Täällä monet väittävät, etteivät halua edes lupaa kyvien ihmisten koskettelevan heidän koiriaan. Eihän sellaisessa tapauksessa ole lainkaan ihme, jos koirasta kasvaa arka vieraita ihmisiä kohtaan, kun se huomaa omistajansa vain pidättelevän ihmisiä kaukana hänestä ja koirasta. Minun koirani on todella kiltti kaikille, kun on pennusta asti päässyt tapailemaan päivittäin uusia ihmisiä kaduilla. Sillain niitä pelkopurijoita usein kasvaa.
Voihan herran jestas
barbarlarr
470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jep, meidänki koira pennusta saakka on saanu nähdä uusia ihmisiä, tutustuu uusiin pikkuhiljaa, nyt nii kiltti et huhuhu
Ihan sosiaalisia kaikista koiristani on kasvanut ...ottavat vieraat vastaan neutraalisti eli eivät pyri iholle mutteivat pelkää . Mikään ei ole kammottavampaa kuin vieriaden jaloissa hössäävä koira .
Meillä ei siis anneta edes luvalla silittää . Moni on kyllä kehunut koiriani kun ovat niin rauhallisia ja hyvä käytöksisiä .
Itse annan ihmisten silittää koiraani paitsi että siitä en tykkää jos esim. tulen ulos kaupasta ja pihalla on joku silittämässä koiraani. Pitäisi sen verran ymmärtää että vaikka olisi millainen koiraihminen tahansa kunnioittaisi "toisten omaisuutta" eikä menisi lääppimään sitä koiraa luvatta. Varsinkin kun kaikki koirat eivät saata pitää siitä että tuntematon tulee niitä hyysäämään.
Kunnioitan myös niitä ihmisiä jotka sanovat että koiraa ei saa silittää. Koirahan kuitenkin kuuluu heille. Itse en edes yritä silittää koiraa ellei koira tee aloitetta kuten nuuski kättäni tai tule viereeni istumaan rapsutuksille. Annan mieluummin vieraan koiran itse päättää kuin että "juoksen koiran perässä".
olen joutunut tekemään ikävän päätöksen ja estämään ihmisten kontaktit koiraani. Tänään juuri yksi huikkasi takaapäin ja halusi jutella koirastani. Mielellään juttelin ja mielelläni olisin antanut silittääkin. Vaan tuo herrahaukku on asiasta täysin erimieltä. Ehdein juuri varoittaa kun jo oli ojentamassa kättään koiraa kohti ja se oli siinä. Ei tullut heistä aivan parhaita kavereita. Mutta ei myöskään päätynyt tikattavaksi.
Metka miten tuo on niin täysin omissa oloissaan ja antaa kaikkien kulkea rauhassa ohi tai jutella kanssani. Mutta hänen kuninkaallista korkeuttaan ei saa huomioida mitenkään. Aina ollut vähän tuollainen varauksellinen omien polkujen kulkija mutta viime kesän käärmeenpureman jälkeen entistä enemmän. Liekö joku trauma tullut siitä.