Siitä ehkä että en tunne itseäni enää. Olen kuin lehti joka lennähtelee tuulen matkassa. Kun sitä yrittää tavoittaa, se lentää kauemmaksi. Se koskee kaikkia. Kun on tyyntä se pysyy väristen paikallaan, kerää itseensä valoa, vettä ja ravinteita. Myrskyssä se kieppuu villisti. Tahtoa vailla. Sateessa pitelee vesihelmiä kämmenellään, antaa tuulen kuivata kyyneleet.
On totta, että minä teen sitä, mitä en halunnut itselleni tehtävän. Mutta kun olin kanssasi, en tehnyt niin. Tyynesti lepäsin. Myrskyn tullen heittelehdin, poikkoilin. Olen yrittänyt kaikin keinoin kahta asiaa: olla kanssasi, päästä eroon sinusta. Olen taistellut irti kuin hullu ja yhtä epätoivoisesti pyrkinyt takaisin. En ole päässyt irti enkä ole päässyt takaisin. Olen ei- kenenkään maalla. Aseetta ja vailla minkäänlaista valkoista vaatekappaletta, jonka voisin kiinnittää suojakseni. Olen lääkintämies rintamalla ilman sidetarpeita ja morfiinia. Olen mekaanikko, varustettuna kaikilla mahdollisilla avaimilla ilman lukkoa, jonka avaisin. Olen nähnyt sieluni kauneimman osan, se on tunne sinua kohtaan. Ja rummimman, julmimman. Raakalaisen. Jääkylmän, tunteettomien paholaisen. Ne ovat ne puolet, jotka saat minusta esiin. Koska ne ovat osa minua. Niinkuin sinäkin. Tahtomattasi. Tarpeeksi on loukattu, tehty ja jätetty tekemättä. Silti minä en luovuta. Se on vastoin luonnetta. Tyttö joka ei osannut aloittaa, eikä lopettaa. Parasta on ne hetket kalliolla, puiden varjossa katsellen sinistä järven pintaa. Siellä olen kosketuksissa itseeni. Merellä olen julma raakalainen, siellä rakkauden jumalatar. Se kaikki on osa minua. Olen löytänyt paikan, jossa olen ajatellut kauneimmat ajatukseni ja keskellä syvintä tuskaa, syntynyt iloon. Käsittämättömään iloon.
On totta, että minä teen sitä, mitä en halunnut itselleni tehtävän. Mutta kun olin kanssasi, en tehnyt niin. Tyynesti lepäsin. Myrskyn tullen heittelehdin, poikkoilin. Olen yrittänyt kaikin keinoin kahta asiaa: olla kanssasi, päästä eroon sinusta. Olen taistellut irti kuin hullu ja yhtä epätoivoisesti pyrkinyt takaisin. En ole päässyt irti enkä ole päässyt takaisin. Olen ei- kenenkään maalla. Aseetta ja vailla minkäänlaista valkoista vaatekappaletta, jonka voisin kiinnittää suojakseni. Olen lääkintämies rintamalla ilman sidetarpeita ja morfiinia. Olen mekaanikko, varustettuna kaikilla mahdollisilla avaimilla ilman lukkoa, jonka avaisin. Olen nähnyt sieluni kauneimman osan, se on tunne sinua kohtaan. Ja rummimman, julmimman. Raakalaisen. Jääkylmän, tunteettomien paholaisen. Ne ovat ne puolet, jotka saat minusta esiin. Koska ne ovat osa minua. Niinkuin sinäkin. Tahtomattasi. Tarpeeksi on loukattu, tehty ja jätetty tekemättä. Silti minä en luovuta. Se on vastoin luonnetta. Tyttö joka ei osannut aloittaa, eikä lopettaa. Parasta on ne hetket kalliolla, puiden varjossa katsellen sinistä järven pintaa. Siellä olen kosketuksissa itseeni. Merellä olen julma raakalainen, siellä rakkauden jumalatar. Se kaikki on osa minua. Olen löytänyt paikan, jossa olen ajatellut kauneimmat ajatukseni ja keskellä syvintä tuskaa, syntynyt iloon. Käsittämättömään iloon.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En minäkään tunne itseäni, en ole tuntenut enää vuosiin. Jokainen aamu on arvoitus, miten reagoin, mitä teen, minne meen, en jaksa enää rationaalisesti ajatella ja suunnitella, vaan menen minne nokka näyttää, toivoin että suunta olisi edes jokseenkin oikea.
Saan nauttia itsenäisestä elämästäni, en tarvitse ostaa enää farmariautoa, eikä kuskata lapsia harrastuksiin, päiväkotiin, iltapäiväkerhoon. Ei kinastella puolison kanssa tekemisistä, paskasista sukista olohuoneen lattialla.
Syön mitä kaapista löytyy tai menen ravintolaan. Kutsun kaverini pihalleni rapujuhliin, otan kossusnapsut, viettelen miehiä en kuitenkaan ketään ota omakseni.
Oodi elämälle, nyt on sen aika.
En kadehdi sinua. Mutta hyvä kun itse suhtaudut positiivisesti.
kyllä sä salaa kadehdit,,sullahan ei ole muuta kuin tämä sivu ja päässä ristiin rastiin vellovat aatokset, jotka kaikki yleensä hönkäset ruutuun, sen enempiä miettimättä
Ei kukaan noista, minä vain. Tunnen itseni hyvin. Tiedän mitä tahdon.
Kiltti aina. Silti syypää kaikkeen. Uuttera, nöyryytetty. Häkkilintu. Kohta lapseton äiti... :((((
Kaipaan vaan turvallisen ja tavallisen miehen. Ihan tavallisen tuntevan, tunteellisen miehen. Rakastavan. Hänet vain.
Ystäviä, niitä on. Yksin, yksinäinen.. ei kun yhdessä, yksinäinen. Puolikas... vain.
Ei ollutkaan tarkoitettu kadehdittavaksi kirjoitukseksi.
Niillä korteilla pelataan; mitkä on jaettu. Tässä olisi voinut itsensä vetää jojoon jo monta kertaa, mutta täällä sitä vaan edelleen tallustetaan, toistaiseksi.
Olet oman onnesi tai onnettomuutesi seppä, - kuten sanottu - välillä tyyntä ja välillä myrskympää, mutta so fucking what. Näillä mennään.
Tiimalasi meillä kaikilla tikittää.
En. Tämä on yksi addiktioistani. Se on totta. Sekin on totta, että suurin osa pääni sisällöstä velloo tällä hetkellä. Ajatuksia. Taso aavistuksen verran erilainen kuin täällä yleensä tällä kertaa. Kirjoitan myös puuta heinää. Jatka vaan seurailua, jos kiinnostaa.
Ok. Sulla on hyvä asenne. En kadehdi, mutta ei tarvi puolustella.
Haluaisin olla osa yhdestä addiktiostasi, mutta sinä et sitä tiedä. Yrität suojella minua siltä. Tahtoisin toisin. Vastaisitko jotain irl, niin pääsisimme edes sanailulle.
Tunnen jo aika hyvin itseni. Elämän opettamana, rankankin koulun käyneenä ja itsetutkiskelun kautta. Tästä "cocktailista" jos joku muukin saa vielä selvää ja oppii/haluaa ymmärtää sielunmaisemaani, niin olisihan se huikeaa. Löytää vielä vierelle tallustelija. Pärjään kyllä yksinkin. Onhan lapset, ystävät, työ, harrastukset. Aika näyttää. Kortit katsotaan tosiaankin loppuun. Jalat maassa tukevasti, kuitenkin tunteikkaana, sitkeästi matka jatkuu. Lisää oppien itsestä ja elämästä. Aika helvetin hienoa sanoisin, loppujenlopuksi tämä ihmiselo. Välillä tekisi mieli luovuttaa ja väsähtääkin, hetken lepo ja taas matka jatkuu. Välillä vellotaan syvällä tunteiden aallokossa, välillä pinnalla keveästi liplatellen. Hetken levähtäminen tyynessä poukamassa. Elämän ja tunteiden laaja kirjo. Miten kaikkeen tähän asennoidun, mitä opin/haluanko oppia, se on vain itsestä kiinni. Hei, pakko laittaa tähän vielä yksi biisi. Hienot sanat.http://www.youtube.com/watch?v=1KsbHjqK95U
Lueppa tunnelukoista, se voisi auttaa itsetuntemuksen lisäämisessä. http://www.tunnelukkosi.fi on sivu jossa on tietoa ja testi. Nämä ovat kognitiivisen psykoterapian alueelle kuuluvan skeematerapian käsitteitä, joiden avulla terapeutit ja potilaat työstävät asioita.
Voishan tuolla vaikka piipahtaa siis tuolla nettiosoitteessa :)
Ou shit. Tein tuon testin ja meni ihan nappiin :)
Niin nappiin kun vaan voi mennä.
puoleen väliin viitsin tehä,,tuntu typerältä..mä mitään testejä tarvii
Kävin tekemässä. Löysin vielä 4 keskivahvaa tunnelukkoa, jotka kyllä pitävät paikkansa omalla kohdallani, ainakin osittain. Näitä joutuu vielä työstämään, vaikka olenkin päässyt omasta mielestäni pitkälle. Kiitos linkistä. Pohdintaa lisää ja työstämistä. Koskaan ei tule täysin valmiiksi ja aina on oppimista. Siksipä matka onkin mielenkiintoinen. Kaunista iltaa kaikille.
En edes harkinnut. En minäkään tarvii.
mä elän, en analysoi liikaa, koska se on aivan turhaa
En toki minäkään koko ajan analysoi elämääni, tekemisiäni ja tuntemuksiani. Huh, liian rasittavaa sellainen. On kuitenkin tullut elettyä sellainen lapsuus ja elämä, että jossain vaiheessa on ollut pakko pysähtyä miettimään itseään ja elämistään. Peloista ja ahdistuksista kärsineenä. On pitänyt koota palasista itsetunto, on pitänyt oppia luottamaan itseensä, oppia luottamaan, että aina ei pahaa tapahdu jos olen hetken onnellinen. Noh, tästä saisi aika pitkän tarinan, mutta ei liene tarkoitus tänne koko historiaansa kirjoittaa. Sanoisin kuitenkin, että ilman itsetutkiskelua, välillä pysähtymistä ja pohtimista en olisi nyt tässä. Uskaltaisinko sanoa, näinkin järjissäni, sopivan "hulluna" omilla jaloillani seisova, henkisesti kasvanut ihminen. Nauttien elämästä ja uskoen itseeni. Se on hieno tunne.
Minulle tuli 2 heikkoa, 1 keskivahva ja 3 vahvaa tunnelukkoa.
Voimakkaimmat tunteet; julmimmat ja kauneimmat koin sua kohtaan. Olikohan mitään merkitystä sillä ettet halunnut mua elämääsi, en saa koskaan tietää. Kai pelkäsit syvyyttä, halusit pinnallisuutta.