Pattitilanne, auttakaa!!!

Miksi niiden kahden pitää olla toisensa pois sulkevia asioita, eli joko mies saa huomion tai lapsi. Mitä jos keksisitte vaikka kaikki yhdessä jotain kivaa tekemistä (menette uimaan, leffaan, huvipuistoon) ja silloin kun on tarvetta miehen kanssa kaksin oloon, teette sen silloin kun lapsi harrastuksissa, kavereilla, hoidossa jne jne.
Eiköhän lapsi ajankanssa totu siihen että mies on kuvioissa kun annatte hänelle siihen aikaa. ja jossei, niin tulisi varmasti laittaa se lapsi edelle, ei mies.
Yhtään enempää asiasta tietämättä kuullosti vähän siltä että mies ei olisi valmis perheeseen ja kaikkeen mitä siihen kuuluu. Ja jos heti vaikuttaa siltä, niin tuskin tulee olemaankaan.

Tapahtui mitä tahansa, lapsi on ja pitää olla aina ykkönen! Sellainen mies joka sitä ei ymmärrä ja alkaa leikkiä lasta, on täysin mitäntön. Ei kannata jatkaa.

Semmoinen mies ei ainakaan ole isäainesta, jos lisää lapsia haluaa.

Tarviiko teidän aina olla kimpassa? Anna omaa aikaa kummallekin ja yhdessä ollessanne teette jotain aktiivisesti, muuta kuin sohvalla löffäämistä.

Ei hyvältä vaikuta jos mies ei yhtään halua ymmärtää, että lapsesi ei kilpaile hänen kanssaan.

Kannattaisi ehkä pysyä irtopainoksissa kunnes lapsi on vähän vanhempi, noin pienen kanssa ei vielä kannata keskutella, että äitikin kaipaa kumppania...

Mulla oli aikanaan sama tilanne. Lapsen isä ei tavannut lasta ollenkaan, sukulaiset asuivat kaukana ja lapsi oli aika ujo, eikä tahtonut esim. kavereiden luokse yökylään, vaan kavereita meille.

Oli hankala seurustella, koska kovin vierasta ei halua tuoda lapselle näytille, ja missäs tutustut, kun kahdenkeskistä aikaa ei ollut.

Kävi kuitenkin niin, että ajallaan tapasin miehen, jonka kanssa tapailimme, aluksi lyhyitä aikoja kerrallaan. Paremmin meni silloin, kun lapsellakin oli kaveri kylässä, lapset viettivät aikaa keskenään ja aikuiset keskenään.
Lapsi oli aluksi tosi mustasukkainen ja osoitti mieltään. Itse annoin silloin liikaakin lapselle periksi, kun en halunnut uuden tuttavuuden aikaan hirveätä sotaa aikaiseksi. - Lapsi kyllä vaistosi sen ja osasi käyttää hyväkseen...

Muutamassa kuukaudessa tilanne normalisoitui, lapsi alkoi selvästi jopa toivoa miehen vierailuja.
Mies ei koskaan arvostellut äitiyttänyt ja lastani kohtaan hän oli tosi kärsivällinen. Johtui luonteesta, ja varmaan siitäkin, että hänellä oli omiakin lapsia.

Oletko jutellut miehen kanssa? Ymmärtääkö hän yhtään sinun / lapsesi tunteita?

Voit varmaan vetää johtopäätökset miehen luonteesta ja sopivuudesta teidän perheen jäseneksi...
Jotkut tietysti aikuistuvat ajan kanssa, varsinkin kun tulevat itse isiksi, mutta en lähtisi kokeilemaan. Oman lapseni biologinen isä oli hyvin samanlainen, vaikka oli yhteisestä lapsesta kyse.

Kyllä kouluikäisen on aika oppia, että hän ei voi aina olla kaiken keskipiste. Ei lapsi voi koulussakaan saada joka sekuntti opettajan jakamatonta huomiota, vaan se on jaettava jakamaan parinkymmenen muun kanssa. Eli jos teet jotain miehesi kanssa, niin älä kiinnitä lapseen heti mitään huomiota vaan anna hänen odottaa ainakin 10 min vaikka kuinka karjuisi. Jos se ei ala tehota, älä ainakaan lyhennä aikaa vaan ilmoita lapselle, että jos kiukuttelu ei lopu, niin aika pitenee varttiin jne. Olet vain totuttanut lapsesi siihen, että hän saa aina tahtonsa läpi temppuilemalla, joten nyt on korkea aika korjata tilanne. Kuulet varmaan koulun opettajaltakin kommettaja siitä ettei lapsesi malta antaa toisille aikaa, vaan haluaa aina kaiken heti ja just..eli korjaa marssijärjestys peheessäsi, ennen kuin olet karvattanut täydellisen terroristin.

....Tässä tilanteessa miehen pinna kiristyy kun ei jaksais kuunnella, ja hän on valmis lähtemään omille kämpilleen.
No entäs jos vältämme tämän tilanteen, eli annan lapselle periksi? Silloinkin miehen pinna kiristyy koska annan kuulemma lapsen määrätä koko perhettä. Ja taas mies on lähtemässä omille kämpilleen.
Mitä hittoa mä siis teen??? ......

Mitäkö teet?
Anna äinjän mennä. Lapsi on tuhat kertaa tärkeämpi.

Hmm... jokainen tekee omat ratkaisunsa. Onko lapsesi saanut aina periksi? Siis muissakin asioissa? Lapsi kokeilee rajojaan jatkuvasti ja jos olet ollut kahdestaan lapsen kanssa pitkän aikaa ja ilman "miesmallia" saattaa lapsesi helposti pyörittää Sinua miten haluaa. Lapselle pitää olla johdonmukainen joka asiassa eikä antaa periksi. Jos antaa periksi vaikka aina karkkihyllyllä niin lapsi oppii, että tietyllä käytöksellä saa hänelle mukavia asioita. Sano ei lempeästi ja selitä miksi se on ei. Pidä ei ja silti samalla lapsesi mukana kaikessa arjen toiminnassa. Sinä asetat lapsellesi rajat ja ne luovat hänelle turvallisuutta. Muistan monia "noloja" tilanteita lapseni lapsuudesta, mutta muistan niitä hymyillen. Sillä minun lapseni sai osoittaa mieltään niin karkkihyllyllä kuin muutoinkin ja rakastin häntä silti - periksi en vain antanut.

Kannattaa hankkia tietoa uusperheestä esim suplista tai vastaavista lähteistä. Ei ole ihan helppoa saada uusperhettä toimimaan.