En jaksa enää tällaista elämää. Minua kiusataan koulussa. Koulun ulkopuolella lienen maailman yksinäisin poika. Olen kellon ympäri maassa ja mietin pieleen mennyttä elämääni. Keväällä, kun kiusaaminen paheni, mummu kuoli, kummisedälle kolmas sydänkohtaus jne sattuivat kaikki lähes päällekkäin, aloin masentua. Kävin kahdeksatta luokkaa ja pari vuotta nuorempaa tyttöä (kyllä, ovat sellaisia tosi luotettavia ja kivoja) ovat yrittäneet auttaa minua. Mutta itsetunto vetää taas kohti itsemurhaa. Ei sillä, he ovat ainoat ihmiset joihin olen koskaan pystynyt luottamaan kunnolla, en enää olisi täällä ilman heidän tukeaan. Nyt he alkavat olla vähitellen täynnä angstiani - mikä on ihan ymmärrettävää, en minäkään jaksaisi edes muutamaa viikkoa tällaista itsesäälissä rypevän hemmon ruikutusta saati sitten puolta vuotta. Kyllä he kavereina haluavat pysyä, mikä on hieno asia mutta silti. Nyt minulla ei ole enää ketään johon nojata vaikealla hetkellä saati ketään joka osaisi auttaa. Vanhemmat ja opettajat tietävät asiasta, vaan ei auta. He vain säälivät minua ja ja vanhemmat itkevät, se itse asiassa vain pahentaa tilannetta. En halua pitää heitä tuskan alla vuosikausia. Näille ystävillenikin aivan liian raskasta. Toki joku teiniangsti vielä menisi, mutta kuukausia kestänyt itsesääli on jotain ihan muuta... Nytkin katselen toisen kuvaa itku silmässä, on vain niin ikävä... Jopa psykiatria olen kokeillut, mutta ei itsetuntoni ole kuin laskenut viime aikoina... Kesäloman aikana olen ollut yhden kerran näiden parin ystäväni kanssa, sain senkin pilattua tällä alakulollani...
Mikä siis olisi paras tapa päättää päivänsä? Hirttäytymistä kovasti suositellaan... Ja jäähyväiskirjeiden lisäksi, minkä lahjan voisin ennen tätä antaa niille kahdelle ystävälleni kiitokseksi kaikesta? En nyt puhu mistään tilisiirrosta... Vaan jotain sellaista mikä osoittaisi miten paljon heistä välitän?
Mikä siis olisi paras tapa päättää päivänsä? Hirttäytymistä kovasti suositellaan... Ja jäähyväiskirjeiden lisäksi, minkä lahjan voisin ennen tätä antaa niille kahdelle ystävälleni kiitokseksi kaikesta? En nyt puhu mistään tilisiirrosta... Vaan jotain sellaista mikä osoittaisi miten paljon heistä välitän?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Noh et kyllä ole maailman yksinäisin sillä mulla ei ole edes kavereita, ei siis ketään, mun mielest parempi näin ja kiusaamiselle voit tehdä jotain esim. käyt salilla yleensä isompia ei kiusata koska muut pelkäävät häntä tai sitte vaa lyöt kiusaajia turpaan tai kerrot opettajalle tai jtn. ja muista ei sun elämä tarvi olla samalainen kuin muitten paska elämä on.
Kiltti, älä päätä päiviäsi vielä näin nuorena (sanon näin koska olen myöskin -97, vaikkakin tyttö) Munkaan elämä ei ole siitä helpommasta päästä ollu, eikä ole vieläkään, vaikkakin uskon että tuskasi on omaani pahempi. Ja ne ystävät jotka ovat sinua auttaneet eivät myöskään halua sinun päättävän päiviäsi, ei myöskään vanhempasi. Vaikka heitä välillä ottaisi pannuun itsesääli he silti haluavat olla tukenasi. Jos päätät päiväsi nyt niin eikö se ole vielä itsekkäämpää kuin pistää heidät kuuntelemaan? He ovat tukenasi omasta tahdostaan. He tahtovat auttaa ja kuunnella jotta sinulla olisi parempi olo, he eivät tahdo päästä sinusta eroon. Eikö elämässäsi ole yhtään hyviä puolia? Ja paras lahja jolla voit osoittaa että välitat on selviytyä. Vaikka aurinko ei paistaisi aina risukasaan paras lahja heille on nähdä että vaikeuksistasi huolimatta taistelet ja yrität ja nouset siivillesi. Ne voivat olla hatarat ja täynnä haavoja, ja ne eivät välttämättä kanna heti, mutta ajan myötä ne vavistuvat ja kantavat minne ikinä haluat. Siihen asti töytyy tehdä töitä ja ponnistella, ja kaikki tuntuu turhalta, mutta se ei tule olemaan turhaa. Ajattele heidän ystäviesi hymyä, onnellisinta näkyä minkä he voivat kasvoilleen saada kun näkevät sinun, ponnistelevan, taistelevan, ja lopulta, selviytyvän :)
Koskettavaa (nyyh..)
et tee itsemurhaa sillä ne jotka välittää susta ei jätä sua eikä haluu et teet sen .... ja kyl se kiusaaminen loppuu aikanaan ja sulla on koko elämä edessä... onko fb nii puhutaan ?
2131231231231231: fyysinen kunto vähän mitä on, kantti ei kestäisi, päälle hyökkäisi kymmenen äijää kovistelemaan, joutuisin kuuntelemaan asiasta vittuilua koko loppuvuoden. Sinulla itse asiassa menee mielestäni minua paremmin, sillä et pilaa ystäviesi elämää omien murheidesi kertomisella... Toki ystävien kuuluukin auttaa, mutta ette oikeasti tiedä miten paljon vaivaa ja murhetta he ovat nähneet vuokseni. Ja tuosta fyysisestä kunnosta vielä... http://olenkiusattu.blogspot.fi/2012/08/ensimmainen-kirjoitukseni.html
"Kiltti, älä", kommenttisi laittoi pitkästä aikaa vähän ajattelemaan... Selvähän se että muille olisi parempi kun nousisin ylös tästä masennuksesta. Mutta en oikein usko että onnistuu... Itse kiusaamisen vielä kestäisi jotenkin kun ei kaikki muu painaisi päälle samaan aikaan, mutta en oikein jaksa uskoa että onnistuu tällä itsetunnolla...
98 poika: olen ollut Facessa, mutta poistin itseni listoilta jokin aika sitten jotta saisin edes vähän rajoitettua niille kahdelle angstausta, koneellahan se teksti nopeimmin tulee... Sitten siellä oli niitä ei-niin-kivojakin tyyppejä ja en kestänyt lukea muiden hehkutusta saati katsoa kuvia joissa väki isolla porukalla pitää hauskaa... Tuntuu yhtä häjyltä kuin joku "mepäs mennään pitämään hauskaa isolla porukalla, säpäs et pääse mukaan, lällällyllyy"... Olen tosi sosiaalinen niin harmittaa ja kadehdittaa niin vietävästi...
et tee oikeesti itsaria :( ... kyl sun ne kaverit ymmärtää sua ja jaksaa kuunnella ja luulen et kyl sä piristyt vielä :) ... ja oon ollu itekki koulukiusattu
Poika1997 - kiusattu, kuuntele hetki.
Älä tee sitä. Se on yksi pahimmista asioista mitä voit tehdä lähimmäisillesi ja itsellesi. Tiedän, mitä on menettää kaveri itsemurhan takia, se on tuskaa joka raatelee vielä vuosienkin jälkeen. Vaikka tunnet olevasi pohjalla, aina on tie ylöspäin. Itse olen koulukiusattu edelleenkin(olen lukiossa) ja kärsinyt siitä päiväkodista lähtien. Olen käynyt monesti pohjalla, mutta viime hetkillä jokin järjen ääni sanoi älä. Se ei ole ratkaisu. Antaisit vain todisteen egoa pökittäville kiusaajillesi siitä, että he hallitsevat maailmaasi. Ei. Se ei ole niin. Yritä etsiä pieniäkin ilon aiheita elämässäsi: Katso ulos. Katso ympärillesi. Mitä näet? Näet elämän jonka olet rakentanut ympärillesi. Muuta sitä. Nouse ylös, ja iloitse pienistäkin asioista. Se ei ole helppoa eikä alakuloisuus katoa heti, mutta se, että jos annat itsellesi mahdollisuuden edes yrittää, niin näet pian että sinua tuetaan eteenpäin. Usko minua, tiedän mistä puhun. :)
Saas nyt nähdä miten käy... Kun pitäisi ja pitäisi. Mutta ei tällä itsetunnolla pysty olemaan ystävien seurassa missään saati hankkimaan uusia. Tästä taas seuraa yksinäisyyttä. Alakuloisuutta, masennusta. Nurkassa kököttämistä, syrjäytymistä. Yhä huonompaa itseluottamusta. Surua ja tuskaa. Ikävää. Ei tällainen ole oikeaa elämää.
kerro kuraattorille ja mitä niitä on ... ne pystyy auttaa sua pääsemään elämässä eteenpäin :)
Eivät pysty. Kokeiltu on järjestyksessä:
- ystävät (joista edes hieman apua olikin)
- kuraattori
- terveydenhoitaja
- terveyskeskuksen lääkäri
- sellaiset 4-6 psykiatria nuorten psykiatrisella poliklinikalla
mites lääkkeet?
Poika1997, siis mikä sua masentaa? Pelkkä koulu, perhesuhteet, mitkä? Me voidaan auttaa sua, vai oletko sä päässyt siitä jo yli?
Lääkkeitä eivät suostu antamaan ja netistä en ole löytänyt sellaista paikkaa joka rahojen ottamisen lisäksi luultavasti vielä toimittaisi pillerit perille...
Syitä:
- keväällä rankentunut kiusaaminen
- syrjintä
- huono itsetunto, olin joskus tosi puhelias ja näin mutta nyt kammoan sosiaalisia tilanteita
- yksinäisyys
- kun kaikki menee perseelleen
- koulumenestys alkanut laskea (ei vielä kevään todistukseen ehtinyt vaikuttaa, mutta lintsaan liikunnalta kun en kestä sitä vaihtopenkillä notkumista, kärhämää monen opettajan kanssa, yleensäkin kun on mieli maassa niin ei oo niin energinen tunneilla jne...
- mummu kuoli
- kummisedälle kolmas sydänkohtaus
- vanhempien suru kun kuulivat itsariaikeista
- tyttöystävä jätti pervoilun takia ja en suostunut sitä uskomaan vaan pidin vielä yli kuukauden kiinni niin meni ihan säätämiseks ja kaikki nauro nyt se ex-tyttöystävä ja sen bestis on mulle katkeria ja ilkeilee jne...
- kaikista edellä mainituista syntynyt kierre, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen...
Että joo, en oo päässy yli...
Ja nyt en yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä, mitä kukakin musta ajattelee, mikä on oikein ja mikä väärin jne...
itsetunto-ongelmiin: muista, että ei oo väliä mitä muut ajattelee susta, vaan se ratkasee mitä ajattelet itestäs. mieti, miltä näytät sisältä, haluisitko muuttaa jotain ulkonäössäs, ja jos haluut niin tee niin nii uskon itsetunto paranee! kiusaaminenki loppuu aikanaan, ja uskon että yrittämäl saat kavereita :) just sellasia, jotka kuuntelee. yritä miettii ihan pieniäki asioita mistä tykkäät itessäs tai mistä oot kiinnostunu.
Mikset hanki kavereta ja vedä niitä kiusaajia turpiin?
Vaikka saankin miinuspeukkuja niin sanon suoraan että en anna myötätuntoa, koska se vain ruokkii itsessäälissä rypemistäsi. Olet ihan itse valinnut tuon paskan elämäntyylisi ja voit ihan itse alkaa saman tien elämään toisin.
Äläkä nyt vittu ala heti miettimään että ei pysty. Huomasitko? Aloit saman tien ajattelemaan ettet voi asioillesi mitään ja surkuttelet että minun kaltaiseni paskiaiset vain vähättelevät elämäntilannettasi eivätkä tiedä miltä susta tuntuu, no ei tiedetä mutta minäpä tiedän että elintapojen muuttaminen on vain asenteesta kiinni, siihen ei auta myötäelävä psykiatri eikä lääkkeet, siihen ei auta muu kuin että itse tahtoo asioiden muuttuvan. Viestiesi perusteella tahdot säälitellä itseäsi koska olet tottunut siihen ja se tuntuu tutulta ja turvalliselta. Sen sijaan jos et haluaisi valittaa niin lopettaisit ruikutuksen ja hoitaisit elämäsi järjestykseen.
Ja itsemurhan teko vaatii hyvää itsetuntoa, koska silloin et ole enää riippuvainen mistään etkä välitä seurauksista.
Jos siis haluat tappaa itsesi etkä pelkää seurauksia, niin silloin pystyt todellakin halutessasi elämään halutessasi helvetin hienoa elämää, koska miksi välittäsit siitä mahdollisesti aiheutuvista seurauksista.
Joten haluatko nauttia elämästä vai et. Oma päätös.
Ja älä kuule ohita tätä kommenttia, sillä mä löin sulle juuri faktat eteen. Ihmiset tulevat tänne lohduttamaan sinua ja luultavasti antavat tälle miinusta koska sanon että asiat eivät käänny itsestään tai lääkkeiden avulla parhain päin, vaan niille joudut itse tekemään jotain.
Vedä niitä kiusaajia pataan ja vaikka et niitä myllyjä aina voittaisikaan niin kiusaaminen loppuu kun laitat vastaan. Vaikka väkivallan ei pitäisi olla ratkaisu mihinkään niin kuule tähän asiaan se on.
Jos punkkaat Porissa tai noissa lähikunnissa niin voin tulla kaveriks ton kiusauksen hoitamises ja kavereide ettimises.
!!!!!! heti tähä alkuu, itsemurha ei oo IKINÄ mikää ratkasu & vaa se on enemmänki säälittävin ' asia ' minkä ihmine voi tehä itelleen ! & kelaa kui nuori oot :o mitä ikinä sä teetkää, itsemurhaa et koskaaan ! kaikest selvii aina & oot upee tollasena, tiedä se :)! jos ne kusipäät jotka sua kiusaa tai on satuttanu ni ei pysty hyväksyy sua tollasena ni ei ne tosiaa ansaitsekkaa sua. muthei, rakastatsä ittees :D? jos et ni alappa rakastaa, koska jos sä rakastat ittees, ni muidenki o helpompi rakastaa sua !! :)
Sinun pitää muuttaa suhtautumista asioihin. Ei se tilanne muuten parane. Yritä vaihtaa ajatusmallia positiivisemmaksi ja optimistisemmaksi. Unohda turhat murheet ja jatka elämää. Vaikka tuntuu hankalalta,voit sentään yrittää. :)
ja vielä tuosta itsarista. Älä tee sitä missään nimessä ja vaikka yrität uskon että et uskalla. :) en minäkään uskaltanut, vaikka sormi oli liipasimella. :)
Kun mä en vaan oikeen pysty uskomaan siihen että tämä tästä enää hyväks muuttuis... Minkä mä kiusaajille mahdan? Vaikka mulla pari hyvää ystävää onkin niin ei ne voi koulussa alkaa mua puolustamaan, ensinnäkin niillä on parempaakin tekemistä, toiseks niitäkin alettas kiusaamaan jos joku näkis ne mun seurassa, kolmanneks oon sanonu että jättävät mun parkumisen huomiotta kun en kuitenkaan ottais apua vastaan ja se sitten taas tois niillekin vaan pahaa mieltä... Tuo kuulostaa varmaan oudolta mutta niiden sydämet on silti puhdasta kultaa... Enkä voi väittää rakastavani itseäni... Tämä on ahdistavaa!
Ei kannata päättää päiviänsä kun on vielä koko elämäkin edessä. Joo yläasteella jos joutuu kiusatuksi elämä voi olla ihan perseestä, mutta eipä sitäkään sitten sinun tarvitse kestää kuin enään yhden vuoden. Yläasteen jälkeen voit aloittaa puhtaalta pohjalta menemällä johonkin oppilaitokseen johon suurin osa entisistä luokkalaisistasi ei mene, yläasteen kiusaajista kyllä pääsee aika lailla poikkeuksetta eroon tällä tavoin.
Yleensä myös tämä lapsellinen yläaste meininki jää sitten pois, näin ainakin lukiossa ja jos johonkin ammattikouluun menet niin tuskin sielläkään sinua silmätikuksi otetaan, varsinkin jos menet johonkin missä entisiä luokkalaisiasi ei liiemmin ole niin tuskin kukaan alkaa vieraalle ihmiselle vittuilemaan. Ja muutenkin sittenkin kun olet kaikki opiskelusi päättänyt sinulla on monta vuosikymmentä aikaa elää sellaista elämää kuin haluat, voit olla vapaa eikä sinun tarvitse välittää vittupäistä ollenkaan.
Eli ei todellakaan kannata päättää päiviänsä vain muutaman vittumaisen kouluvuoden vuoksi. Itsetuntohan voi niiden vuoksi laskea, mutta kyllä sen sitten takaisin saa.
Itseäni läpi yläasteen auttoi ihan tietynlaisen asenteen omaksuminen. Ensinnäkin minua lohdutti ajatus siitä että tätä paskaa ei tarvitse kestää kuin muutama vuosi (eipä ole sitten lukiossa enään jatkunutkaan kun kaikki oikeasti vittumaiset ihmiset menivät muualle).
Toinen mikä voi auttaa on tilapäinen sulkeutuminen. Ajattelin itseäni ulkopuolisena keskellä itseäni huonompien ihmisten massaa, ja kun tiesin olevani parempi ihminen kuin nämä lapselliset idiootit jotka eivät antaneet minun olla sellainen kuin haluan ja rauhassa ei myöskään heidän kiusaamisensa voinut satuttaa läheskään samalla tavalla. Myöskin kiusaaja saa vähemmän tyydytystä jos kohde pysyy etäisenä eikä reagoi mitenkään.
Toki sitten kun pääsee taas järkevien ihmisten sekaan pitäisi yrittää taas riisua tämä suojakuori yltään ja tulla enemmän avoimeksi, siinä toki oma urakkansa.
oon kans poika 97. Mua on kiusattu koko koulu aja, mut oon yrittäny olla välittämättä. Mut löysin tietoteknologia nii pelaamine o ainaki auttanu siin pääsee pakoo täst maailmast toisee ulottuvuutee.
On mullekki huueltu aina jotakin koska olen aika erinlainen..mutta olen tyttö. Olin aika pahasti ylipainoinen,kunnes siihen paskaan tuli loppu ja laihutin itseni normaali painoseksi..käyn ite 8:lk:ta ja mulle on 4sellasta PARASTA PARASTA kaveria joitten kanssa oon koulussa..mutta silti kuulen vielä "läski" huutoja..vaikka en oo enää. :/ mutta sille ei voi mitään..maailmaan mahtuu sellasia homoja jotka osaavat pilata toisne päivän aina niin hyvin :) ei kaikista tarvi tykätä..oon miettiny sitä niin. Suosittelen että rupeat liikkumaan käymää lenkillä..purkamaa ajatuksiasi sielä..:oo koska mulle ainaki lenkkeily tekee ihmeitä jos kaikki asiat on päi P-eetä..esim. huonojen päivien jälkee..
Mutta riippuu vaa toki että oks se sun kiusaaminen "riivaamista" että iha 24/7 kaikki sun kimpussa? :oo sä et saa ton kiusaamisen vaikuttaa sun tulevaisuutees..! SUSTA VOI TULLA VAIKKA MITÄ !! ei kannata ryvetä itsesäälissä koska juuri silloin masentuu !! puhu itelles..koita arvostaa ittees..siihe mäkin pyrin vaikka helppooo se ei oo..:/ Mieti vaan päivä kerrallaan eteenpäi :))
tosta varmaa saa selvää
Jos tapat ittes ota kiusaajat mukaan. Keinot?
-Tuhopoltto
-Puukko
-Moottorisaha yms. työkalu
älä ees ajattele itsemurhaa. ajattele asioita mistä unelmoit. kuvittele, että sä voit saada niistä ees osan toteutettua, jos vaan pidät niistä kiinni etkä päästä irti. on ymmärrettävää, et susta tuntuu tosi pahalta kaiken ton jälkeen, mut tiiätkö... kaikki voi muuttuu. jos tapat ittes, et ite enää kärsi, mut sit se kärsimys siirtyy läheisilles, enkä usko et haluaisit sitä. ei kukaan haluais, jos välittäis ihan oikeesti. kyllä se aurinko risukasaanki paistaa, pääasia olis nyt ettet heittäis hanskoja tiskiin, varsinki ku oot vielä nuori!
... ku luin tätä sivuu mul oli http://www.youtube.com/watch?v=tUGy-31fbKw&feature=related soimassa ja luin sun juttuus oli surullinen kohta musast... sit nää kommentoivat jotka sanoo tyylii: "vielä on toivoa" alko soimaa siihe sopivat musat... eeppistä... juu älä tee itsaria!
eikä D: kauheeta et susta tuntuu tolta... mä haluisin puhuu sun kans.. oon 98 tyttö ja pakko sanoo et voisin ees jollain taval ymmärtää sua... on itellä kans iha tarpeeks noit ongelmii... onks sul mese?
Syanidi... Helppo ja nopia... Sil pääsee kans litsaa koulusta kuhan et vedä liian suurta annosta
Jos kiusaaminen on niin pahaa, että saa harkitsemaan itsemurhaa, niin lopeta mieluummin koko koulunkäynti. Ei se ole sen arvoista, jos meinaa saada sut tappamaan itsesi. Itsemurha on kuitenkin pahinta, mitä voit läheisillesi tehdä. Jos siis heidän rasittumistaan mietit, älä tee sitä! Elämä muuttuu useimmiten ihan toiseksi kun ikäsi alkaa numeroilla 2 tai 3... kerta kaikkiaan kaikki muuttuu. Olisi kauhean surullista, jos tämä jäisi kokematta vain nuoruuden ahdistuksen takia, niin rajua kuin sekin voi olla. Nuoruuden ahdistus voi olla aikuisuuden voimavara, tai sellanen juttu joka muuttaa ihmistä hyvään. Silloin voit olla auttamassa muita nuorempia samaa kokevia. Se on hyvin tärkee juttu, että löytyy samaa kokeneita vanhempia, selvinneitä ihmisiä.
Jumala on erikoistunut auttamaan ja lohduttamaan maahan paiskattuja ihmisiä. Heidän kauttaan hän haluaa osoittaa rakkautensa, voimansa ja kunniansa. Turvaa häneen, tutustu häneen rukouksen ja Raamatun kautta, lähiseurakuntasi nuortentoiminnan kautta, hyvän hengellisen kirjallisuuden kautta. Täältä löytyy hyvää opetusta aiheesta netistä (katseltavaa/kuunneltavaa): http://www.onewaymission.fi/index.php/kotimaa/opetuslapseuskoulu/netti-opetuslapseuskoulu
Hei,
Kuulostat fiksulta ja hienolta kaverilta. älä satuta itseäsi kiusaajien hölmöyden takia. Hyvä että kirjotit ja haluat löytää ratkaisua ja pyydät apua täälläkin. Sekin kertoo, että pystyt asioita järkevästi aatteleen ja vielä on toivonkipinä jota sun pitää nyt vaalia. Olisko mahdollista, että neuvottelisit ( vanhemmat avuksi mukaan ) koulussa reksin kanssa, että voisit esim. suorittaa kursseja tenttimällä. Koulun pitäisi puuttua kiusaamiseen ja jos ei se tee sitä ,niin sano että sä et halua että koulumenestys laskee kiusaamisen aiheuttaman paineen takia. Koulupakkoa ei ole mutta oppi velvollisuus. Onko paikkakunnalla muuta koulua , kristillistä tai muuta mihin voisit vaihtaa ?
väkivalta, ilkivalta sun tulee ilmoittaa poliisille, laittaa korvausvaatimusta kehiin. Nyt vaikutat niin väsyneeltä, että yksi pieni asia on paras hoitaa kerrallaan. Pyydä vanhempia oleen yhteydessä rehtoriin (ja miksei myös kuraattoriin) että saisit ainakin aloittaa lukuaineiden suorittamisen tenttimällä. Kerro että nämä itsetuhoajatukset on tilanteen takia päällä. Vanhemmat ei koe sua taakkana, älä vain missään nimessä tapa itseäsi !! Hekin on varmaan voimattomia ja epätietoisia miten edetä. Ehdota tuota edellämainittua ! Käske niiden oleen yhteydessä sivistystoimen johtajaan jos koulu ei saa kiusaajia vastuuseen. Reksin kuuluu puuttua, joten rehtorin esimiehelle tieto ja vaatimus toimenpiteestä. Se voi laittaa vauhtia masiinaan. Kiusaajat on vellihousuja, sä tulet pärjäämään kunhan tämän keissin kanssa et nyt anna periksi ! kaikkea hyvää ja jaksamista sulle perheellesi, muistan sua myös tonne ylöspäin. siunausta.:)
Poika1997, mul ois sulle nii paljo sanottavaa.. Mä en vaa tiiä mistä mun pitäis alottaa. Mä näen sussa niin paljo samaa ku mussa itessä. Vaikka mä oon lukenu paljo kirjoja ja kaikennäköstä, silti mä voin sanoo et mä oon vähä yllättyny sun jutusta. Mä oon jotenki aina aatellu et mun kaltasia ihmisiä ei oo olemassa..
Mä en löydä välttämättä oikeita sanoja mutta mä tiedän miltä susta tuntuu. Nyt sä todennäkösesti aattelet et mä en voi ymmärtää kuinka paha olo sulla on. Mut anna mulle ees mahdollisuus. Mä en haluu jauhaa paskaa, mut mä haluun et sä otat tän mun kirjotuksen ny iha tosissaa. Tää vaatii multa aika isoo henkistä ponnistelua, koska oon itekki tosi vaikees tilantees.
Mun taustasta sen verra, et oon sun ikänen tyttö jota on kans kiusattu koulussa tosi paljo. Ekalla ja tokalla se kiusaaminen oli lähinnä haukkumista ja huutelemista. Kolmosella alettii levittää juoruja.. Nelosella se kiusaaminen muuttu fyysiseks. Mua revittiin hiuksista, tönittiin rappusissa, hakattiin ja potkittiin.
Vitosen ja kutosen mä sain olla kohtuu rauhassa ku ne kiusaajat lähti yläasteelle. Mut sit seiskalla se kiusaaminen jatku. Ja sit yhtenä iltana ne kiusaajat tuli koulun kentälle ku mä olin luistelemas. Ne alko tönii mua maaha. Mä sanoin et en haluu potkasta ketää vahingos. Ne käski mun käydä ottaa luistimet pois. Mä lähin äkkiä keskelle kaukaloo. Siel oli paljo ihmisiä, mä aattelin et joku huomais. Mut ei ketää kiinnostanu. Pia ne kiusaajat haki mut ja raahas pukukoppien taakse. Siel ne töni kaato mut, hakkas, räki päälle ja tumppas röökiä kätee ): sillo mä menin johki shokkii ku en syöny enää oikee ja sit parin viiko päästä mä pyörryin koulun käytävää. Mut sit mä pääsin kuraattorille ja siitä lähti sit se polku etenee ku mua on ny pyöritelty vaa ammattiauttajalta toiselle.
Kasilla mä romahdin. Syksyllä kauheesti luvattomia poissaoloja koulusta, myöhästymisiä, käytöshäiriöitä, iha sairasta angstaamista.. jne Enne joulua mut siirrettii hoitoo nuorten psykiatriselle. Ja todettii 3. astee vakava masennus. Mä sain heti lääkkeet. Keväällä mulla jäi kauheesti kaikki tekemättä koulussa. Meinasin jäädä luokalle poissaolojen takia. Mua ahdisti kauheesti ku mä oon ollu kauhee hyvä oppilas ): tai silla vastuuntuntone ja semmone. Keskiarvo tippu ainaki 2 numeroo. Ja sit mä aloin syrjäytyy kavereista. Vetäydyin aina johki nurkkaa kuuntelee musiikkia. Mä suorastaan rakastuin angsti musiikkii. Se on niin mun ajatusmaailmaa.
Nyt ysillä, mä oon jotenki kauhee epätoivonen. Vanhemmat on kauhee voimattomia mun kaa.. Ne yrittää tukee ja auttaa, mut mulla ei oikee oo motivaatioo mihinkää. Mä en jaksa kauheesti enää ees puhua.. Mua vaa itkettää usein. Ja sit se ku mulla ei oo kavereita. Mulla oli enne tosi hyviä kavereita, mut ei ne jaksanu tukee mua.. Pikkuhiljaa ne on jättäny mut yksi. Mä kärsin siitä iha hirveesti, ku mulla on kuitenki tosi sosiaalinen luonne. Viimesen kuukauden aikana mä oon viillelly, ollu tekemäs itsaria.. Iha oikeesti. Vaikka mä tiedän et se kiusaaminen on ollu osittai vaa kateutta, nii se on satuttanu mua tosi paljo. Mulla on kokoaja sellane tunne et mä oon jossain kuplassa. Mä en kuulu tänne. Mä oon niinku vaa joku iha ihme kone joka vaeltaa paikasta toisee.
Mutta mä en tullu tänne vaa väsyttää sun silmiä ku joudut lukee tätä stooria. Mä haluaisin jotenki auttaa sua. Mulle tulee itelle aina parempi mieli jos mä saan autettua jotai :) Se oli oikeestaa syy miks mä hain koulussaki tukariks. Pääsin sinne heti ku luokanvalvoja tiesi mun taustat. Se tiesi, et mä pystyn iha erilailla ymmärtää kiustatuja ku jotku sellaset, joille ei oo ikinä itelle tapahtunu mitää.
Mut mun pointti oli se, et älä luovuta. Mä tiedän ne rotkon pohjat mihi aina mäki luiskahdan uudestaa ja uudestaa. Mä ajattelen itsaria joka päivä, monta kertaa. Mut sovitaanko, et me selvitään? Mä oon nähny läheltä sen millane tuska se on läheisille jos nuori tappaa ittensä. Se on viimene keino mitä voi tehä..
Jos sä haluut nii me voitais tutustua paremmi, tai sillai et säki pääsisit puhuu. Se auttaa. Sä voit luottaa muhu, mä tiedän miltä susta tuntuu. Mä elän siinä samassa helvetissä missä säkin. Aina saa vaa pelätä koska tulee se päivä et kaikki menee pielee.. Mut ei anneta sen elämänliekin sammua. Sussaki on vielä se kipinä, joka toivoo et kaikki alkais menee paremmi :)
Onko sulla kik:iä tai jotain muuta jossa voisi jutella? Itse olen samanikäinen mutta tyttö ja itsellä samantapaisia ongelmia!
Älä tee itelles mitään. Oo niin kiltti!
Läheistes kuolema aiheutti sulle tosi paljon tuskaa, samoin sun kuolema aiheuttais sun lähimmäislle tuskaa.
Haluisin auttaa sua, tosi paljon. Mut jos sulla olis face, mese tms, niin olis helpompaa. Jaksamisii sulle ♥ (:
Jos mää tekisin Itsemurhan Mutta kun en tee ku pari kaveria silti on Niin varmaankin Salamurhaisin jollain tapaa kiusaajat!!Kuten Naamiopäässä puukolla tai millä ny ikinä voiskaa tappaa hmm.... öö vaikka Moposta tyylii jarruvaijeri poikki :) taitai polttaisin niitte talot ? Kiusaajaan kun hän olisi yksin Kaikki vaan yksi kerrallaan ja sitten myöhemmin tappaisin itseni... juu tiedän tää saa miinuksii But what ever!! Btw mua saatte pitää hulluna mutta jos olisin ttommoses tilantees en kestäis Oot hyvin ainaki tähä asti sinnitelly Mun kaveri kuoli 7 luokalla ja oli ainut joka kiusaamisessa minua puolusti :(( Mutmut Älä tee oikeesti itsarii Kyl sää löydät myöhemmin Jonku kivan Joka pitää susta ja si meette naimisii Ym..
Älä tee sitä ensnnäkin se murskaa sun vanhemmat löytää sut kuolleena ja ne ajattelee et se oli niiden vika.nä autto muo samas tilantees ku olin ollu jo toist kertaa sillan kaiteel, osta nyrkkeilysäkki ja mätki sitä kun on paha olla kirjota päiväkirjaa lähe lenkille metsään ja ehkä oudoin mitä mun psykiatri suositteli on masturbointi. Toivon et noist joku voi auttaa suoki.
http://m.youtube.com/watch?v=lVEXHkeP4mQ tos on niin hyvin tunteita kuvaava musiikkivideo.
ÄLÄ ! Pahinta mitä voisit läheisillesi tehdä olisi itsemurha tai edes sen yrittäminen.
Et sinä rasita kavereitasi puhumalla masennuksestasi, varmaan itsekin kuuntelisit heitä jos he olisivat vastaavassa tilanteessa. Vältä kuitenkin edes ajattelemasta itsemurhaa vaihtoehtona, keskity siihen miten saisit kaikki taas siihen järjestykseen että voit nauttia elämästä.
Oma lapseni oli koulukiusattu, se kiltti ja sosiaalinen, itseensä luottava koulun priimus. Onneksi se pahin ei ehtinyt tapahtua, vaan kävimme myös pitkän polun yhdessä, rakas lapseni ja minä, vierellämme muutkin läheiset. Lapseni onneksi tiesi vahvat puolensa ja panosti niihin ja musiikkiin. Nyt lapseni on jo jatko-opiskelemassa ja tiedän ettei minun tarvitse kantaa niin suurta huolta kuin silloin vajaa 10 vuotta sitten, Hän löysi ne keinot oman itsensä löytämiseen ja kavereitakin on tullut. Ja se piste iin päälle, kiva tyttöystävä.
Onko sinulla jokin tuollainen johon voit purkaa tuntojasi, musiikki, piirtäminen, luonnossa kulkeminen, nyrkkeily ? Yritä nyt löytää kaikki ne keinot purkaa sitä pahaa oloa jos se tulee. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, yritä löytää jokainen päivä ainakin yksi asia josta voit iloita. Oletko koskaan ajatellut hankkia lemmikkiä, sekin voisi olla hyvä asia.
Muista ettet alistu kiusattavaksi, käännä selkäsi ja ymmärrä, että hehän siinä tekevät väärin. Ja ota asia puheeksi koulussa, terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa.. tai vaikkapa oman luokanvalvojasi kanssa.
Tulin tänne palstalle, katsomaan miten nuoret suhtautuvat tähän aiheeseen. Taustalla suru ja viha siitä kuinka juuri yksi nuori päättyi siihen ikävimpään ratkaisuun.. ja se on oikeasti VÄÄRIN, sitä ei voi eikä saa hyväksyä. Te olette jokainen nuori niin ainutlaatuisia ja ihania, kun annatte sen puolen vain tulla ulos. Miettikää tuntevatko ne kiusaajat oikeasti teitä.. eivät varmasti ! He vain koettavat pönkittää omaa egoaan yrittämällä asettua näennäisesti parempaan asemaan, mutta eiväthän he voi olla niitä vahvoja jos ovat raukkoja ja sortuvat kiusaamiseen, kukaan itseään kunnioittava ei tee niin. Kiusaaminen on raukkojen hommaa.
Tsemppiä sinulle ja etsi ne hyvät puolet elämässäsi, nauti nuoruudestasi :)
Kokeile kuunnella jotai musaa, ja vaika piirtää, tunteet ulos sillai. Itellä toimi, vaikka oonki sua vuojen vanhempi typy. Ja uskallakki tehä itsarin!! Miks ne ei anna sulle lääkkeitä, mulla nimittäin on, ja tuntuu että sä jos joku niitä tarvisit mua enemmän!!
oo kiltti ;___; älä mee vielä!
mä olen myös -97. Mua on kiusattu 4-vuotiaasta tähän päivään ja tiedän sen jatkuvan yhä huomenna. Nykyiset kiusaajani ovat entisiä ystäviäni. Olen itsekin tehnyt virheitä, tiedostan sen. Valehtelin saadakseni hyväksyntää. Vaarini kuoli 1.1.2011. Silloin masennuin täysin. Viiltely ja itsemurhayritykset alkoivat. Jouduin laitokseen.
Nyt, 16.12.2012 kärsin yhä masennuksesta, mutta taistelen sitä ja tätä yhteiskuntaa vastaan.
Mä haluisin auttaa sua.. En tiedä miten. Mutta haluaisin olla sun tukena. Koska tiiän minkälaista toi on!
if you want to talk: [email protected]
Aloittajalle,
Älä tee mitään sellaista, mikä särkisi sinun perheen, ajattele myös läheisiäsi. Juurikin tämä itsemurhan ajattelu ja sen toteuttamisideat.. ne on vääriä ja itsekkäitä tekoja, joita ei voi peruuttaa tai korjata. Sinun vain pitää löytää se oma "pakotie" pois, itselläni se oli musiikki ja piirtäminen. Vaikka olin peruskoulussa välitunnit ilman kavereita, niin musiikki ei minua jättänyt, se oli minun kaveri ja sain siitä puhtia.
Olen itsekin ollut koulukiusattu siitä asti kuin muistan, syinä oli lähinnä ulkonäkö (lievä ylipaino, väärät vaatteet jne), nimi (erikoisempi sukunimi), huutelu/haukkuminen ja lyöminen, myös kivien heittely oli ns normipäivää minulle peruskoulun aikana.
Kävin myös juttelemassa opettajille, kuraattorille ja terkkarille koulukiusaamisesta, hetken aikaa lievensi, mutta se jatkui sitten taas ja pahempana koska olin ns. kielinyt kiusaajusta.
Huorittelua ja ryssittelyä sain kuulla pitkälle amikselle asti, mutta ammattikoulun keskivaiheilla se kaikki loppui. Melko pitkälle ammattikoulua minä kuitenkin pelkäsin, että kaikki ruljanssi alkaa ja joku kiusaajista tulee ja hakkaa.
Kaikkea muutakin ehti tapahtua minun omassa pienessä elämässä, mutta ne jätän pois, sillä tästä tulisi kohta romaani..
Nytten olen 23-vuotias, itsetunto on alhaalla ja masennusta on ollut 6-7 luokalta asti, mutta minä elän ja voin hyvin, vaikka välillä masennus meinaa ottaa kynsillään kiinni ja vetää takaisin pimeään. Valmistun keväällä toiseen ammattiin ja oloni on hyvä, sain yhden pitkäaikaisen kaverin samaan kaupunkiin opiskelemaan kanssani ja hän on minulle nyt se tuki ja turva, johon luotan.
Älä siis luovuta, kaikki menee kyllä parhain päin, vaikka siltä ei aina tunnukaan. Sinä kyllä selviät tästä kaikesta.
Poika, itsemurha ei kannata! Aluksi se voi tuntua ensimmäiseltä ja ainoalta ratkaisulta mutta mieti minkä tuskan annat läheisillesi sillä. Uskon, että vanhempasi rakastavat sinua ja syöksyisivät murheen kierteeseen jos itsemurhan tekisit. Sinun kannattaisi puhua vanhemmillesi siitä miltä sinusta tuntuu ja ettei kukaan auta. Myös kaksi hyvää ystävää kannattaa pitää lähellä ja jos he sinut menettäisivät voisivat hekin pian olla samassa tilanteessa. Kiusaajat on tyhmiä ja minusta he kiusaajat kuussa sen takia että heillä itsellään on itsetunto ongelmia tai he ovat kateellisia. Meidänkin luokalla on yksi tyttö joka kiusaa minua ja kavereitani mutta en välitä hänestä vaan hymyilen hänelle sillä hymy on paras puollustus keino ja sillä voi näyttää ettei välitä heidän sanomastaan. Vlillä itselläkin kiehuu yli ja puhuminen auttaa myös blogi oli hyvä idea sillä sinne voi purkaa tunteensa. Jos haluat kohottaa itsetuntoa niin mieti aina kun kiusaajat jos he vaikka nyt pilkkaavat sinua ajattele heidän olevan vain kateellisia sinulle ä. Myös on hyvä ajatella positiivisia puolia itsestään kyllä niitä aina löytyy vaikka aluksi voi tuntua mahdottomalta.Pärjäile ja purkaa tunteita kavvereillesi ja vanhemmillesi ja voitiin ja tänne se auttaa voit myös sanoa suorat sanat kiusaajillesi!
Toivottavasti sulla on asiat sen verran hyvin, ettet oo tehny mitää ittelles.. Oon ite 94 tyttö ja jos haluut vaa puhuu nii jaksan kyllä kuunnella ja ehottomasti voisin olla sun kaveri muutenkin, koska niitä ei oo ikinä liikaa. :)
vois kai sitä itekkin, ei oikein tule mitään kun aina on hirveetä stressaamista kaikkista eri tilanteista jotka eivät sitten loppujen lopuksi ole edes pahoja. Stressaan turhaan ja aina on hirveää itsetunnon kanssa taistelua että minkälainen tyyppi sitä oikein ollaan. Vaikka kavereita on niin en edes jaksa olla niitten kanssa, enemmän netin välityksellä olemme yhteydessä paitsi että yksi kaveri nyt käy sillon tällöin. vaikka kavereita on niin ei vaan oikein innostaisi tämä elämä koska tulevaisuus ei tule olemaan minkäänlainen jos en opi piirtämään hyvin, osaan piirtää ja se olisi minun unelma ammatti että tienaisin piirtämällä ja se olisi mun ammatti mut olen niiin laiska että sekin unelma jaa näkemättä.