Erosimme tyttöystäväni kanssa reilu vuosi sitten. Menetin hänet sekä ystävyyssuhteemme. Myönnän, että tein virheitä: olin mustasukkainen sekä myös hieman omistushaluinen. Olimme seksuaalisesti eri maata: minä halusin enemmän, kuin hän. Olkaa huoleti, en käyttänyt häneen fyysistä väkivaltaa kertaakaan.
Ehkä minua eniten kaduttaa se satunnainen seksin ruinaus sekä ne epätoivoiset lämmittely-yritykset, esimerkiksi yrittämällä siirtää hänen kättänsä etumukselleni, toistaen tämän moneen kertaan, mutta lopulta luovutin yrittämisen. Tämäkin tilanne tapahtui muutaman kerran, mutten kuitenkaan koskaan häntä varsinaisesti seksiin painostanut. Sängyssä hän oli omasta tahdostaan. Kyllä hän minulle mainitsi, että katuu sänkyyn menemistä kanssani, mutta vasta suhteen jälkeen, kun meidän juttumme oli menossa karille.
Olen muutenkin seksuaalisesti ylivilkas, mikä on alkanut vaivaamaan minua muutenkin. Syyttelen itseäni välillä, tunnen olevani iljettävä ihminen. Toisin sanoen omakuva minusta on muuttunut täysin. Minulla on muutenkin heikko itsetunto ja olen erittäin epätoivoinen. Tälläkin hetkellä tunnen puristavan tunteen rinnassani, enkä koe voivani hyvin.
Olen puhunut erostamme monelle, mutten osaa käsitellä tätä asiaa vieläkään hyvin.
En tiedä mitä tehdä. Olen pulassa. En uskalla/halua aloittaa uutta suhdetta kenenkään kanssa tällä hetkellä, huonon itsetuntoni sekä sen takia, että pelkään mokaavani toisella kertaa samalla tavalla.
Miten voisin päästä erosta yli? Tiedän että tein virheen, mutten halua syytellä itseäni tästä lopun elämääni. Auttakaa minua.
Ehkä minua eniten kaduttaa se satunnainen seksin ruinaus sekä ne epätoivoiset lämmittely-yritykset, esimerkiksi yrittämällä siirtää hänen kättänsä etumukselleni, toistaen tämän moneen kertaan, mutta lopulta luovutin yrittämisen. Tämäkin tilanne tapahtui muutaman kerran, mutten kuitenkaan koskaan häntä varsinaisesti seksiin painostanut. Sängyssä hän oli omasta tahdostaan. Kyllä hän minulle mainitsi, että katuu sänkyyn menemistä kanssani, mutta vasta suhteen jälkeen, kun meidän juttumme oli menossa karille.
Olen muutenkin seksuaalisesti ylivilkas, mikä on alkanut vaivaamaan minua muutenkin. Syyttelen itseäni välillä, tunnen olevani iljettävä ihminen. Toisin sanoen omakuva minusta on muuttunut täysin. Minulla on muutenkin heikko itsetunto ja olen erittäin epätoivoinen. Tälläkin hetkellä tunnen puristavan tunteen rinnassani, enkä koe voivani hyvin.
Olen puhunut erostamme monelle, mutten osaa käsitellä tätä asiaa vieläkään hyvin.
En tiedä mitä tehdä. Olen pulassa. En uskalla/halua aloittaa uutta suhdetta kenenkään kanssa tällä hetkellä, huonon itsetuntoni sekä sen takia, että pelkään mokaavani toisella kertaa samalla tavalla.
Miten voisin päästä erosta yli? Tiedän että tein virheen, mutten halua syytellä itseäni tästä lopun elämääni. Auttakaa minua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Fakta on että sinä et ollut ainoa syy välttämättä eroon. Tuossa iässä (oletan sinun olevan 14-18-vuotias) mielipiteet muuttuivat myös sen suhteen että millaisen poika/tyttöystävän itselleen haluaa. Ja monesti suhteet ovat vain alkuhuumaa joka hiipuu aikaamyöten.
Olet todennäköisesti vielä nuori (niinkuin yllä jo mainitsin) ja elämää on vielä edessä, ja vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin; aika parantaa haavat. Ja murrosiässä pojilla on aivan normaalia olla seksuaalisesti normaalia vilkkaampi korkean hormonitason vuoksi, eikä sinun itseäsi automaattisesta biologisesta toiminnosta pidä syyttää. Jatka vain elämääsi, voit käyttää tämän eronkin omaksi hyödyksesi ja ottaa joistakin virheistäsi oppia. Pidä sosiaalisuuttasi yllä, ala vaikka harrastamaan jotain ettet ns. hukuta itseäsi suruun ja että saat jotain muuta ajateltavaa.
Kiitos vastauksestasi!
Olen käynyt psykologilla, ja ajattelin puhua tästä asiasta siellä. Kertoa tämän asian perin pohjin, ehkä se voisi myös helpottaa oloani.
Ehkä reagoin tähän vain liian herkästi. Minulla vain on huono omatunto tästä (ja ehkä pitääkin olla). Välillä asia on helpompi unohtaa, mutta esimerkiks tällä hetkellä asia painaa minua todella paljon.
Se että ajattelet että sinulla pitäisi olla huono omatunto tapahtuneesta ei paranna tilannetta ollenkaan. Älä jää itsesääliin, koska sillä ruokit omia negatiivisia tunteitasi. Sen sijaan ala ruokkimaan positiivisia tunteita. Mikään ero tai menetys ei ole ikinä yksin oma syy. Älä rankaise itseäsi, koska ihmisen kuuluu olla epätäydellinen. Ja pitääkö inhimillisyydestä rankaista? -Ei.
Ja millä tavalla asia painaa sinua. Etkö olisi halunnut suhteen loppuvan, vai koetko että ero oli sinun syysi?
Elämässä tulee eteen muutoksia tahtomattaankin, mutta muutokset eivät ole ikuinen taakka. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.
Sen tiedän, että elämässä tulee vastoinkäymisiä. Koulun alkaessa yritän aloittaa säännöllisen liikunnan sekä yrittää saada koulun käynnistä kiinni.
Tällä hetkellä koen vaan vieläkin, että ero oli minun syyni. En osaa syyttää häntä, mikä tekee asiasta kahta hankalemman.
No, kiitos kuitenkin vastauksestasi. Yritän päästä tästä kaikesta yli, onhan minulla ympärillä ihmisiä sekä hyvä perhe!