä Intiaan välivuodeksi? Turistiviisumilla voit oleskella maassa 90 pvää, työviisumin saat vain jos sinulla on työpaikka odottamassa ja kaikki vaadittavat paperit työnantajatasi. Tämä koskee myös vapaaehtoistyötä tai mahdolista opiskelua. Mikäli olisitte naimisissa, tilanne olisi huomattavasti yksinkertaisempi. Eli paperisota Intian päässä ei ole juurikaan yhtään sen helpompaa kuin Suomessakaan.

Lisäksi sinun tulee rekisteröityä Indoren FFRO:ssa. Joudut myös esittämään selvityksen siitä, miten rahoitat Intiassa asumisesi. Joissakin paikoissa rekisteröintiin vaaditaan myös suosittelija tai suositteijoita. Rekisteröinti on tehtävä aina kun aikoo oleskella Intiassa pitempään - tai ainakin jos aikoo vielä joskus tulla uudestaan maahan.

Turhaan pelkäät, että eurooppalaisuudesta olisi haittaa pienemmässä kaupungissa. Oikeastaan tilanne on päinvastainen. Toki sinut huomataan erilaisen ulkonäkösi takia, mutta oman kokemukseni mukaan enempi positiivisella tavalla. Vieraatkin ihmiset saattavat tulla juttelemaan kanssasi, ja pienessä kaupungissa sinusta tulee nopeammin lähikauppojen 'vakkariasiakas' ja sinua kohdellaan kuin vanhana tuttuna.

Kulttuurishokilta (se on ehkä turhan dramaattinen nimitys!) tuskin tulet täysin välttymään, mutta tilanne on aivan sama kuin mitä se olisi intialaiselle miehellesi jos hän muuttaisi Suomeen. Alkuun kaikki on outoa ja eriaista, jopa vähän jännittävääkin. Sitten alkaa arki, ja koti-ikäväkin saattaa yllättää. Ainakin minua riipi väillä se, että kaikki asiat piti hoitaa vaikeimman kautta, ja byrokratian hitaus ärsytti. Mutta kun siihen oppii suhtautumaan intialaisittain, tyynesti ja enempiä hötkyilemättä, niin kyllä sen kestää Intialaiset sanovatkin aina, että heidän on kiittäminen brittejä byrokratiasta :)

Sinuna en edes niin hirveästi hakeutuisi muiden länkkäreiden seuraan. Opit pajon enemmän maasta ja sen kuttuurista, kun hankit itsellesi sikäläisiä ystäviä. Tämän asian ymmärrät parhaiten vasta jälkikäteen! Kysele pajon, ole utelias ja ennen kaikkea ennakkoluuloton. Älä sorru vertaamaan länsimaita ja Intiaa keskenään. Jotkut asiat ovat meillä paremmin, toiset taas heillä. Köyhyyttä ja kurjuutta et pääse karkuun, sitä näkyy kaikkialla. Itse koin kuitenkin, että juuri ne köyhimmät ja matalimmat majat esim. maaseudulla olivat aina valmiita auttamaan ja jakamaan sen vähänkin mitä heillä oli. Nämä kokemukset ovat ajalta ennen puolisoni tapaamista, sillä olin kulkenut pitkin Intian niemimaata reppuineni useana vuotena eripituisilla reissuilla.

Kesäkuiseen matkaasi on vielä aikaa, joten ennätät ottaa selvää niin matkakohteestasi kuin miehestäkin. Mutta varmaa on, että mitään et ainakaan menetä matkustamalla tapaamaan häntä. Suhteenne joko toimii tai ei, mutta matka Intiaan on aina vaikuttava kokemus.

Kaikkea hyvää teille molemmille! Jos sinulle tulee mieleen kysyttävää, niin yritän vastailla parhaani mukaan omien kokemusteni perusteella

Lue lisää

"Jotkut asiat ovat meillä paremmin, toiset taas heillä."

Mitkä asiat muuten ovat paremmin Intiassa? Ilmasto?

234234243 kirjoitti:

"Jotkut asiat ovat meillä paremmin, toiset taas heillä."

Mitkä asiat muuten ovat paremmin Intiassa? Ilmasto?

kovasti henkilökohtaista mitä asioita kukin elämässään arvostaa.

Ilmastosta sen verran, että kun kysymyksessä on niinkin iso maa kuin Intia, niin ilmastokin vaihtelee aika tavalla. Mutta kyllä kiitos, kyllä minulle ainakin talvi Etelä-Intiassa kelpaa. Kesäinen monsuuni vaikka Mumbaissa viehättää taas huomattavasti vähemmän.

Lisäksi itse arvostan intialaista yhteisöllisyyttä, maan rikasta historiaa ja sen monimuotoisuutta. Arvostan myös sitä, kuinka vähään tyytyväisiä ihmiset ovat, sitä ettei aivan kaikesta turhasta marista.

Arvostan sitä, että halutessani voi paeta suurkaupungin hulinaan täysin anonyyminä. Ja yhtääisesti sitä, että voin lähteä vaeltamaan vuoristoon, hiljaiseen ja puhtaaseen luontoon.

Hei!

Oli ihan pakko tulla kertomaan, että nyt on sitten lentoliput Intiaan taskussa!
Kesäkuussa kymmenen päivän visiitti Intiaan ja tähän astisen elämäni suurimpaan seikkailuun odottaa! Nyt vaan ostelemaan löysiä kesävaatteita :D

miten asiat ovat kohdallasi edenneet.

Itse en ole free-lancerinä tuon työlupa-asian kanssa joutunut tekemisiin. Ja nyt PIO-kortillisena vieläkin vähemmän, joten ei enää tule sillä tavalla kiinnitettyä huomiota näihin viisumisäännöksiin. Senpä takia en nytkään lähde arvuuttelemaan, vaan olisin sinuna yhteydessä IGS:ään.

Yritän vääntää nupit siihen aikaan kun itse lähdin ensimmäisiä kertoja Intiaan, ja mietin tässä mitkä asiat ensimmäisenä hyppäsivät silmille. Aivan ensimmäinen matka suuntautui Goalle. Se ei kuitenkaan vastannut ollenkaan sitä mitä olin Intiasta kuvitellut, ja palasin kotiin vähän hämmentyneenä kaikesta. Jonkun kuukauden kuluttua lähdin uudestaan Intiaan, seurana reppuni ja aimo annos uteiaisuutta. Minulla oli hotellihuone varattuna Mumbaista pariksi yöksi ja lentolippu Suomeen kuuden viikon kuluttua. Mumbai ei kolahtanut, joten suuntasin rautatieasemalle ja hyppäsin ensimmäiseen junaan missä oli tilaa. Opetus nro 1, 2 ja 3: Älä varaa Intiaan mennessäsi hotellihuonetta nettisivujen hoteilivaraamoista. Maksat AINA liikaa, eikä huone vastaa lähellekään sitä mitä sivusto on antanut sinun ymmärtää. Kävele hotelliin yksin ilman auto/rikshakuskia, muussa tapauksessa maksat huoneenhinnassa hänen provikansa. Katsasta aina muutamakin huone ennen kuin hyväksyt huoneen, samalla rahalla on tarjolla kovinkin eritasoista majoitusta. Ota selvää ennakkoon paikasta johon olet menossa. Tsekkaa valmiiksi mahdolliset museot ja muut nähtävyydet, jotka sinua kiinnostaa kyseisessä paikassa. Jos haluat päästä Intiassa paikasta A paikkaan B, aikaan x: Varaa junaliput hyvissä ajoissa. Muuten saatat päätyä paikkaan Ö, tai joudut kulkemaan bussilla (vain se joka on matkustanut pitkiä matkoja busseilla Intiassa, tietää mitä se voi pahimmillaan olla), tai sitten joudut lentämään. Lentäminen ei ole meikääisittäin kallista, mutta jos elelee sikäläisellä palkalla, niin lentäminen on kuitenkin pikkaisen luksusta.

Intiassa ei kannata paljastaa vieraille ihmisille, että olet ensimmäistä kertaa maassa. Tarkoitan tällä lähinnä niitä ihmisiä, joiden palveluita ostat. Jos annat ymmärtää, että sinulla ei ole harmainta hajuakaan hintatasosta, tai vaikka menosuunnasta tai matkan pituuesta, niin olet jo käytännössä antanut luvan huijata sinisilmää. Kuten huomaat, toimin nyt vähän samalla tavalla kuin miehenikin suhteen kun hän oli tulossa Suomeen. Annan tylyn kuvan maasta, jottet pettyisi. Jokapäiväinen elämä on Intiassa monille vähempiosaisille todella karua, ja se saa osan toimimaan epärehelisesti, toista ihmistä kunnioittamatta. Ensimmäisellä pitkällä reissullani ajattelin, että kaikki intialaiset näkevät minut vain kävelevänä lompakkona, rikkaana länkkärinaisena, enkä ikinä voisi luottaa keneenkään niin paljoa että voisin edes ystävystyä heidän kanssaan. Kun tuo matka oli päättymäisillään, olin solminut lukuisia ystävyyssuhteita joiden uskon kantavan ihan elämän loppuun asti. Olin myös sairastunut matkallani, ja erään pikkuhotellin omistajaperhe huolehti minusta tuon ajan kuin omasta tyttärestään.

Olo naisena Intiassa? Viime aikoina ei varmaan kukaan ole voinut välttyä kuulemasta ikävästä tapauksesta Delhissä. Kaikessa karmeudessaan Delhin tapahtumat ja niiden uutisointi sekä sitä seuranneet mielenosoitukset on osoitus, että myös Intia on ottanut ison harppauksen kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaupungeissa tasa-arvo on toteutunut maaseutua paremmin, koulutettu väki on tasa-arvoisempaa kuin kouuttamaton, jne aivan niin kuin missä tahansa ns. kolmannessa maailmassa. Yhä enemmän löytyy 'itsekkäitä' naisia, jotka valitsevat mielummin uran kuin perheen. Tällainen itsellinen nainen on Intiassa kuitenkin kummajainen, jota muut naiset saattavat salaa jopa hiukan ihaillakin, mutta ääneen pitää ihmetellä. Sama koskee meitä länsinaisia. Minuakin kummasteltiin kun matkustin yksin pitkin poikin Intian niemimaata, ja vielä ilman selkeää tarkoitusta tai määränpäätä. Ja vielä enemmän ihmeteltiin, kuinka isäni on ikinä voinut päästää minut kulkemaan yksinäni. Ainakin pitäisi olla jonkinlainen esiliina mukana. Yritin selittää, että kun olen täysi-ikäinen, asun omassa huushollissani ja tienaan omat rahani, niin eipä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista missä matkustan. Siellä epäiltiin että olen ilmeisesti tuhma ja tottelematon tyttö, tai sitten isäni ei vaan osaa pitää perheen naisväkeä kurissa.

Intiassa olet aina länsimainen nainen, ja näin ollen erotut joukosta. Siinä on se etu, että sinun ei edes oleteta tuntevan sikäläistä käyttäytymissäännöstöä, joten saat aika paljon anteeksi vaikka töppäiisitkin. Kannattaa kuitenkin perehtyä asioihin sen verran etukäteen ettei syö ruokaansa vasemmalla kädellä (silloin kun aterimia ei tuoda pöytään), muistaa aina riisua kengät sisällä (koskee myös osaa liikkeistä!), noudattaa tiettyä peittävyyttä pukeutumisessa (olkapäät ovat aika kova juttu, ei myöskään kannata suosia kovin lyhyitä minihameita, ja shortsit ovat lapsia varten)

Kiva taas kuulla kirjoitti:

miten asiat ovat kohdallasi edenneet.

Itse en ole free-lancerinä tuon työlupa-asian kanssa joutunut tekemisiin. Ja nyt PIO-kortillisena vieläkin vähemmän, joten ei enää tule sillä tavalla kiinnitettyä huomiota näihin viisumisäännöksiin. Senpä takia en nytkään lähde arvuuttelemaan, vaan olisin sinuna yhteydessä IGS:ään.

Yritän vääntää nupit siihen aikaan kun itse lähdin ensimmäisiä kertoja Intiaan, ja mietin tässä mitkä asiat ensimmäisenä hyppäsivät silmille. Aivan ensimmäinen matka suuntautui Goalle. Se ei kuitenkaan vastannut ollenkaan sitä mitä olin Intiasta kuvitellut, ja palasin kotiin vähän hämmentyneenä kaikesta. Jonkun kuukauden kuluttua lähdin uudestaan Intiaan, seurana reppuni ja aimo annos uteiaisuutta. Minulla oli hotellihuone varattuna Mumbaista pariksi yöksi ja lentolippu Suomeen kuuden viikon kuluttua. Mumbai ei kolahtanut, joten suuntasin rautatieasemalle ja hyppäsin ensimmäiseen junaan missä oli tilaa. Opetus nro 1, 2 ja 3: Älä varaa Intiaan mennessäsi hotellihuonetta nettisivujen hoteilivaraamoista. Maksat AINA liikaa, eikä huone vastaa lähellekään sitä mitä sivusto on antanut sinun ymmärtää. Kävele hotelliin yksin ilman auto/rikshakuskia, muussa tapauksessa maksat huoneenhinnassa hänen provikansa. Katsasta aina muutamakin huone ennen kuin hyväksyt huoneen, samalla rahalla on tarjolla kovinkin eritasoista majoitusta. Ota selvää ennakkoon paikasta johon olet menossa. Tsekkaa valmiiksi mahdolliset museot ja muut nähtävyydet, jotka sinua kiinnostaa kyseisessä paikassa. Jos haluat päästä Intiassa paikasta A paikkaan B, aikaan x: Varaa junaliput hyvissä ajoissa. Muuten saatat päätyä paikkaan Ö, tai joudut kulkemaan bussilla (vain se joka on matkustanut pitkiä matkoja busseilla Intiassa, tietää mitä se voi pahimmillaan olla), tai sitten joudut lentämään. Lentäminen ei ole meikääisittäin kallista, mutta jos elelee sikäläisellä palkalla, niin lentäminen on kuitenkin pikkaisen luksusta.

Intiassa ei kannata paljastaa vieraille ihmisille, että olet ensimmäistä kertaa maassa. Tarkoitan tällä lähinnä niitä ihmisiä, joiden palveluita ostat. Jos annat ymmärtää, että sinulla ei ole harmainta hajuakaan hintatasosta, tai vaikka menosuunnasta tai matkan pituuesta, niin olet jo käytännössä antanut luvan huijata sinisilmää. Kuten huomaat, toimin nyt vähän samalla tavalla kuin miehenikin suhteen kun hän oli tulossa Suomeen. Annan tylyn kuvan maasta, jottet pettyisi. Jokapäiväinen elämä on Intiassa monille vähempiosaisille todella karua, ja se saa osan toimimaan epärehelisesti, toista ihmistä kunnioittamatta. Ensimmäisellä pitkällä reissullani ajattelin, että kaikki intialaiset näkevät minut vain kävelevänä lompakkona, rikkaana länkkärinaisena, enkä ikinä voisi luottaa keneenkään niin paljoa että voisin edes ystävystyä heidän kanssaan. Kun tuo matka oli päättymäisillään, olin solminut lukuisia ystävyyssuhteita joiden uskon kantavan ihan elämän loppuun asti. Olin myös sairastunut matkallani, ja erään pikkuhotellin omistajaperhe huolehti minusta tuon ajan kuin omasta tyttärestään.

Olo naisena Intiassa? Viime aikoina ei varmaan kukaan ole voinut välttyä kuulemasta ikävästä tapauksesta Delhissä. Kaikessa karmeudessaan Delhin tapahtumat ja niiden uutisointi sekä sitä seuranneet mielenosoitukset on osoitus, että myös Intia on ottanut ison harppauksen kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaupungeissa tasa-arvo on toteutunut maaseutua paremmin, koulutettu väki on tasa-arvoisempaa kuin kouuttamaton, jne aivan niin kuin missä tahansa ns. kolmannessa maailmassa. Yhä enemmän löytyy 'itsekkäitä' naisia, jotka valitsevat mielummin uran kuin perheen. Tällainen itsellinen nainen on Intiassa kuitenkin kummajainen, jota muut naiset saattavat salaa jopa hiukan ihaillakin, mutta ääneen pitää ihmetellä. Sama koskee meitä länsinaisia. Minuakin kummasteltiin kun matkustin yksin pitkin poikin Intian niemimaata, ja vielä ilman selkeää tarkoitusta tai määränpäätä. Ja vielä enemmän ihmeteltiin, kuinka isäni on ikinä voinut päästää minut kulkemaan yksinäni. Ainakin pitäisi olla jonkinlainen esiliina mukana. Yritin selittää, että kun olen täysi-ikäinen, asun omassa huushollissani ja tienaan omat rahani, niin eipä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista missä matkustan. Siellä epäiltiin että olen ilmeisesti tuhma ja tottelematon tyttö, tai sitten isäni ei vaan osaa pitää perheen naisväkeä kurissa.

Intiassa olet aina länsimainen nainen, ja näin ollen erotut joukosta. Siinä on se etu, että sinun ei edes oleteta tuntevan sikäläistä käyttäytymissäännöstöä, joten saat aika paljon anteeksi vaikka töppäiisitkin. Kannattaa kuitenkin perehtyä asioihin sen verran etukäteen ettei syö ruokaansa vasemmalla kädellä (silloin kun aterimia ei tuoda pöytään), muistaa aina riisua kengät sisällä (koskee myös osaa liikkeistä!), noudattaa tiettyä peittävyyttä pukeutumisessa (olkapäät ovat aika kova juttu, ei myöskään kannata suosia kovin lyhyitä minihameita, ja shortsit ovat lapsia varten)

Lue lisää

Heippa!

Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi! Olitko siis aivan yksin Intiassa?Et kaverin kanssa, vaan aivan yksin? Äitini on peloissaan ja sanoo, ettei kukaan täysjärkinen tekisi mitä olen tekemässä :D Mutta kuten sinäkin ajattelit; olen itse matkarahani ansainnut ja jo täysi-ikäinen, joten kaikki oikeidet minulla on matkustaa niin paljon kuin sielu sietää:)

Kiitos kun kerroit joitakin käytännön vinkkejä... Itse olin siitä pukeutumisesta hieman huolissani aiemmin. Parilta tutulta olen kuullut, että nuorelle naiselle käy hyvin löysät kaprit tai haaremihousut ja sitten toppi/t-paita ja jokin huivi hartioilla... Himoshoppailijana löydän varmaan joitakin mukavia paikallisia vaatteita!

Luulen että annan intialaisen varata mahdolliset hotellit ja junaliput: olin itsekin pähkäillyt, että hän saa ne halvemmalla ja helpommalla. Jännittää hieman hänen äitinsä tapaaminen. Pelkään juuri eniten tätä "millaisestakohan huonosta perheestä hän tulee" kauhistelua... Mutta toisaalta luulen, että pystyn näyttämään hänen äidille, että olen ihan kunnollinen:)

Laitoin sinne toimistoon viestiä ja sain viisumiasioista selvää, kiitos silti!

auttakaa please kirjoitti:

Heippa!

Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi! Olitko siis aivan yksin Intiassa?Et kaverin kanssa, vaan aivan yksin? Äitini on peloissaan ja sanoo, ettei kukaan täysjärkinen tekisi mitä olen tekemässä :D Mutta kuten sinäkin ajattelit; olen itse matkarahani ansainnut ja jo täysi-ikäinen, joten kaikki oikeidet minulla on matkustaa niin paljon kuin sielu sietää:)

Kiitos kun kerroit joitakin käytännön vinkkejä... Itse olin siitä pukeutumisesta hieman huolissani aiemmin. Parilta tutulta olen kuullut, että nuorelle naiselle käy hyvin löysät kaprit tai haaremihousut ja sitten toppi/t-paita ja jokin huivi hartioilla... Himoshoppailijana löydän varmaan joitakin mukavia paikallisia vaatteita!

Luulen että annan intialaisen varata mahdolliset hotellit ja junaliput: olin itsekin pähkäillyt, että hän saa ne halvemmalla ja helpommalla. Jännittää hieman hänen äitinsä tapaaminen. Pelkään juuri eniten tätä "millaisestakohan huonosta perheestä hän tulee" kauhistelua... Mutta toisaalta luulen, että pystyn näyttämään hänen äidille, että olen ihan kunnollinen:)

Laitoin sinne toimistoon viestiä ja sain viisumiasioista selvää, kiitos silti!

Lue lisää

itsekseni sinne lähdin. Ensimmäiselle Goan matkalleni hiukan kyselin lähipiiristä löytyiskö kiinnostunutta matkakumppania, mutta kun sellaista ei löytynyt, niin lähdin ominpäin. Oikeastaan sillä reissulla totesin, että yksin matkatessa tutustuu pajon paremmin paikallisiin tapoihin ja ihmisiin. Seuraavalle matkalleni en edes etsinyt matkakumppania. Reissasin Intiassa itsekseni kolmisen vuotta, ja tulevaan puolisooni tutustuin viidennellä matkallani.

Kyllä meilläkin kotona oltiin huolissaan, siitäkin huolimatta että olin kuitenkin matkustanut aikaisemminkin kohtuullisen paljon. Mutta silloin kysymyksessä oli aina työmatka, reissasin kaveriporukassa, tai sitten matkustin johonkin 'tuttuun ja turvalliseen' paikkaan tapaamaan sukuaisia tai perhetuttuja. Meilä ei äiti ollut niinkään huolissaan, isä sen sijaan rajasi alueita minne en saa missään nimessä mennä turvallisuustilanteen takia. Siihen aikaan minulla ei ollut edes kännykkää, eikä sähköpostillakaan pahemmin pidetty yhteyttä. Nettikahviloita ei juuri kannattanut etsiä Intian syrjäseuduilta jonne polkuni usein johtivat. Lopulta suostuin ottamaan kännykän mukaan, mutta silloin suuntasin pohjoisen vuoristoseuduille trekkailemaan, eikä kännykkä tosiaankaan toiminut siellä:)

Ei tosiaankaan kannata kauheasti ostella kesävaatteita Suomesta mukaan. Etenkin Kolkatan suunnalta voi ostaa kauniita puuvillabatisti tunikoita (chikan art-kirjottuja), jotka ovat vilpoisia käyttövaatteita. Jos haluat varmistaa että olet 'säädyllisesti' pukeutunut, hanki aluksi muutama salwar kameez-asu. Puuvillaiset maksavat sellaiset Rs 200-3500 riippuen kirjailun ja muun käsityön määrästä. Jos tarvitset juhlavampaa asua, niin osta yksi silkkinen salwar kameez. Asuun kuuluu myös aina dupatta-huivi, joten huiviakaan ei tarvitse pakata mukaan matkaan.

Ihan hyvä idea pyytää miestä varaamaan hotellit ja junaliput. Hän saa ne halvemmalla vaikka jättäisikin homman paikallisen matkatoimiston hoidettavaksi. Intia on kuitenkin sen verran konservatiivinen maa, että aivan kaikki hotellit eivät edes lisämaksusta suostu majoittamaan vihkimätöntä pariskuntaa, joten varautukaa siihen. Tarkoittaa sitä, että hotellia ei kannata maksaa etukäteen (matkatoimistot suosittelevat välilä vouchereiden käyttöä).

Älä jännitä liikaa anoppiehdokkaan tapaamista! Ole vain oma itsesi. Jos äiti on suostunut tapaamaan sinut, on se jo enemmän kuin puoli voittoa. Se tarkoittaa, että hän on mielessään antanut suostumuksensa poikansa valinnalle, eikä mitään ainakaan julkikauhistelua suurimmalla todennäköisyydellä ole odotettavissa. Intialaisella mammalla on todellisuudessa suuri valta näissä asioissa. Vielä nykyäänkin mammat etsivät kuumeisesti jälkikasvulleen sitä oikeaa puolisoa, eli järjestetyt avioliitot kuuluvat nykypäivään myös kaupungeissa ja ylemmissä yhteiskuntaluokissa. Rakkausavioliittoihin suhtaudutaan vähän epäilevästi, mutta ei enää aivan niin jyrkästi. Meilläkin on suvussa kaksi pariskuntaa (siis meidän lisäksi), jotka ovat rakastuneet romanttisesti ja solmineet avioliiton. Toinen pariskunta on ollut naimisissa lähes kolmekymmentä vuotta (!), eikä suku vieläkään kutsu heitä yhteisiin juhliin tai pidä heihin juuri muutenkaan yhteyttä. Toinen on tuoreempi tapaus, mutta heitä on katsottu sormien läpi, sillä sulhasen vanhemmat ovat aikoinaan toimineet samalla tavalla. Meitä on ainoastaan soimattu siitä, että menimme naimisiin kaukana Etelä-Intiassa, emmekä järjestäneet mahtihäitä suvulle. Pidimme kyllä juhlat jälkikäteen, mutta saamme vieläkin, kymmenen vuoden jälkeen kuulla asiasta.

Onko sinulla ja miehen äidillä yhteistä kieltä? Jos on, niin siitä on suunnattomasti apua. Voit suoraan kysellä häneltä käytännön asioista, esim. pukeutumiseen liittyviä juttuja - ja kukapa intialainen mamma voisi vastustaa tilaisuuttaa opettaa poikansa mahdolliselle elämänkumppanille pojan lemppariruokien kokkaamista. Muista viedä miehen vanhemmille jotain pientä tuliaisiksi. Suomi-design ei välttämättä istu intialaiseen makuun. Se on liian yksinkertaista, ja se koetaan usein jopa rumaksi. Kuvakirja Suomesta on kiinnostava, vaikka netistäkin tietty voi kuvia katsella. Naisväki ainakin meillä ilahtuu tax freestä ostetuista tuoksuista, alkoholin lahjaksi antamista en suosittele, ainoastaan jos saaja on sitä itse toivonut, muuten se saatetaan kokea loukkaavana. Jos käyt hänen perheensä luona useammin, niin Intiassa on usein tapana viedä mukana hedelmiä ja tuoremehua, tai makeaa syötävää, intialaisia makeisia.

Joo, ihan kirjoitti:

itsekseni sinne lähdin. Ensimmäiselle Goan matkalleni hiukan kyselin lähipiiristä löytyiskö kiinnostunutta matkakumppania, mutta kun sellaista ei löytynyt, niin lähdin ominpäin. Oikeastaan sillä reissulla totesin, että yksin matkatessa tutustuu pajon paremmin paikallisiin tapoihin ja ihmisiin. Seuraavalle matkalleni en edes etsinyt matkakumppania. Reissasin Intiassa itsekseni kolmisen vuotta, ja tulevaan puolisooni tutustuin viidennellä matkallani.

Kyllä meilläkin kotona oltiin huolissaan, siitäkin huolimatta että olin kuitenkin matkustanut aikaisemminkin kohtuullisen paljon. Mutta silloin kysymyksessä oli aina työmatka, reissasin kaveriporukassa, tai sitten matkustin johonkin 'tuttuun ja turvalliseen' paikkaan tapaamaan sukuaisia tai perhetuttuja. Meilä ei äiti ollut niinkään huolissaan, isä sen sijaan rajasi alueita minne en saa missään nimessä mennä turvallisuustilanteen takia. Siihen aikaan minulla ei ollut edes kännykkää, eikä sähköpostillakaan pahemmin pidetty yhteyttä. Nettikahviloita ei juuri kannattanut etsiä Intian syrjäseuduilta jonne polkuni usein johtivat. Lopulta suostuin ottamaan kännykän mukaan, mutta silloin suuntasin pohjoisen vuoristoseuduille trekkailemaan, eikä kännykkä tosiaankaan toiminut siellä:)

Ei tosiaankaan kannata kauheasti ostella kesävaatteita Suomesta mukaan. Etenkin Kolkatan suunnalta voi ostaa kauniita puuvillabatisti tunikoita (chikan art-kirjottuja), jotka ovat vilpoisia käyttövaatteita. Jos haluat varmistaa että olet 'säädyllisesti' pukeutunut, hanki aluksi muutama salwar kameez-asu. Puuvillaiset maksavat sellaiset Rs 200-3500 riippuen kirjailun ja muun käsityön määrästä. Jos tarvitset juhlavampaa asua, niin osta yksi silkkinen salwar kameez. Asuun kuuluu myös aina dupatta-huivi, joten huiviakaan ei tarvitse pakata mukaan matkaan.

Ihan hyvä idea pyytää miestä varaamaan hotellit ja junaliput. Hän saa ne halvemmalla vaikka jättäisikin homman paikallisen matkatoimiston hoidettavaksi. Intia on kuitenkin sen verran konservatiivinen maa, että aivan kaikki hotellit eivät edes lisämaksusta suostu majoittamaan vihkimätöntä pariskuntaa, joten varautukaa siihen. Tarkoittaa sitä, että hotellia ei kannata maksaa etukäteen (matkatoimistot suosittelevat välilä vouchereiden käyttöä).

Älä jännitä liikaa anoppiehdokkaan tapaamista! Ole vain oma itsesi. Jos äiti on suostunut tapaamaan sinut, on se jo enemmän kuin puoli voittoa. Se tarkoittaa, että hän on mielessään antanut suostumuksensa poikansa valinnalle, eikä mitään ainakaan julkikauhistelua suurimmalla todennäköisyydellä ole odotettavissa. Intialaisella mammalla on todellisuudessa suuri valta näissä asioissa. Vielä nykyäänkin mammat etsivät kuumeisesti jälkikasvulleen sitä oikeaa puolisoa, eli järjestetyt avioliitot kuuluvat nykypäivään myös kaupungeissa ja ylemmissä yhteiskuntaluokissa. Rakkausavioliittoihin suhtaudutaan vähän epäilevästi, mutta ei enää aivan niin jyrkästi. Meilläkin on suvussa kaksi pariskuntaa (siis meidän lisäksi), jotka ovat rakastuneet romanttisesti ja solmineet avioliiton. Toinen pariskunta on ollut naimisissa lähes kolmekymmentä vuotta (!), eikä suku vieläkään kutsu heitä yhteisiin juhliin tai pidä heihin juuri muutenkaan yhteyttä. Toinen on tuoreempi tapaus, mutta heitä on katsottu sormien läpi, sillä sulhasen vanhemmat ovat aikoinaan toimineet samalla tavalla. Meitä on ainoastaan soimattu siitä, että menimme naimisiin kaukana Etelä-Intiassa, emmekä järjestäneet mahtihäitä suvulle. Pidimme kyllä juhlat jälkikäteen, mutta saamme vieläkin, kymmenen vuoden jälkeen kuulla asiasta.

Onko sinulla ja miehen äidillä yhteistä kieltä? Jos on, niin siitä on suunnattomasti apua. Voit suoraan kysellä häneltä käytännön asioista, esim. pukeutumiseen liittyviä juttuja - ja kukapa intialainen mamma voisi vastustaa tilaisuuttaa opettaa poikansa mahdolliselle elämänkumppanille pojan lemppariruokien kokkaamista. Muista viedä miehen vanhemmille jotain pientä tuliaisiksi. Suomi-design ei välttämättä istu intialaiseen makuun. Se on liian yksinkertaista, ja se koetaan usein jopa rumaksi. Kuvakirja Suomesta on kiinnostava, vaikka netistäkin tietty voi kuvia katsella. Naisväki ainakin meillä ilahtuu tax freestä ostetuista tuoksuista, alkoholin lahjaksi antamista en suosittele, ainoastaan jos saaja on sitä itse toivonut, muuten se saatetaan kokea loukkaavana. Jos käyt hänen perheensä luona useammin, niin Intiassa on usein tapana viedä mukana hedelmiä ja tuoremehua, tai makeaa syötävää, intialaisia makeisia.

Lue lisää

Kiva kun laitoit tuosta tulijaisjutusta :) Itse olin kanssa miettinyt, että mitä voisi viedä. Intialaisten väriloiston lomassa suomalainen marimekko näyttää vaan niin tylsältä! Tuo kuvakirja oli loistava ehdotus ja sellaista aionkin koettaa etsiä.

Miehen äiti on itseasiassa ottanut minut sitten jo nyt todella hyvin, jos vertaa kertomuksiasi. Hän on pariin kertaan nähnyt minut nettikameran välityksellä (kurkkinut niin, etten minä ole nähnyt häntä) ja on kuulemma kysyny aina välillä kuulumisia. Pari viikkoa sitten tuli tarkka syntymäaika- ja paikka tentti ja sitten niistä tiedoista väsättiin joitain karttoja minusta :D Viivat kartalla olivat sitten ilmeisesti suotuisat, kun mamma ei edes ollut huolissaan siitä, että jaammeko hotellihuoneen vai emme :D Mies jo varoitteli, että kotona sitten saattavat käsien uurteet tarkkailuun. Itse en usko oikein näihin käsien viivoihin, eikä mies myöskään, joten koitan tehdä ns. vaikutuksen olemalla vain itseni.

Kaiken kaikkiaan miehen perhe on suhteellisen moderni: miehen kolmesta sisaruksesta kaksi on solminut rakkausavioliiton, ja vanhin veli järjestetyn, kun ei ollut 35 ikävuoteen mennessä löytänyt ketään. Joten luulen, että tämä perhe on ns. helpoimmasta päästä tutustua.

Kun saavun delhiin, meillä on siellä kokonainen päivä aikaa. Ehkä juna-aseman lähettyviltä löytyy jokin paikka, josta saisi ostettua mamman mieleen olevia vaatteita pari. Sitten illan suussa lähdemme Delhistä yöjunalla Kolkataan päin. Junista puheen ollen: olet varmasti matkustanut intialaisissa junissa useita kertoja. Osaatko sanoa, mikä luokka olisi sellainen hyvä? Onko A2 ihan kelvollinen? Vai pitäisikö olla A1? Minulla kun kuitenkin on rinkka mukana junassa, ja haluaisin mahdollisesti myös nukkua hieman, en pelkästään vartioida laukkua... Eli mietin sitä, onko A2 tarpeeksi "turvallinen" ja tilava, että siellä voi länsimaalainen tyttö matkustaa olematta turistikohde tai peläten tulevansa varastetuksi koko ajan?

Nyt pari päivää lentojen tilaamisen jälkeen äitikin alkaa jo hieman toipua ensi shokista :D Oli kuitenkin kiva kuulla, että olet itseksesi pärjännyt. Kyllä minäkin sitten pärjään! Ja minulla on siellä jo tukijoukot valmiina :D Olen ajatellut todella paljon tätä turvallisuus asiaa kaiken varalta. Mutta uskon, että pärjään ihan hyvin. En ota mukaan mitään arvokasta, kuten koruja, kameraa (mies saa ottaa sen) ja aion ottaa vanhan puhelimeni mukaan. En myöskään aio liikkua yksin, varsinkaan pimeällä. Aion jakaa rahat ja passin kopiot eri paikkoihin, samoin kaikki muut tärkeät paperit. Ja onhan minulla paikallinen apuna.

Ja niin, minulla ja mammalla (siitä tuli nyt sitten mamma, kun sanoit niin :D ) ei ole kunnollista yhteistä kieltä. Bengali kun minulle ei taivu ja mamman englanti käsittää vain perusteet. Mutta olen jo aiemmin yöpynyt perheissä (eurooppalaisissa kylläkin) joissa meillä ei ole ollut yhteistä kieltä, joten en usko sen olevan niinkään suuri ongelma. Elekielellä ja ystävällisyydellä pääsee jo pitkälle!

tai air cooler on kuumassa ilmanalassa parempi vaihtoehto kuin ilmastointi. Ilmastoinnilla tulee helposti viilennettyä huoneilmaa ihan liiankin kanssa, ja sitten huoneilman ja ulkoilman eron ollessa liian suuren, hankkii itselleen flunssan. Itse en kärsi kuumuudesta, päinvastoin nautin siitä.

Kuten sanoin, niin ei tosiaankaan riitä vaikka miten taistelisit tauteja vastaan, jos ruoanlaittaja ei ole samalla tavalla tarkkana. Ensimmäisillä matkoilla sairastelin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Varmaan osalle pöpöistä olen tullut immuuniksi, ja tietysti 'pelisilmäkin' on vuosien varrella kehittynyt. Toisaalta syömme pääasiassa kotiruokaa = leivät haetaan lähileipurilta uunituoreina, lihat suoraan teurastajalta, porkkanat, perunat, porkkanat, salaatit, yrtit ynnä muut tulevat suoraan omasta keittiöpuutarhasta. Toki joudumme myös syömään ulkona esim Delhissä (tai jos matkaamme muualle kuin anoppilaan). Täytyy tunnustaa, että valitsemme yleensä meille jo ennestään tutun, hyväksi havaitun ravintolan, emme välttämättä sitä halvinta ruokapaikkaa. Delhissä käyttämämme keskitason hotelli tarjoaa ihan tasokasta ruokaa. Välilä käymme 4-5 tähden hotellien ravintoloissa hemmottelemassa itseämme, mutta ehdoton suosikkimme on Karim's Nizamuddinissa - siellä voi myös huoletta syödä liharuokia. Taivaallisen hyvää ruokaa, eikä hinnat huimaa päätä, vaikka Karim's onkin valittu joitakin vuosia sitten Aasian Top 10 ravintoloiden listalle. Paikka on yleensä aina täynnä, ja pöytää saattaa joutua hetken odottamaan jos ei ole varausta.

Intiassa kannattaa tosiaankin maistella kasvisruokia. Tarjolla on vaikka mitä ihanaa! Mitä etelämpänä matkustamme, sitä enemmän tulee kasvisruokia syötyä. Jopa mies vaihtaa kasvisruokaan, sillä yleensä Intiassa tilatessaan lammasta, saakin eteensä vuohta, ja naudanliha korvataan sitkeällä vesipuhvelilla.

Olen joskus kokeillut tuota maitohappobakteerien syömistä ennen reissuun lähtöä ja matkan aikana. En ole havainnut sillä olevan minkäänlaista vaikutusta. Luotan enemmän paikallisen jugurtin kautta paikalliseen bakteerikantaan tutustumiseen. Lisäksi tykkään siitä aivan valtavsti. Aamiaiseksi aloo parathoja mustalla kuminalla ja suolla maustetun jugurtin kera. Nam! Taidanpa tehdä taikinan valmiiksi huomisaamua varten...

Yleensäkin ruokailun suhteen on parasta turvautua siihen aina peräänkuulutettuun maalaisjärkeen. Intiassa en aivan ensimmäiseksi lähtisi ostamaan ruokaa katukeittiöstä. Ja samantien vedän tuon takaisin, sillä osassa katukeittiöistä on aivan mahtavan hyvää ja edullista ruokaa. Mutta nämä paikat on tiedettävä! Mistä ne sitten voi löytää? No, ne on niitä joihin on aina jono, ja ruoka loppuu kesken. Niillä ei ole koskaan mitään valmiina vitriinissä odottamassa, silä sitä mukaa kuin ruokaa valmistuu, se viedään käsistä.

Olet oikeassa pukeutumisen suhteen. Tuskin kukaan vaatii sinua pukeutumaan intialaisittain. Enpä tiedä pajon naurettavampaa näkyä kuin katukuvaan suluatumista yrittävä länkkäri, joka on pukenut sarin väärin päälleen eikä osaa liikkua siinä vaivattomasti. Uskoisin, että miehen vanhemmat ovat ihan tyytyväisiä, kunhan pukeudut 'säädyllisesti'. Tulet näkemään niin Delhissä kuin Kolkatassakin, että monet intialaisnaiset pukeutuvat länsimaisiin vaatteisiin pienellä intialaisella twistillä. Joissakin työpaikoissa tosin vaaditaan kulttuurin mukaista vaatetusta. Joskus se saattaa johtaa siihen, että esim muslimityttö joutuu työaikanaan käyttämään saria, jota hän ei missään nimessä muissa olosuhteissa laittaisi päälleen :)

Hei!

Kiitos viestistä! Huomasin sen vastatänään. Juu, nyt ollaan siinä pisteessä, että viikon päästä olen laskeutumassa Intiaan. Siellä minua odottaa Intialainen ja hänen perheensä jo oikein innolla. Itselläkin alkaa jo pian tulla perhosia vatsan pohjaan :D

Tällä hetkellä tulevaisuudelle on kaksi vaihtoehtoa. Joko toteamme kymmenen päivän aikana, että tämä oli nyt tässä ja palaa Suomeen opiskelemaan tai jos kaikki menee hyvin pakkaan tavarani ja pidän välivuoden Intiassa. Nyt kun on nuori niin miksei voisi tehdä välillä jotain "ei niin kannattavaa" :)

Mutta kiitos tsempeistä, voin tulla kertomaan tänne miten matka meni :)

aloittaja intiaan kirjoitti:

Hei!

Kiitos viestistä! Huomasin sen vastatänään. Juu, nyt ollaan siinä pisteessä, että viikon päästä olen laskeutumassa Intiaan. Siellä minua odottaa Intialainen ja hänen perheensä jo oikein innolla. Itselläkin alkaa jo pian tulla perhosia vatsan pohjaan :D

Tällä hetkellä tulevaisuudelle on kaksi vaihtoehtoa. Joko toteamme kymmenen päivän aikana, että tämä oli nyt tässä ja palaa Suomeen opiskelemaan tai jos kaikki menee hyvin pakkaan tavarani ja pidän välivuoden Intiassa. Nyt kun on nuori niin miksei voisi tehdä välillä jotain "ei niin kannattavaa" :)

Mutta kiitos tsempeistä, voin tulla kertomaan tänne miten matka meni :)

Lue lisää

Our little love story....

Eli kaikki lähti n. 2 vuotta ja 9kk sitten tyhmästä nettipelistä jonka aikana saattoi jutella toisen pelaajan kanssa. Jotenkin tämä hassu pelikerta johti säkhöpostien vaihtoon joka johti päivittäiseen jutteluun. Kun kahden viikon kuluttua Intialainen sanoi, että hän ei enää maksa nettiä niin kummatkin itkimme ja surimme koko illan... kunnes hän sittenkin päätti pitää nettiyhteyden ja juttelu jatkui. Lupasimme toisillemme puolitosissamme, että jonain päivänä me varmasti näemme, kuinka kauan tahansa siihen menisikään.

Joka ilta juttelimme 2-6 tuntia riippuen päivästä. Intialainen tapasi kavereitaan ja opiskeli, minä olin lukiossa ja matkustin maasta toiseen ties missä seurassa. Silti kuitenkin jokin piti meidät yhdessä vaikka elämä heittikin meitä välillä aika rajusti erilleen. Onhan se hankalaa, jossain vaiheessa alkoi olla jo vahvojakin tunteita pelissä, muttei tietoa siitä milloin näemme oikeasti vai näemmekö ikinä ollenkaan. Välillä tuntui, että ansaitsen itse enemmän kuin vain pari tuntia chattailua. Välillä taas yritimme saada toisemme etsimään seurustelukumppanit omista maistaan. Kai rakastin häntä jo silloin niin paljon, etten halunnut hänen odottavan minua ja kärsivän. Kaksi nuorta opiskelijaa eri puolilta maapalloa. Ei mikään helppo yhdistelmä.

Sitten tuli aika toteuttaa puolitosissaan tehty lupaus tapaamisesta. Etsin halvat lennot netistä ja varasin ne. Kuuntelin saarnan toisensa perään siitä miten
- en tiedä mistään mitään
- tuhlaan rahaa turhan takia
- mies todennäköisesti on pettänyt minua, huijaa juuri nyt, raiskaa minut tai vähintään pakottaa kotiinsa orjaksi.

Elämäni paras hetki oli, kun kävelin rikkinäisen repun ja kahden matkalaukun kanssa ulos Kolkatan lentokentältä, pahoinvoinnista hoippuen, henkeä haukkoen kuumuudesta ja... näin hänen hymyn ja silmät ensimmäisen kerran ja halatessani häntä tuntui siltä kuin kaikki olisi oikein hyvin.

Nämä kymmenen päivää olivat elämäni parasta aikaa. Nyt olen jäämässä Suomeen opiskelemaan, sillä minun on mahdotonta saada työviisumi Intiaan. Intialainen etsii koko ajan töitä kaikkialle Eurooppaan ja tulee heti kun vain pääsee. Emme harmittele sillä, ettemme voi olla nyt yhdessä. Oikea rakkaus ei mene rikki, vaikka joudummekin odottamaan toisiamme taas jonkin aikaa. Rikoimme kaikkien odotukset kun edes tapasimme joten miksi emme nytkin onnistuisi ja eläisi yhdessä - ainakin lopulta. Mutta meillä ei ole kiire, ihana intian matkani jätti molemmille miljoonia lämpimiä muistoja ja antoi uusia toiveita jotka auttavat jaksamaan eteenpäin... Ja joku päivä olemme taas yhdessä