oon 16 vuotias tyttö, ja mulla on ongelma mun yksinäisyys ja ahdistuneisuus.. mulla on ollu nyt melkein vuoden masennusta ja oon käyny psykologilla mutta nyt on ollu taukoa tän kesän ajan.. se ei oo auttanu mua mun asioiden kanssa eikä oikein mikään muukaan.. mutta mulla on ongelmana se että mä tavallaan pelkään ihmisiä, mä pelkään sitä kun alkaa taas koulu ja joudun olee siellä niin ison ihmisryhmän keskellä.. mä oon koulussa aika yksin, eikä mulla oo kauheena kavereita joiden kanssa olla. mulla on oikeestaan vaa yks kaveri jonka kaa voin puhuu kaikesta, mut meidänki välit on aika viilentyny. mä jännitän oikeestaan ihan kaikkea, kauppaan menoa, kaverin näkemistä, puhumista vieraalle ihmisille.. ihan kaikkea. mä stressaan jokaista asiaa mun elämässä.
mulla on usei ollu tosi lähellä et oisin tappanu itteni,, mutta mä oon päässy siitä ajatuksesta vähän eroon. 5 kk sitten ajattelin sitä kokoaja, ajattelin kokoaja et mä vaan haluun kuolla... nyt mä vaan oikeestaan oon, mä en elä vaan mä vaan oon koska on pakko... mä oon alkanu ymmärtää mun ongelmat, et mistä mun ahdistenuisuus johtaa. ehkä siitä että oon oikeesti TOSi negatiivinen, tai sit siit et mä oon aina yksin. siitähän sen on pakko johtua sillä eihän liika yksinäisyys tee kellekkään hyvää.
mä en myöskään osaa tutustua uusiin ihmisiin, mä vaan en osaa. en tajuu että miksen,, ehkä mä vaan oon semmonen ihminen johon kukaan ei haluu tutustuu. niin oon ainakin käsittäny. jos mäö nyt alkasin miettii nii mulla ei oo yhtään semmosta ihmistä jolle voisin nyt yhtääkkii soitttaa.. ennen tää oli erillä tavalla, enne saatoin lähettää päivässä vaikka 200 tekstaria ja vaikka puhua 5 tuntii puhelimmessa, mun exän kanssa... musta tuntuu kans et meidän eron jälkeen mulla alko tää kaikki.. sillä oltiiha me oltu sentää 2 vuotta yhessä.
nyt siitä kun juttelin sen kanssa viimeks, on vuos ja kuukaus.. ja mulla on siltikin niin ikävä sitä.. mä en enää itke sen perään, vaan mietin sitä aika usein. sillä on nyt uusi tyttöystävä kuulema.
mut halusin va kysyy et onks tää normaalii et vuoden jälkeenkin on kauhea ikävä toista ? onko teillä samanlaisia kokemuksia?
mulla on usei ollu tosi lähellä et oisin tappanu itteni,, mutta mä oon päässy siitä ajatuksesta vähän eroon. 5 kk sitten ajattelin sitä kokoaja, ajattelin kokoaja et mä vaan haluun kuolla... nyt mä vaan oikeestaan oon, mä en elä vaan mä vaan oon koska on pakko... mä oon alkanu ymmärtää mun ongelmat, et mistä mun ahdistenuisuus johtaa. ehkä siitä että oon oikeesti TOSi negatiivinen, tai sit siit et mä oon aina yksin. siitähän sen on pakko johtua sillä eihän liika yksinäisyys tee kellekkään hyvää.
mä en myöskään osaa tutustua uusiin ihmisiin, mä vaan en osaa. en tajuu että miksen,, ehkä mä vaan oon semmonen ihminen johon kukaan ei haluu tutustuu. niin oon ainakin käsittäny. jos mäö nyt alkasin miettii nii mulla ei oo yhtään semmosta ihmistä jolle voisin nyt yhtääkkii soitttaa.. ennen tää oli erillä tavalla, enne saatoin lähettää päivässä vaikka 200 tekstaria ja vaikka puhua 5 tuntii puhelimmessa, mun exän kanssa... musta tuntuu kans et meidän eron jälkeen mulla alko tää kaikki.. sillä oltiiha me oltu sentää 2 vuotta yhessä.
nyt siitä kun juttelin sen kanssa viimeks, on vuos ja kuukaus.. ja mulla on siltikin niin ikävä sitä.. mä en enää itke sen perään, vaan mietin sitä aika usein. sillä on nyt uusi tyttöystävä kuulema.
mut halusin va kysyy et onks tää normaalii et vuoden jälkeenkin on kauhea ikävä toista ? onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla saattaa olla Aspergerin syndrooma. Puhu sen psykologin kanssa siitä enemmän, en jaksa selittää mikä se on. Tai lukaise Wikipediasta. Mulla ittellä on se. Oon ollu nyt yli kaks vuotta ilman ystäviä. Sosiaaliset tilanteet on vaikeita, ja en tiedä oikein mistä puhua ihmisille. Viihdyn hyvin yksin, mutta toisinaan yksinäisyys painaa mieltä. Suosittelen ettimään ympärilles saman ikäsiä ja samanlaisia ihmisiä, kun sää itte. Ystävyyssuhteen luominen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta se on sen arvosta. Kukaan ei halua olla loppuelämäänsä yksin. Hyvää jatkoo sulle :)
Jaa kiinnosti vitusti taas.. melkein osaat kirjoittaa.
16v, jolla "exä", jonka kanssa ehti olla 2v. Just. Ei meillä ole samanlaisia kokemuksia, kun me ollaan kolmekymppisiä, eikä me olla seurusteltu kenenkään kanssa.
PS. opetelle kirjoittamaan selkeämmin, tuota puuroa oli rasittava lukea.