Olen 30v nainen, ollut liki 10vuotta parisuhteessa ikäiseni miehen kanssa. Ajatuksena ollut, että mennään kihloihin ja naimisiin sitten joskus, hankitaan lapsia sitten joskus jos nyt edes hankitaan. Ajottaista vauvakuumetta olen ilmeisesti aina potenut ja mieskin. 25v ajattelin tosissani olisinko valmis äidiksi. Kysyin mieheltä ja hän kertoi olevansa valmis isäksi jos minäkin olen valmis lapseen. Vauvan hankintaa lykättiin parilla vuodella eteenpäin, koska emme kuitenkaan olleet varmoja tunteistamme. Nyt kolmekymppisenä on alkanut kaduttaa. Se elämä jota suunnittelin yhdessä mieheni kanssa ei ole ollut sitä mitä kuitenkin halusin. Halusimme matkailla ja reissailla, se toteutui. Olemme kiertäneet Euroopan, käynyt Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Aasiassa, Oseaniassa. On juuri meille täydellinen omakotitalo, kaksi koiraa, farmari volvo, kohtuu hyvät työpaikat, ollaan onnellisia yhdessä. Sanoisinko täydellistä siis meille. Mutta aina on tuntunut jotenkin tyhjältä. Haluan lapsen, tai itseasiassa kolme. Odottanut vain sitä varmuutta ja tunnetta asiasta. Nyt kun aikaa lapsen hankintaan on nelisen vuotta suunnilleen, niin tuntuu kaaokselta. Missä vaiheessa sitä pyräyttää ne kolme lasta?! Tai edes kaksi? Yhden? Missä vaiheessa naimisiin? Kaikki kerralla yhtenä pyräyksellä vai ajan kanssa? Olisi pitänyt olla viisaampi ja tehdä lapset pari-kolme vuotta sitten. No, voihan niitä lapsia hankkia vielä nelikymppisenäkin, mutta minä haluaisin ne nyt. Mies on innoissaan asiasta ja on odotellut milloin kerron olevan sopiva hetki. Taas kuitenkin emmin ja emmin. Epätoivoisena siis tulinkin ilmeisesti kysymään täältä mitä te itse tekisitte tässä tilanteessa, tai mitä olette tehneet.. Tuntuu kurjalta. Aika ei riitä kaikkeen. Senhän kaikki varmaan tietää ettei kaikkea voi tehdä elämänsä aikana, minä vain en ymmärtänyt. Tein kaikki vähemmän tärkeät päätökset ja jätin kaiken tärkeän, lapsenkin hankinnan näin viime tinkaan.. Perseestä koko elämä.
Aika ei riitä :(
tohvelisankari
16311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tulipa sitä taas kirjoitettua huonosti.
Syyt miksi lapsen hankintaa on lykätty ja lykätty, viety vuosilla eteenpäin on se, että en ole lapsirakas. En pidä lapsista, jos ne kaupassa kiljuvat tms. En katso hyvällä niiden perään, melkeinpä vihamielisesti jopa. Oma lapsi olisi kuitenkin ihana ja varmasti toivottukin. Pelkään rupsahtamista ja synnytystä eikä minua ole koskaan kiinnostanut raskausaika. Ainakun mietin näitä asioita, niin totean että miksi edes olen haaveillut lapsista. Jotenkin sitä vain tulee aina mieleen, että haluan lapsen. Kaksi, kolmekin.
Kyllä se aika riittää.
Minä olin 31v ja mies 33v kun alettiin yrittämään lasta. Sitä ennen vaan jahkailua, mutta ei vaan saatu ehkäisyä jätettyä pois jännityksen takia (juuri tuo "rupsahtaminen" ja äidiksi tulo pelotti muutenkin). Nyt minä olen 33v ja mies 35v, kaksi lasta meillä :) Kolmas haluttaisiin vielä, mutta kun ykkösen ja kakkosen välillä vuosi ikäeroa vaan, niin päätettiin että ei vielä :) Kunhan tuo nuorimmainen täyttää sen pari vuotta, niin voidaan harkita tehdäänkö enää. Silloinhan olisi jo se "yläaikaraja" mennyt umpeen, mutta ainahan sitä voi yrittää. Minä tiedän kaksi äitiä, joille lapsia suotu vielä 35-37vuotiainakin. Kyllä sinä ja miehesi siis voitte aivan hyvin hankkia ne kolme pirpanaa vaikka parin vuoden ikäeroilla :)
Meillä ollaan 35v molemmat ja ekaa odotetaan. Tuossa parin vuoden päästä tehdään sisarus - kun pitäähän se olla. Ei mitään ongelmaa, kun elettiin omaa elämää eikä muiden rooliodotuksiin vastattu eikä heitä matkittu. Yhdessä kohta 17 vuotta ja suhteessa ollut erokin lähellä, mutta nyt tuntuu kuin oltaisiin rakastumassa lisää ja lisää :) Ne ikätoverit jotka teki lapsia meitä ennen (ennen 30v) ovat eronneet tai elävät todella huonoissa suhteissa ( ne jotka n. 30 vuotiaana) lasten ja kulissin takia sekä siksi, kun sukulaiset haluaa.
Niin, että ei kaduta!
Tiedän paljon ihmisiä joilla lapsi tai lapset tehty liki neljässäkymmenissä ja hyvin menee.
Ihmettelen joidenkin kiirettä, ja eikö ne ala normaaliraskauksien seurantaan käytettäviä aikoja ja resursseja vähentämään ja ohjaamaan riskiraskauksiin eli niille joilla on vanhemmuus ja minuun hukassa? " Txt-tv eilen"
Jos olisi rohkea, niin lapsen voisi oikeasti tehdä. Mutta en tiedä. Huomaan välillä lukevani erilaisia lapsi palstoja, katsomassa vauvojen vaatteita ja suunnittelemassa nimiä. Toisaalla taas mietin miksi ihmeessa lapsen olen koskaan halunnut. Entä jos se tyhjyys onkin vain tylsyyttä? Mietin juuri pitäisikö minun ja miehen lähteä lomalle, ostaa uusi auto tms tehdä jotain normaalista poikkeavaa vai oikeasti mennä naimisiin nyt, jos tämä ei olekaan mitään äidiksi tulon tarvetta. Joka tapauksessa haluamme olla naimisissa, jos lapsia tulee.. Olisin todella iloinen jos toteuttaisin teininä tehdyn haaveen olla vapaaehtoisesti lapseton mikä kuullostaa omassa päässä varsin lapselliselta. Halu sanoa vanhemmilleni, etten niitä lapsia hankkinutkaan kuten sillon teininä sanoin.. Itse asiassa minusta olisi noloa edes kertoa olevani raskaana, kun olen jotain 13vuotta kaikille sanonut etten hanki lapsia. Minun on vaikea kuvitella itseni maha pystyssä olevana äitinä. Mutta.. Ei tähän voi enää sanoa mitään. Ehkäpä vaan lykkään miehekkeen kanssa tätä taas parilla vuodella.. Tai sitten vain totean että ei ikinä lapsia.
Luin juuri äsken blogia jostain naisesta joka ei lapsia hankkinut (ikää 40 nyt) ja oli joku kokenut samanlaisia tuntemuksia kuin minä: Tyhjyyttä. Hän oli lopulta todennut sen olevan pelkkää tylsyyttä. Joten pelkään sitäkin, jos tämä on vain tylsyyttä. Kieltämättä vapaa päivisin tulee lapset mieleen väkisinkin, muualla touhutessa ei. En halua lasta tylsyyteen.
Kannattaa myös muistaa, että kaikki eivät lapsia saa, vaikka haluaisivat. Nyt puhut lasten saamisesta vähän kuin lapsi olisi joku hyödyke, jonka voi tuosta noin vain hankkia samoin, kuin vaikka talon tai auton.
Niin mutta lapsettomuutta on ihan samalla lailla 20 vuotiailla kuin nelikymppisillä, ja kaikkia lapsettomia yhdistää eräs tekijä, siis stressi! Ei kapsettomuus ikää katso!
Tuntuu kohta että nuoremmilla lapsettomuutta enempi tai he vain liian hätäisiä hakeutumaan mm. lapsettuushoitoihin!
Meillä "laitettiin pulla uuniin" 34-v iässä ja natuna!
Sanoisin ap:lle, että tee niin kuin sydän sanoo. Toisten rooliodotuksiin ei kannata vastata tekemällä lapsia. Teillä on aikaa miettiä asiaa. Ei hätää :)
En sanonutkaan mitään iästä, vaan tarkoitin nimenomaan sitä, että lapsia ei noin vain aina tehdä. Ja stressi ei todellakaan ole mikään yhdistävä asia lapsettomille, vaan sieltä löytyy useimmiten taustalta ihan oikeita lääketieteellisiä syitä. Monet yrittävät parikin vuotta rennoin rantein, joten eipä se stressi ole mikään yksiselitteinen syy lapsettomuuteen. Mutta tuota samaa juttuahan sinä olet tällä palstalla kirjoitellut eri nimimerkeillä tästä ikäasiasta, luulisi, että jossain vaiheessa kyllästyt itsekin.
Tiedän useita ihmisiä ketkä tehneet lapsia kuusikin vuotta ja saaneet luonnollisin keinoin! Kyllä uusimpien tutkimusten mukaan stressi on merkittävä tekijä, mutta nuorilla on toki huonon elämäntavat ja sukupuolitauteja, vastuuttomia kun ovat siinäkin asiassa.
Etkö halua uskoa tosiasioita, että stressi on monella syy kun lapsia ei Tule?
Olen kirjoittanut vain tällä nimimerkillä tai samantapaisella, kun aina ei musta tarkalleen omaa nikkiään.
Vainoharhoihisi löytyy varmasti lääkitystäkin!?
Hohhoi, lopeta jo, oma harhaisuutesi on suorastaan pelottavaa. Joo ja sitten on niitä, jotka tekevät lasta kuusi vuotta, mutta sitä ei silti kuulu. Älä viitsi esittää faktoina asioita, jotka ovat omia mielipiteitäsi. Ja ei, en jatka tätä keskustelua enää, koska olen nähnyt niin monta kertaa tällä palstalla mihin se johtaa, kun joku alkaa kanssasi väittelemään.
Melkoinen pessimisti olet! Mikä on ongelmasi?
Onko sinulla esittää tieteellistä faktaa propagandan sijaan?
Faijjahan antaa neuvoa omalla kokemuksella ja tieteen näytöilläkin, ja se on arvostettavaa!
Miksi otat itseesi ja olet niin hyökkäävä?
Kyllä minä ja mies tiedetään, että voi olla niinkin ettei lasta/lapsia saadakkaan. Nyt oletetaan, että vuoden yrittämisen aikana tulee raskaaksi. Jos käy niin kurjasti ettei lapsia voi saada, niin minä en ainakaan hoitoihin enää lähtisi.
Olemme lykänneet lapsen hankintaa taas, saa nähdä tuleeko meille koskaan.
Jos siltä tuntuu, ettei halua lapsia tai on muutenkin elämässä sisältöä, niin Suomi on vapaa maa. Kunnioitan valintaanne enempi kuin sitä, että tehdään lapsi kun muutkin ja vähän niin kuin muiden odotuksiin vastataan.
Antakaa ajan kulua ja katsokaa miten kohtalo johdattaa.
Ihmisyys mitataan ihan muussa kuin ammatisa, veronkantokyvyssä ja lapsissa!
Minun äitini sai 3 lasta 35-41vuoden iässä. Minut 41-vuotiaana. Uskon että olemme tuoneet paljon rikkautta hänen elämään. En tiedä millaista elämä olisi ollut jos äitini olisi nuorempi, sillä minulla on ollut vain yksi äiti. Nuorena hävetti kun oma äiti oli niin vanha verrattuna muihin mutta on niitä muitakin joilla on vanhat vanhemmat.
Nykyään 23-vnä ei ole mitään mikä äidin iässä haittaisi.
Jos äitini olisi nuorempi en varmaan haluiaisin itse lapsia vielä parikymppisenä. Mutta nyt haluan! Haluan että äitini voi nauttia lapsenlapsista vielä pitkään ja hyväkuntoisena.
Toivon teille lapsia, jos niin tahdotte. Elämä on sitten lapsiarkea mutta lapset kasvavat todella nopeasti isoiksi.
Oulussa julkaistavassa lehdessä: Forum24 oli hyvä yleisökirjoitus jossa sanottiin, että "voi kumpa lapset olisivat toivottuja, mutta myöskin suunniteltuja":) - Mielestäni hyvin sanottu!
Ok, mutta asiaan: Oletteko koskaan nähneet ja verranneet ihmisiä vaikka 50-vuoden issä, jotka ovat saaneet lapset ennen kolmea kymmentä ja jälkeen maagisen 30v iän? Minä olen! Esmes viime viikolla näin miehen joka oli 52 vuotias, ja hänellä 13- vuotias esikoinen. Lapsia kaikkiaan kolme ja nuorin joku 5 - 7 vuotias arvioiden. Hänhän oli siis saanut ekan lapsen 39v iässä.
Olipa kulkaa nuorekas kaveri, ja ei olisi millään uskonut että on niin iäkäs. Hyvässä kunnossa oli ja nuuska huulessa, vaikka todella terve ulkokuori ja energinen. Olen nähnyt muitakin vastaavia miehiä ja naisia, mutta myöskin niitä joilla nuorena joskus 70-luvulla painostettuna tehneet liudan lapsia (1 - 3 kpl) ja nyt jo nelikymppisinä ovat kuin 60v vanhuksia. Ihan selkeä ero löytyy näissä!
-Lapset siis vanhentavat kun ne tekee nuoren
Miksi lapset pitäisi siis tehdä silloin kun on paras ikä tehdä kaikkea muuta ja pitää mieli virkeänä, hankkia elämään eväitä jotta voi jatkossa kasvattaa lapset stressittömämmin?