ja yhä edelleen kaikkia noita. Mutta mikä on ollut totta ja mikä ei, ainoa varma asia on epätietoisuus. Menneisyyttä ei voi poistaa, eikä siitä johtuvaa kipua, mutta sitä ei kannata myöskään tarkoituksella muistella. Tuntuu kuin olisin veitsenterällä koko ajan, odottaen ja peläten sitä seuraavaa tönäisyä joka järkyttää minua (ja mieltäni) ja pudottaa minut taas kerran pohjalle. Josta aina jotenkin onnistun ryömimään takaisin päivänvaloon, takaisin luoksesi, joskin joka kerta vähemmän ehyenä...
Uskoin, toivoin,
rakastin...
2184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuttua tarinaa, kuin omasta päästäni.
Miksi et kysy häneltä jotakin, miksi annat hänen tehdä itsellesi niin? Ehkä hän ei halua töniä sinua pois vaan suojeleekin itseään sinulta.