Mä olen ihan loppu ja kukaan ei tiedä sitä. Kaikki luulee että mä olen alkanut toipumaan mun masennuksesta ja kaikki on kohta niinkuin ennenkin. Vaimo miettii syksyn harrastuksia, lääkärini sanoo että ei taida olla kohta enää tarvetta sairauslomalle ja psykologi on sitä mieltä että eteenpäin on menty hurjasti. Mutta ne ei tiedä, kuinka asiat on oikeasti. Mun mieli on ihan yhtä musta, kuin aikaisemmin, jos ei vielä mustempikin, kaikesta lääkityksestä huolimatta. Mä en raaski kertoa niille kuinka niiden työ on mennyt ihan hukkaan. Mä joudun pinnistämään kaikki voimani, jotta ne ei huomaisi asiaa. Heti kun olen yksin niin romahdan kasaan ja tuijotan tyhjyyteen. Onneksi en ole itsetuhoinen ihminen koska muuten elämäni olisi jo ohi. Huomenna aamulla potkin taas itseni ylös ja otan iloisen ilmeen, jotta vaimo ja lapset eivät huomaisi mitään. Minkä näyttelijän maailma on minussa menettänytkään. Nyt on aika mennä sänkyyn miettimään mustia ajatuksia. Kiitos että kuuntelitte.
Masentunut
toxxx
3135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
VAI NIIN
Miksi esität?
Se on typerää.
Nosta kissa pöydälle.
Älä nyt näyttele liikaa. Ennen pitkää tuo toisten huijaaminen kostauu itsellesi ja tulee hämmnentävänä yllätyksenä vaimolle ja terapeutillkin. Näyttelemien vain lisää ahdistuta ja vie valtavsti psyykkisiä voimia. kerro jo tänään vaimolle, että entisessä ollaan, mutta mennään silti eteenpäin. Kun totuuden jaat läheisesi kanssa niin koet, että kylläpä helpotti ja ei tarvitse enää siltä osin ponnistella. Juuri tuo kaksoisroolin ylläpito jo sinänä laittaa itselle valtavan surituspaineen. Ei tuota tervekkään kaukaa kestäisi.