Ei ihan heti tule mieleen, milloin olisin sellaisen tuskan käynyt läpi. Varmaan joskus silloin, kun joku lähisukulainen vaihtoi "hiippakuntaa".
No, vähän aikaa tässä tasaannutaan, ja aletaan miettimään elämää eteenpäin, uusia asioita.
Helpottiko itselläsi, kun sain tietää?
0Äänestä
MissMarplena
Nuuskimisesta syytetään/syyllistetään?
Jos toinen on rehellinen, siihen ei ole tarvetta.
Ja jos asia on tärkeä, se selvitetään.
0Äänestä
on nähty
Ei aina näköjään edes haluta ottaa selvää!
0Äänestä
pakkotilanne
Ei helpottanut, toi suurta tuskaa. En silti haluaisi olla tietämättä.
0Äänestä
//////
Kyllä
0Äänestä
Kerroin myös
Itkin katkerasti ensin, vähän aikaa. Vasta sitten helpotti.
0Äänestä
eipä ei:/
Ei lainkaan! Ikävää se on. Mutta ei vaikuta tunteisiini. Minä tosin, haluaisin kerrankin olla "se jolla on se jokin". Eikä se joka muuten vain on:/ Juu, ei helpottanut. Ja tiesin jo ennenkin!
0Äänestä
Näin täällä
Mistä? - siitä ettei välitä - siitä että on toinen nainen - siitä että se on ohi - siitä että ei merkinnyt mitään Ei helpota, mutta kyllä se toimintaa ohjaa. Terveempään suuntaan kenties. Ahdistus kestää aikansa.
0Äänestä
V _ _ _ T T I
Ja tekee sitä vieläkin.
Ikävä on iso!
0Äänestä
olet sitten
Ilmeisesti kertonut jotakin jollekin, helpottiko itseäsi? Jospa se toinen jo tiesi, mutta ihmetteli tilannetta kaikkinensa ja sun omaa asennetta ja käyttäytymistä? Kunhan mietin erilaisia vaihtoehtoja. Yleensä tietäminen on aina vajavaista, toisen ihmisen ymmärtäminen kun on vaikeaa faktoista huolimatta. Kaikkia faktoja ja muodostuneita käsityksiä kun ei voi mitenkään tietää. Eikä ymmärtää toisen reaktioita.
Yleensä keskustelu toisen kanssa on avartavampaa ja enemmän vastauksia antavaa kuin mitkään faktat. Tai oman pään sisäiset mielikuvat.
0Äänestä
niin ja
Kommunikointikin on niin vaikea laji :)
0Äänestä
Enää.
Kerroitko täällä vai irl. Minua helpottaisi kuulla asiat irl. Uskon että sinua helpottaisi kertoa ne myös niin. Tavallaan olen toiminut samalla tavalla. Loukattuna kieltäytynyt kommunikoimasta, kuulemasta. Kun paras lääke on ollut sanoa se, mitä pohjimmiltaan ajattelee. Ja tulla kuulluksi. Jos sun on mentävä, en pyydä jäämään. Jos Sä haluut jäädä, en koskaan aja pois. En niin kauan kuin tunnen että elämä on sinussa ja minussa. Kun elämä katoaa, se menee pyytämättä mitään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei.
Tavallaan sittenkin joo.Eipmulta muuta.
Riippuu siitä mitä.
jep
Ei ihan heti tule mieleen, milloin olisin sellaisen tuskan käynyt läpi.
Varmaan joskus silloin, kun joku lähisukulainen vaihtoi "hiippakuntaa".
No, vähän aikaa tässä tasaannutaan, ja aletaan miettimään elämää eteenpäin, uusia asioita.
Helpottiko itselläsi, kun sain tietää?
Nuuskimisesta syytetään/syyllistetään?
Jos toinen on rehellinen, siihen ei ole tarvetta.
Ja jos asia on tärkeä, se selvitetään.
Ei aina näköjään edes haluta ottaa selvää!
Ei helpottanut, toi suurta tuskaa. En silti haluaisi olla tietämättä.
Kyllä
Itkin katkerasti ensin, vähän aikaa. Vasta sitten helpotti.
Ei lainkaan! Ikävää se on. Mutta ei vaikuta tunteisiini.
Minä tosin, haluaisin kerrankin olla "se jolla on se jokin". Eikä se joka muuten vain on:/
Juu, ei helpottanut. Ja tiesin jo ennenkin!
Mistä? - siitä ettei välitä
- siitä että on toinen nainen
- siitä että se on ohi
- siitä että ei merkinnyt mitään
Ei helpota, mutta kyllä se toimintaa ohjaa. Terveempään suuntaan kenties. Ahdistus kestää aikansa.
Ja tekee sitä vieläkin.
Ikävä on iso!
Ilmeisesti kertonut jotakin jollekin, helpottiko itseäsi? Jospa se toinen jo tiesi, mutta ihmetteli tilannetta kaikkinensa ja sun omaa asennetta ja käyttäytymistä? Kunhan mietin erilaisia vaihtoehtoja. Yleensä tietäminen on aina vajavaista, toisen ihmisen ymmärtäminen kun on vaikeaa faktoista huolimatta. Kaikkia faktoja ja muodostuneita käsityksiä kun ei voi mitenkään tietää. Eikä ymmärtää toisen reaktioita.
Yleensä keskustelu toisen kanssa on avartavampaa ja enemmän vastauksia antavaa kuin mitkään faktat. Tai oman pään sisäiset mielikuvat.
Kommunikointikin on niin vaikea laji :)
Kerroitko täällä vai irl. Minua helpottaisi kuulla asiat irl. Uskon että sinua helpottaisi kertoa ne myös niin. Tavallaan olen toiminut samalla tavalla. Loukattuna kieltäytynyt kommunikoimasta, kuulemasta. Kun paras lääke on ollut sanoa se, mitä pohjimmiltaan ajattelee. Ja tulla kuulluksi. Jos sun on mentävä, en pyydä jäämään. Jos Sä haluut jäädä, en koskaan aja pois. En niin kauan kuin tunnen että elämä on sinussa ja minussa. Kun elämä katoaa, se menee pyytämättä mitään.