yksinäisyys...

Monilla ihmisillä on vastaavia kokemuksia koulusta. Jotkut lapset ja teinit käyttäytyy uskomattoman idioottimaisesti, mutta suurin osa kyllä viisastuu jo lukioiässä.

Yksi parhaita vaihtoehtoja on tuollaisessa tilanteessa usein koulun vaihtaminen. Uudessa koulussa voi sitten rohkeasti tutustua uusiin ihmisiin ja yleensä sieltä sitten löytyy normaaleja kaverisuhteita. Koulun ulkopuolelta taas on aika helppo hankkia kavereita esim. erilaisista harrastuksista.

Vaikka elämä tuntuukin paskalta tuossa vaiheessa niin voin vannoa, että se on vain väliaikasta. Mulla oli myös tiettynä ajanjaksona aika vaikeaa teini-iässä, mutta ajallisesti sitä ei kestänyt kovin kauan (vajaan vuoden). Tuntui vaan ikuisuudelta silloin. Usko pois, että elämä kyllä vielä hymyilee. Eihän sulla ole kun hetki enään peruskoulua jäljellä, sen jälkeen viimeistään moni asia muuttuu ihan varmasti.

Pojista ei kannata tuossa iässä vielä murehtia. Oma mielipiteeni on, että suurin osa erityisesti naisista välttyisi monilta ongelmilta, jos malttaisi jättää seurustelun aloittamisen siihen aikuisiän kynnykselle (n. 18-20). Tuossa iässä voi helposti tutustua hiukan itseään vanhempaan mieheen, jolla on sitten jo hiukan elämänkokemusta ja muutenkin perusasiat kunnnossa. Voin kertoa, että ne parhaat miehet (siis aikuiset miehet), arvostaa eniten nimenomaan rauhallisia naisia. Varmasti löydät vielä jonkun mukavan miehen, kunhan jaksat vähän odottaa. :)

Vaikka sulla on epäilemättä tällä hetkellä vaikeaa, niin yritä vaan sinnikkäästi jaksaa. Tuo tilanteesi on kuitenkin nopeasti ohimenevä. Älä missään nimessä harkitse itsemurhaa tai muuta typerää. Muista, että vika ei ole sinussa! Jaksamista ja muista ainakin yrittää nauttia auringosta. :)

mutta tarinasi kuultua en ihmettele miksi jotkut eivät halua sinua roikkumaan perääni. saattaa kuulostaa rajulta sinua kohtaan mutta se on oikeasti ärsyttävää kun joku hiljainen ihminen tuppaa mukaan. ja se on tosi vaikea tehdä tuttavuutta ujon ihmisen kanssa koska eivät he osaa vastata mihinkään. se pitää lähteä sinusta itsestäsi.

Ensinnäkään "Tiedän että en koskaan varmaan saa poikaystävää kun yleensä pojathan tykkäävät vain äänekkäista ja puheliaista tytöistä joilla on paljon kavereita. " ei pidä todellakaan paikkaansa.

Ja tuosta itsemurhasta, älä todellakaan mene sähläämään tommosia, en viitsi edes puhua asiasta tämän enempää, unohda koko juttu!

Tuossa iässä ihmiset ihmiset osaavat olla TODELLA ääliöitä. Lukioon mentyäni yllätyin kuinka paljon fiksummiksi ihmiset muuttuivat, ihmiset jotka olivat pitäneet minua täysin suotta hieman outona eivätkä halunneet olla missään tekemisissäni kanssani ovat nykyään hyviä kavereitani koulussa. Kun esittämisen tarve häviää, ihmisestä tulee täysin uusi.

Ole rohkea ja yritä parantaa itseluottamustasi, kyllä se siitä!

mäki oon kauheen yksinäinen ja joudun oleen yksin koulus....mul on noin 20 vakio kiusaajaa ja muut kannustaa....mä aattelen itsemurhaa kans.....mut ei kannata tehä semmosta....hmm....mailaa mulle....hyvää kesää sinulle....

Moi! Oon myös 14 v tyttö etelä-suomesta:) Tekstisi perusteella kuulostat hyvin älykkäältä ja fiksulta tytöltä. Jos minulla olisi noin ihana ja sympaattinen ystävä, olisin niin onnellinen etten osaa kuvailla tunnetta. Tuntuu että nykyään aitous on hävinnyt, vain dokaamalla ja röökinpoltolla pääse porukoihin ja kaikki ikätoverit tuntuvat olevan ihan pällejä, koska ainoostaan esittäminen ja dokaaminen kiinnostaa. on niin tajuttoman ihanaa, että meitä "normaalejakin" on vielä olemassa!!!

Mulla on samantapainen juttu luokassani. En ole suosittu, olen hiukan pullea ja myös pärjään koulussa hyvin, en oo kiinnostunu mistään pissismeiningistä ja ei tulisi ikipäivänä maholliseksi että liikkuisin niin säälittävien ihmisten seurassa jotka saavat iloa muita haukkumalla suoraan päin naamaa ja sellaisella epäaitoudella, joka on nyt niiin suosittua.

Minulla oli pari ystävää, jotka merkitsivät minulle kaikkea, sitten tuli masennus kuvioihin ja karkotin heidät ympäriltäni. Nykyään olen luokassani aina yksin, ilman ketään. Ilman ketään kelle voi puhua, ja se sattuu. Tottakai. Voisin valita toisenlaisen tien, sen "Pissistien", mutten halua. Haluan pysyä aitona, vaikka se vaatisi näin kovan veron. Haluan uskoa, että kaikissa olisi vielä jotain hyvää. :P vaikka se on hiukan vaikeata nykyään.

Minulla on pari ihanaa ystävää, jotka ovat pysyneet kanssani kaikista vaikeuksista huolimatta, kiitos heille, rakastan teitä

Lonely_girl_90, jos yhtään lohduttaa, niin ei sulla ole mitään hävettävää vaan sun kiusaajilla! Mitäpä niin kamalaa olisit tehnyt, että ansaitsi-sit tuollaista kohtelua. Itke vain jos se helpottaa.

Ansaitset ja tarvitset tukea, etenkin kun susta tuntuu noin pahalta. Kenen vain kiusatun kuuluu saada apua. Ehkä sun on vaikea luottaa muihin, mutta kun kyse on sun elämästä, eikö sun kuulukin avautua jollekin kivalle aikuiselle?

Sun kiusaajat on vielä nuoria ja niillä on paljon opittavaa elämästä. Onneksi ihmiset tulee vanhempina usein järkevämmiksi! Yritä jaksaa!