Muuttuuko mikään?
Voitko olla välinpitämätön jos ns. huonoa elämää elänyt läheisesi sairastuu vakavasti, vai riennätkö tukemaan ja lohduttamaan?
Kuinka puolison sairastuminen muuttaa / muutti päivienne kulkua?
Ystäväni puoliso sairastui, ensiksi vaivoja sydämessä, liikkuminen alkoi olla vaikeaa tasapinohäiriöiden vuoksi ja lopulta kaiken takaa paljastui altzheimerin tauti.
Ystäväni joutuu valvomaan puolisonsa tekemisiä estääkseen vahingot, karkailut ja kaatumiset.
Tiedän sen olevan raskasta ja vaativaa. Kuinka tuosta tilanteesta selviää henkisesti, kun joka hetki näkee rakkaansa vajoavan yhä alemmaksi muistamattomuuteen, omaan maailmaansa?
Onko teillä kokemuksia, kertokaa kuinka voin ystävääni tukea.
Voitko olla välinpitämätön jos ns. huonoa elämää elänyt läheisesi sairastuu vakavasti, vai riennätkö tukemaan ja lohduttamaan?
Kuinka puolison sairastuminen muuttaa / muutti päivienne kulkua?
Ystäväni puoliso sairastui, ensiksi vaivoja sydämessä, liikkuminen alkoi olla vaikeaa tasapinohäiriöiden vuoksi ja lopulta kaiken takaa paljastui altzheimerin tauti.
Ystäväni joutuu valvomaan puolisonsa tekemisiä estääkseen vahingot, karkailut ja kaatumiset.
Tiedän sen olevan raskasta ja vaativaa. Kuinka tuosta tilanteesta selviää henkisesti, kun joka hetki näkee rakkaansa vajoavan yhä alemmaksi muistamattomuuteen, omaan maailmaansa?
Onko teillä kokemuksia, kertokaa kuinka voin ystävääni tukea.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Puolisoni sairastui vakavasti ja sairaus kesti pitkään, ei kuitenkaan muisti mennyt.
Kysyit miten ystävää voit tukea. Se riippuu niin monesta asiasta, jotkut haluaa olla omineen.
Minusta oli kivaa, että ystävät eivät jättäneet, se oli parasta kun ystävä piipahti niinkuin ennenkin ja kysästä tarvitsetko jotain, ehkä ei ole päässyt kauppaan jotain pientä puuttuu. Tuntui mukavalta kun naapuri tuli muutama sämpylä pussissa ja sitten juotiin yhdessä kahvit.
Ei tuppautua tekemään mitä ei haluta ettei potilas ja hoitaja jää kiitollisuuden velkaan, ei olla liian pitkään ettei potilas ja hoitaja väsy ja kun potilaasta puhuu,niin hän saattaa ymmärtää ja pahoittaa mielensä, vaikkei saakkaan sanotuksi.
Nämä on minun kokemuksia. Sairaushan laittaa elämän ihan kokonaan uusiksi.
Siinä on se lähimmäinen jota voit auttaa, Joka päivälle annettiin uusia voimia ja siihen koulaantuu tietämään mikä on tärkeää ja mikä erittäin tärkeää.
Menetys on suuri, kun puoliso sairastuu vakavasti,
suru ja tuska on suunaton kaikesta elämän kampailusita huolimatta,
kukaan ihminen ei ole täydellinen,
kaikissa meissä on jotain vikaa, itse olemme puolisomme valinneet ja halunneet,
vihkikaavassa luvattu rakastaa loppuunasi myötä ja vastoinkäymisissä, puoliso on ja on ollu kaikkeni ,
rakkauteni on ollu uskollinen vastoinkäimisistä huolimatta,
vain hän on merkinny eniten elämässäni,
lopulta jäin yksi, edelleen suren menetystä,
tietenki lapset ja lapsenlapset on myös tärkeitä, mutta puoliso on enemmän, koska lapset on laina vaan, he lentävät omaan elämäänsä, mutta puoliso on siinä vierellä aina.
Minun puoliso sairastui rinta syöpään ja leikattiin kaikki oli jo hyvin Syöpä soluja kaa ei ollut enää missään. Sitten hän sai sytöstaatti hoitoja ensimmäisen kerran jälkeen tuli vasempaan jalkaan hermo vaurio toisen kerran jälkeen oikeaan jalkaan sitten diabetes ja vatsa hermo vaurio. Lääkärit väittää että ne on liitännäis sairauksien ja sytostaattien yhteiset vaikutusta. Tutkin vaimon sairaus historiaa erikois lääkärin mukaan ainoastaan hänellä oli allerginen astma kaikki muut tuli sytostostaattien jälkeen. EI siis voi olla liitännäis sairauksien ja sytostaattien ja liitännäis sairauksien yhteen törmäys nyt ei toimi vatsa ja on kesto katetetri. Lähetetty kotiin monta kertaa ei koti kuntoisena ja minulla ei ole mahdollisuutta antaa hänelle tarvitsemaansa hoitoa oma terveyteni vuoksi. Kynsin ja hampain saa taistella Oma terveyteni on heikentynyt tämän takia koska en saa tarvitsemaani lepoa
Lisää edelliseen en ole jättämässä puolisoani meillä on yhteistä taivalta 53 vuotta. Sytostaatit muutti hänen persoonallisuuden nyt tuntuu että asun vieraan ih.misen kanssa tällä hetkellä sairaalassa. Arvaatte varmaan miltä minusta tuntuu. Olen käytännössä menettänyt vaimoni. Sytostaatit lopetettiin toisen kerran jälkeen ja mitä tuhoa ne saivatkaan aikaan..
Välittömät ja pitempiaikaiset vaikutukset.
Yli 11-vuotta sitten halvaantui vaimoni oikea käsi. Tukos aivojen verisuonessa.
Sairaalaan tutkimuksiin.
Välittömänä vaikutuksena peruuntuivat Balin 6-viikon lennot. Varausmaksu jäi hässäkässä perimättä takaisin.
Muutamassa kuukaudessa tapahtui vielä kolme halvausta joista vakavin lamautti koko kehon ja puheen.
Vuodessa löytyi oikea hoito ja alkuperäisten myrkkypiikkien sivuoireet katosivat.
Sairaseläkepäätös tuli alle vuodessa.
Alun 2:n viikon välein tehdyt tutkimukset harvenivat pian nykyisiin 4 - 6:n viikon välein tehtäviin.
Tuon ensimmäisen vuoden jälkeen ei sairaus ole haitannut lainkaan elämäämme.
Oma syöpäni paljastui viime vuoden toukokuussa. Kesäkuussa pakoputkesta pois 30cm.
Elämä avannepussin kanssa ei ollut herkkua.
Vaimo joutui 3 ensimäistä viikkoa hoitamaan sairaalassa revennyttä leikkaushaavaa ja 3:n kuukauden ajan, kolmen päivän välein, vaihtamaan avannepohjan.
Elehvantin annoksilla säteilytys, leikkaus ja paskapussi hillitsivät vtehokkaasti 67-vuotisen ukon intiimiä kanssakäymistä.
Avanteen sulkemisen jälkeen alkoi varsinainen paskasavotta mutta kiusallisin vaihe kesti vain reilun viikon.
Olimme joutuneet lähtemään Espanjasta etuajassa, heinäkuulle maksetut Saksan lennot jäivät käyttämättä.
Samoin syksylle maksetut Espanjan lennot.
Pahimman saastasavotan laimetessa hätistin hapatissa olleen vaimoni tyttöjen matkalle Dresdeniin.
Talvella palasivat perustavat elintoimintani likimain normaalille tasolle.
Lihaskuntohan minulla romahti makuukuukausien aikana.
Kahdesta kohdasta hajalle revitty vatsa on, viime viikkoihin saakka, rajoittanut liikuntaa.
Maasta veto tipahti 40kg ja leukoja pystyn vetämään aikaisempien 10:n sarjojen asemesta 7krt.
Suolen toimintaa säätelen tarvittaessa kapselilla.
Eivät nämä syövät oikeastaan haittaa normaalia elämäämme.
Kummallakin oli alkuvaiheessa vähemmän mukavat kuukaudet.
Vaimon syöpä on teoriassakin parantamaton. Jos nettiin on luottamista niin hän alkaa olla laina-ajalla.
Itselläni on tähystykset puolen vuoden välein.
Tuskin 68-vuotinen ukko muutenkaan tekisi kovin pitkän tähtäyksen suunnitelmia.
Läheisiä ihmisiä on syöpäsairaudet koetelleet jo vuosia.
On itketty sairauden puhkeamista, on itketty haudalla ja yritetään kaikin voimin olla henkisenä tukena heille joita tauti ei ole jättänyt.
Taitaa olla sukuperintönä eräät syöpätyypit, kulkee enolta äidille,isältä siskolle ja veljeltä veljelle.
Ystävälle yritän olla henkisenä tukena, mutta en tunne puolisoansa pitkältä ajalta ja siksi hän ei sairastuttuaan tunnu luottavan "vieraaseen". Puhumme muista asioista kuin sairaudesta, sillä pienet vapaahetket pitää omistaa muille harrastuksille ja ajatuksille kuin sairaan kommellusten käsittelylle. Niitäkin kun tapahtuu.
Yllä olevalle kirjoittajalle L-L sanoisin kannustuksen sanoja. Ei kukaan voi sairastumisellensa mitään, mutta parantumisessa auttaa elämänhalu, myönteisyys ja taistelutahto. Periksiantamisella ei parannu.
Voimia teille tuleviin päiviinne.
Muille kirjoittajille kiitos kannanotosta. En tuppaudu auttamaan, mutta olen tarvittaessa korvana ja olkapäänä.
Eräs ystävä on menettänyt lapsensa alkoholin liika käytön tuomaan sairauteen, hänellä on ollut vaikeaa. On pitänyt ymmärtää, vaikka lapsi on itse ollut välinpitämätön oman elämänsä suhteen. Isä ja äiti eivät hylkää lasta, mutta rakkauttakaan ei aina riitä, koska rakkaudella ei voi auttaa jos vastapuoli ei ole valmis ottamaan apua vastaan silloin kun se vielä olisi mahdollista. Kuolemaa on silti vaikea hyväksyä.
Minä, nainen sairastuin. Ihmettelen muutenkin, kuinka ulkopuolisisti asioihin hyvästi tunnutaan tarttuvan.
Olin koomassa viikon, ilman mieheni puuttumista asiaan olisin nurmen alla.
Ei kaikki sairaudet ole henkisiä, myös ruumis voi voida huonosti, vaikkapa vääränlaisen lääkkeen sivuvaikutuksena.
Ihmisyys on irtoamista, rakkaastaan, ainoastaan.
Onneksemme ei meillä,vielä.
Miestäni tuki ystävämme, parikin.
Nyt heitä ajattelen siunaten.
"ystävän tuki" kysyi miten voi tukea ystävää sairauden aikana. VASTATKAA siihen, kun teillä on asia ajankohtainen.
Minäkin menetin rakkaan puolisoni, sen ikävän ja tyhjyyden tietää vaan toinen saman kokenut
Kohtalot ovat erilaisia.
Kysyjän tapauksessa on turha odottaa mitään varteen otettavaa osviittaa koska yksilöt ja tapaus on, heidän kohdallaan ainutlaatuinen eikä muilla ole tietoa eikä taitoakaan ryhtyä neuvomaan.
Minusta itse kukin voi vain kertoa omista kokeuksistaan.
Jos kysä löytää niistä jotain mietittävää niin hyvä sitten.
Uskoisin tuon ystäväsi tarvitsevan ajoittan virkistystä, ehkä kodin ulkopuolella mieluimmin irti siitä arjesta, joka saattaa olla yksinäistäkin ja vastuullista.
Päästä juttelemaan mieltään painavat asiat, jos hänellä on siihen tarvetta, sekin on kovin yksilöllistä. Mutta ennenkaikkea olla tukena, muistaa vaikka puhelinsoitoilla, eikä niinkään sivuta sitä ajankohtaista tilannetta, jos hän ei siitä puhu.
Jokainen haluaa elää normaalia elämää siinä sivussa, vaikka joutuu ottamaan sairaan ykkötilalle kaikessa.
Muistisairaan läheisen hoitamisesta ei itselläni ole kokemusta,
pitkäaikainen syöpäsairaus vei puolisoni 5 v. kamppailun jälkeen.
Olin silloin kiitollinen niistä hetkistä, jolloin sain jutella läheisteni kanssa niistä tuskatiloista, joita tuo tilanne aiheutti, mutta koskaan en vaipunut toivottomuuteen,...halusin ylläpitää normaalielämän menon loppuun asti.
Se teki molemmille ja lapsillekin helpommaksi, elämä kun on ihanaa ihan itsessäänkin:D
Kuuluuhan siihen sairaudetkin, mutta eivät määräävinä, vaan usein voitettuinakin! Loppuhan se sitten joskus on meillä jokaisella.
Voimia vaan, ja omana itsenä oloa niinkuin tähänkin asti :)
Kolme sisarusta kuollut parin vuoden sisällä, lisäksi liuta muita tuttuja se on tämä vanhuus tuo niitä sairauksia. Koskettavin oli siskon poistuminen viime vuonna, oli tavallaan omaishoitaja osittain halvaantuneelle miehelleen, mies joutui pyörätuolin kanssa palvelutaloon jonne kuoli tämän vuoden alussa.
Sitä vaan hyväksyttävä, niin kauan kun kystyu olemaan omatoiminen keskityttävä omaan itseensä, läheisten poistuminen on luonnollista nuorissa tulevaisuus.
2012 aloitettu ketju on oman itsensä korottamista.
Vai että "huonoa elämää elänyt" ihminen ... ? Ja suomi24:ässä pitää
päivitellä sitä, vaikka on sivullinen ja "pyytää apua". Aloittaja uskoo varmaan
olevansa ns. "hyvä ihminen" - haukotus -
Ei ole ihmistä joka on vain hyvä. Ja jos rakkautta riittää tietenkin hoitaa jos voi. Tosin jotkut sairaat ovat niin ilkeitä ,että olen kuullut että joku on helpottunut kun toinen kuolee. Ja sekin riippuu myös siitä kuinka ilkeä tuo kumppani on ollut terveenä. Itse en hoitaisi " ilkimystä "
Ole läsnä ,mutta älä tuppaudu. Auta arjessa jos on mahdollisuus. Sairaan huoltaja tarvitsee myös omaa aikaa ,ja vaihtelua.