Jooh, en jaksa enää selittää mikä mul on. En jaksa käyttää mun loputonta aikaani siihen, vaik ei oo mitään tärkeempääkää, mihin sen käyttäisin.
Kysyisin vaan.., et onks joku teijän läheinen tehny itsemurhan ?
Jos on, milt se on teist tuntunu ?
Ite oon lähellä, tosi lähellä, tositosi lähellä sitä viimestä päätöstä.
Kaikkee páskaa tähän mun lyhyeen elämään on kuitenki mahtunu, iskän väkivaltasuus, yksinäisyys, koulukiusaamist (ei pahaa, nimittelyy vaa yms.) ja jätetyks tulemista.
Oon huomannu, et täs elämäs ei oikeesti oo järkee. Ja siit asti ku alotin viiltelyn, oon lähinnä vaa istunu mun huonees, ja huutanu, kiroillu, rukoillu, mut en enää pystyy ees itkee.
Tää on ny kestäny kolme vuotta, eli alko sillo ku olin täyttäny 9 vuotta. Siitäpä voi sitte päätellä, että oon ny 12 vuotta.
Mä tiedän, siis ihan todistetusti TIEDÄN et must ei välitetä tääl, enkä ees haluis et kukaa välittäis. Pelkään ja vihaan ihmisten läheisyyttä, enkä voi luottaa keneenkään, ja iteki vaa valehtelen sillo harvoin ku avaan suutani.
Nojoo, pointti oli vaa et onks se itsemurha itsekäs teko ?
Kysyisin vaan.., et onks joku teijän läheinen tehny itsemurhan ?
Jos on, milt se on teist tuntunu ?
Ite oon lähellä, tosi lähellä, tositosi lähellä sitä viimestä päätöstä.
Kaikkee páskaa tähän mun lyhyeen elämään on kuitenki mahtunu, iskän väkivaltasuus, yksinäisyys, koulukiusaamist (ei pahaa, nimittelyy vaa yms.) ja jätetyks tulemista.
Oon huomannu, et täs elämäs ei oikeesti oo järkee. Ja siit asti ku alotin viiltelyn, oon lähinnä vaa istunu mun huonees, ja huutanu, kiroillu, rukoillu, mut en enää pystyy ees itkee.
Tää on ny kestäny kolme vuotta, eli alko sillo ku olin täyttäny 9 vuotta. Siitäpä voi sitte päätellä, että oon ny 12 vuotta.
Mä tiedän, siis ihan todistetusti TIEDÄN et must ei välitetä tääl, enkä ees haluis et kukaa välittäis. Pelkään ja vihaan ihmisten läheisyyttä, enkä voi luottaa keneenkään, ja iteki vaa valehtelen sillo harvoin ku avaan suutani.
Nojoo, pointti oli vaa et onks se itsemurha itsekäs teko ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä vaan tee mitään itsellesi! Kurjaa, että sinulla on tuollaisia kokemuksia. :(
Oon itse kokenut todella pahan masennuksen useista syistä johtuen ja on ollut myös itsetuhoisia ajatuksia ja halusin vain kuolla. Kuitenkin jaksoin sen läpi, vaikka se tuntui todella mahdottomalta ja en nähnyt valoa tunnelin päässä. Ymmärrän tunteen mikä sinulla on, mutta siitä pääsee yli. Itselläni on nyt kaikki hyvin, vaikka en olisi sitä ikinä uskonut silloin. Usko mua, asiat järjestyy. Olen itse sen kokenut. Joskus siihen vaan menee enemmän aikaa. Myös puhuminen läheisille ja esimerkiksi psykologille tai han vaikka tavalliselle lääkärille auttaa. Voimia sinulle!
Voi kiitos♥
Jos olet jossain koulussa niin siellä luultavasti on työntekijöitä joiden tehtäviin kuuluu auttaa sinua terveydellisissä(myös mielenterveydellisissä) haasteissa.
Näitä voivat olla esim. terveydenhoitajat, opettajat tms. mikset siis laittaisi näitä ihmisiä tekemään työtään ja kuuntelemaan sinua?
Kysyit että: Onko itsemurha itsekäs teko? - Se on normaali tunne joka ilmenee ihmisellä silloin kun vaikeudet tuntuvat ylipääsemättömiltä. Tätä tunnetta ei kuitenkaan ole pakko "totella" vaan voit myös päättää jäädä henkiin ja yrittää selvitä.
Kirjoittlet hyvin aikuismaisesti ja kypsästi 12-vuotiaaksi. Itsemurha on perheenjäsenille ja läheisille koivn shokki ja tuskin siitä koskaan tääsyin omaiset toipuu. Olet vielä lapsi ja sinua voidaan auttaa. Juuri sinunlaisista tulee niitä syvällisiä elämän ymmärtäjiä.
Jatka vain avun etsimistä ja pyydä apua Jumalalta. Ajallaan apu tulee.
Kiitos molemmist vastauksista !
ffesfsaf; Niin hieno ku sun nimimerkkis onki nii.. :D Meijän koulus ei oo enää sitä koulupsykologii, mut terkkarille vois koittaa mennä.
Keissa; Oon tottunu kirjottamaa, ja siinä ehkä syy siihen mitä tos aluks sanoit... Voi ku haluisinki uskoo, et saan viel apua, mut ei enää paljo riitä voimat siihen.
Monesti kun paha ollla ja sitä on jatkunut jo pitkään meinaa usko lopahtaa ja tulle toivottomuus. Sinulla on kyky purkaa ulos noita tunteita jopa raivoamalla. Se on parempi kuin vain kätkeä sitä puseron alle. Ja sinulla on todellakin konkreettista syytä tuohon pahaan oloon. On niitäkin jotka eivät voi nähä syitä ja elämässä on ollut kaikki hyvin. Kyllä on iha tervettä että ihminen reagoi jos joutuu kohtaamaan väkivaltaa ja kaltoin kohtelua.
Sinä alat vältellä ja uskotella itsellesi, että ei sinusta kukaan välitä. Se on puollustusmekanismia. Alat itse torjua koska se on sinulle helpompi hyväksyä kuin että mahollisuus tulla jälleen torjutuksi. Sinä olet ihan tavallinen kiva tyttö. Jostakin syystä sinulla on vain ollut ikävät elämän olosuhteet. Jos tuosta selvitä niin osaat ymmärtää niitä joita on potkittu päähän. Mene terkkarille. ja jos kotona on vielä väkivaltaa, niin voisitko asuavaikka jonkun sukulaisen kotona. Sun ongelman syyt ovat täysin ulkopuolella ja sinä ansaitset hyvän ja kunnollisen elämän.
Totta puhut taas, Keissa.
Joskus vaa mietin, et onks mul mitään syytä olla masentunu. Pitäskö mun olla vaa ilonen, ku eihän mul oo mikää huonosti just nyt?
Mut iskän takii menetin mun lapsuuden kokonaa, kai mul on syy surra.
Sureminen ei ole kiellettyä, me kaikki surraan kanssasi täällä. Jos ihminen on kykenevä suremaan menetyksiä hänellä on vielä mahdollisuudet parantua ja saavuttaa hyvä elämä.
Mun pitää kuitenkin nyt mennä kun olen itsekin ihan lopussa ja verenpaine oli just 200/130 ja lepopulssi 140. Sairastan pitkäaikaista masennusta ja muutamaa muuta fyysistä sairautta, mutten ajatellut vielä luovuttaa. Toivottavasti joku vertainen auttaa mua jossain joskus etten vielä kuolisi tähän pahaan mieleen mitä täällä näistä itsemurhaketjuista tulee. Tästä palstasta tulee todella surkea fiilis kun täällä ei ole ketään joka ottaisi vastuun kirjoitusten tasosta.
Koittakaa jaksaa.
Samaistun Keissa - nimimerkillä kirjoittaneen viesteihin täysin ! Fiksua puhetta.