Oon 12-vuotias tyttö, ja oon ollu masentunu noin 3 vuotta (ei todettu masennus). Se lähti siitä, ku olin pienempi, nii mun iskä oli alkoholisti ja narsisti (on vieläkin). Iskä käyttäyty väkivaltasesti mun 5 vuotta vanhempaa veljeä, ja äitii kohtaan. Mulle se ei muistaakseni koskaan tehny mitään, ja se vieläki melkeempä ''palvoo'' mua, kehuu yms.
En tiiä liittyks toi edellinen tähän mitenkään, mut kuitenki, sen kolmen vuoden masennuksen jälkeen mulle on alkanu tulee sellasii ahdistuskohtauksii. Eristäydyin kokonaa kaikist ihmisist, en jaksanu niitten onnea ja iloo. Se oli mulle liikaa. Kaverit tai perhe ei ymmärrä mua, ja haluun vaa olla yksin ja välittämättä mistää.
En pysty mennä ulos/kauppaan yms. yksin, koska mul tulee olo et ihmiset tuijottaa, ja et must on jotai vikaa, niinku varmaa onki.
Jos joskus pari kertaa puoles vuodes oon jonku kaverin kans, nii kyl mä sit uskallan tehä kaikkee, ja mennä vaik mihin.
En tiiä syytä, miks kirjotin tän tänne, koska vaik saisin tietää teijän avul mikä mul on, ni vanhemmat ei usko et mul on ongelmia. En voi puhuu niille, ja oon ihan yksin.
En tiiä liittyks toi edellinen tähän mitenkään, mut kuitenki, sen kolmen vuoden masennuksen jälkeen mulle on alkanu tulee sellasii ahdistuskohtauksii. Eristäydyin kokonaa kaikist ihmisist, en jaksanu niitten onnea ja iloo. Se oli mulle liikaa. Kaverit tai perhe ei ymmärrä mua, ja haluun vaa olla yksin ja välittämättä mistää.
En pysty mennä ulos/kauppaan yms. yksin, koska mul tulee olo et ihmiset tuijottaa, ja et must on jotai vikaa, niinku varmaa onki.
Jos joskus pari kertaa puoles vuodes oon jonku kaverin kans, nii kyl mä sit uskallan tehä kaikkee, ja mennä vaik mihin.
En tiiä syytä, miks kirjotin tän tänne, koska vaik saisin tietää teijän avul mikä mul on, ni vanhemmat ei usko et mul on ongelmia. En voi puhuu niille, ja oon ihan yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saatko apua ahdistukseesi?
Olet kovin nuori, eivätkä aikuiset ehkä omaa tietämättömyyttään osaa ajatella tilannettasi järkevästi. Onko sulla muita läheisiä sukulaisia tai aikuisia tuttuja? Voisit luottamuksellisesti jutella heille.
Suosittelisin, että nyt kun koulut alkavat niin menehän terveydenhoitajan luokse. Terveydenhuoltaja on luotettava ja hänellä on kontaktit eteenpäin, hän osaa auttaa ja miettiä kanssasi mitä tilanteellesi voisi tehdä. Vaihtoehtoisesti koulukuraattori. Kumpikin ovat koulussa vain auttaakseen oppilaita heidän ongelmissaan, myös koulun ulkopuolisissa ongelmissa.
Olin itse aikanaan 13-vuotias kun päätin hakea apua ahdistukseeni, ja itse sain hyvää ammattiapua ihan vain ensin käymällä terveydenhoitajan luona. Kokeile sinäkin, jooko? Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus.
Hei!
Minäkin suosittelen, että menet juttelemaan terveydenhoitajalle. Hänelle voit jutella luottamuksella ja saat neuvoja, mitä tehdä seuraavaksi. Minunkin lapsellani on masennusta ja sitä kannattaa ja voi hoitaa. :)
Terveydenhoitajalle oon yrittäny mennä tän parin vuoden aikana, mut sit siin on sellane ''odotustila'' ni jään siihen aina miettii kannattaaks nyt oikeesti mennä. Ja sit taas alkaa kädet hikoo, ja sydän tykyttää nopeemmin, ja muutenki ahdistunu olo. Mut, kyl mä viel uskallan, jonain päivänä.
Kiitos kauheesti vastauksista♥
Kyllä nuo isän käyttäytymiset ovat järkyttäneet sinua ollessasi vielä ihan lapsi ja nuro ilet vieläkin. Tunne on sinnulle varmaan todellinen, vaikka ei sunussa todellisuudessa olet yhtään mitään vikaa. Sinusta tunuu että vikaa on, mutta se on vain tunnetta. Juuri siksi eivät vanhemmat ja kaverit ota sinua todesta. Kerrot että kun rohkenet joskus lähteä kaverien kassa niin silloin asait sujuvat ihan luonnollisesti.
Sinut pitää vain lähteä toisten mukaan ja ulos useammin ja harjoitella pikkuhiljaa niin silloin pelot ja ahdistus alkavat heiketä ja alat jopa unohtamaan noita peikkoja.
yös itseluottamus kohenee.
Olet ihan tavallinen nuori. Se on harmi että läheiset ovat vähätelleet ongelmiasi, vaikk ne ovat olleet sinulle todellisia.
Ennen sanottiin: kivessä kipeä kun on toisessa.
Kiitos !
Kokeilen sun neuvoas parhaani mukaan, vaikka kaikki tuntuuki tosi masentavalta, eikä jaksais nousta sängystä ylos, eikä ainakaa mennä ulos.
Ehkä masennus vois pikkuhiljaa lähtee siinä samalla, ku kaikki nää pelot?
En usko, et toimii ihan heti, mut yritän.
Moi!
Sä oot vielä nuori ja sulla on koko jännittävä elämä edessä! On väärin, että sun isä on aiheuttanut sulle pahan olon. Sä oot siihen ihan täysin syytön. Siksi, mene tapaamaan terveydenhoitajaa. Vaikka siinä odotushuoneessa ahdistaa ja jännittää, niin sisään meneminen kannattaa. Voitko luvata että meet? Kaikki tulee vielä olemaan hyvin, usko pois :)