hän merkitsee mulle niin paljon, että mieluummin jään vanhaan, tuttuun ja turvalliseen ennen kuin menetän kaiken, jos siis ottaisin selvää tarkemmin hänestä.
Mieluummin kidutan itseäni torjumalla hänet tehokkaasti, olen uskomatta ja luottamatta mihinkään ennenkuin saan pitää langat käsissäni ja pitää itselläni mahdollisuuden suojella mitätöntä egoani tulla todetuksi liian epäsopivaksi. Hänelle.
Aika karua luettvaa.
Mieluummin kidutan itseäni torjumalla hänet tehokkaasti, olen uskomatta ja luottamatta mihinkään ennenkuin saan pitää langat käsissäni ja pitää itselläni mahdollisuuden suojella mitätöntä egoani tulla todetuksi liian epäsopivaksi. Hänelle.
Aika karua luettvaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varattuko olet vai mitä menettäisit ?
varattupa hyvinkin.
juu, tosi varattu.
Miten yhdentekevä hän sinulle on.
Hän merkitsee minulle kaikkea. Siksi. Minusta tämä on aika selvä syy pysyä vanhassa.
Mene.
Mitä? Ei sun tarvitsekaan. Mä pysyn täällä koska irl ei mene ihan putkeen.
olisin vain..
"...sillä tuttuunhelvettiin on helpompaa jäädä kii, kuin mennä tietä uutta tuntematonta, vaikka se viedä vois paratiisiin..."
http://www.youtube.com/watch?v=12Sv-cp0Kdw
Hyvä kappale Kaija Koolta.
Kaikki ei muuten etsi rakkautta. Joillekin riittää ihan perusarki ja sen sujuminen mutkattomasti ja hallitusti. Ei ikäviä välikohtauksia, ei odottamattomia yllätyksiä, ja perustarpeiden T.yydyttäminen. Ei taloudellisia kuormituksia tuovia matkoja, samaa kaupassakäyntiä, samoja kauppalistoja ( jopa pahviversioille) :D
En tiedä mitä minä tarvitsen. Ollako osa sen sujuvuutta, mukautuen?
Joskus tässä vain ei näe mitään merkitystä, vaikka lapsille oman merkityksensä tietääkin. Joskus suunnitelin, että muuttaisin vain erilleen tästä. Muuttaisin yksin, koska tuntui että tänne tukehtuu. Mutta ketä varten tekisin sen? Itselleni...? Ajattelin olevani enemmän elossa, ja lapsillekin parempi ihmismalli erillisenä näistä ympäröistä...Mutta sehän olisi täysin järjetöntä....Jättää lapset toiselle...
En kaivannut ihmisiä elämääni. Siihen suuntaan olin rakentanut mielessäni elämää.
Ehkä se pitäisikin tehdä niin. Mutta en kuitenkaan uskalla, en ole tarpeeksi vahva. Näen mielessäni lapseni kysymykset, kaiken....Ja kun noita erojuttuja lueskelee, niin aina vain tuntuu vaikeammalta.
Ajatuksia poiketen aloituksesta. Heittelevä mieleni.
Jos toisesta välittää ei ajattele noin. Oletko ajatellut miltä torjuntasi hänestä tuntuu jos itsekkin tunnet noin vahvasti. Silloin kun on aitoja tunteita ei ajatella onko toinen sopiva vai epäsopiva. Mitä jos hän ei vaatisi valitsemaan vanhan ja uuden välillä. Vaikeita asioita muuten, en tiedä onko lapselle hyvä elää ympäristössä jossa vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä. Joskus voi olla parempi elää kahden toisistaan hyvinä ystävinä eronneiden vanhempien lapsina.
Olen ajatellut kaikkea tuota. Ja olen täysin selvillä siitä, mikä on hyväksi lapsille...
En vain tiedä, pystyisikö nykyinen olemaan ns. hyvä ystäväni vai kestäisikö hän todella eroa. Hän on rakentanut koko elämänsä minun varaani, siltä se vaikuttaa.
En halua lasteni isän romahtavan.
Joskus olemme olleet todella lähellä eroa, mutta hän meinasi sairastua, saa helposti sydänoireita. Ei vain kestä, koska itse elää niin kunnollista ja täydellistä arkea.
Mikä on heikkoutta ja mikä on vahvuutta? Minun pieni egoni tämän toisen vaikuttavuuden edessä vai tämä oma elämäni?
Kyllä se niin vaan on ,joo. Onko joku muuta väittänyt??