noin vuosi sitten mulla oli jostain syysta aika vaikeaa, viiltelin, itsemurhan teko liikku päässä ja mikaa ei kiinnostanut. Hain apua ja sain apua tai "apua", en tiedä auttoko se oikeesti, koska siita seuras monia lisäharmeja kotona, joista saan kuulla välillä vieläki. En viiltele enää, en oo tehny sitä tän vuoden puolella ollenkaa. Keväällä oli jotenkin helpottunut olo ja tuntu että kaikki alkaa olee ok... Mut nyt taas tuntuu sisällä semmonen ahdistus, enkä oikeestaa tiedä mistä se johtuu... Mitä mun pitäs tehdä? Vanhemmille en kerro, ne ei ymmärrä se oo jo nimittäin nähty. Enkä uskalla varmaa ammatti auttajan puheille menmä ku kertovat vaan vanhemmille -.- kerrottakoon vielä, että oon ollu kiusattu ja vielä vieläki välillä ja oon yksinäinen ja hieman ylipainonen ja huono itsetunto. Ja oon 15 vuotias. Pelottaa että vajoon taas niin alas ku olin sillon ja en tiiä jaksaisioko sitä samaa toista kertaa. Apua? :(
henkisesti väsynyt...taas
kokemusta on.
7121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin ja selventääkseni: jokin vaivaa mua mut en tiedä mikä :/ ahdistaa sisältä ja haluisin ehkä puhua jollekki mut en tiedä onko se mahdollista.
Kuulostaa tutulta.. Itsellä ei siis ole ollut moista, mutta yhellä parhaista ystävistä on. Jos mä voin antaa vinkin niin mene sinne ammattiauttajalle vain, ne tietää kyllä mitä tehdä ja saat käsiteltyä niitä asioita ääneen. Kaikki "normaalit" ihmiset ei välttämättä jaksa loputtomiin sellaista kuunnella, vaikka se olisikin hirveän tärkeää :/ Muista, että tollaset jutut ei tee kenestäkään huonompaa kuin muista. Näin mun mielestä ainakin.
Kiusaaminen jättää pahat arvet ihmiseen ja yleensä just ne hienoimmat joutuu jostain syystä kärsimään. Liekö syynä sitten se, että kiusaajat alitajuisesti vaistoaa sellaisen ihmisen paremmuuden ja sellanenhan pitää porukalla polkea kasaan vaikkei sillä mitään pahaa tarkoitusta olis koskaan ketään kohtaan.
Vaikka en tunne sua yhtään ni toivon, että sä saat apua ja selviät tosta kaikesta etkä joudu kokemaan enää ikinä sitä samaa ku aikasemmin. Ihminen ei ala tyhjästä viiltelemään vaan vain äärimmäisissä tilanteissa, eikä kukaan voi sitä ymmärtää, jos ei ole itse kokenut samaa. Mäkään en voi sitä olotilaa ymmärtää, mutta en myöskään väitä tietäväni siitä mitään. Mä uskon, kun toinen kertoo miltä se tuntuu.
Koita käydä vaikka sille kouluterkkarille puhumassa, vaikka se niin kulunut kommentti onkin... Se kuitenki on koulutettu sen verran että osaa ainaki ohjata sut jonnekkin missä saat apua. Ja jos vanhemmat ei sitä ymmärrä ni se on todella sääli. :/ Voihan se olla vaikea tunnustaa, että oma lapsi olis masentunu tai jotain, mutta silti.. :/
Mä kuitenkin uskon, että sun sisällä on mielettömän hieno ihminen, joka joutuu kärsimään ihan älyttömästi ja ihan turhaan. Toivotan sulle jaksamisia ja ihan älyttömästi tsemppiä!!
kiitti älyttömästi asiallisesta viestistäs :) en vaan tiiä uskallanko terkkarille mitää sanoa, ku niillä ei näytä se vaitiolovelvollisuus pätevän -.- tai siis pitäis pätee mut ei ainakaa tähän asti :/... Muuten voisin melkee mielelläni mennä sinne mut ku kerran menettää sen luottamuksen niin on aika vaikee luottaa... Siis vaikka oli vaan kyse siita että soitti porukoille niin silti ei se oo kovin mukavaa ku siitäkin seuras vaan kaikkee p*skaa. Ja siis ma en kuitenkaan ollu mitenkään hengenvaarassa, joten ärsyttää aika paljon... Mahtaskohan olla mitää muita keinoja ku se terkkari? Ja sit jonnekki terveysasemalle en mene, ku pieni paikka ja sillee ja no se on kai auki sillon vaan ku oo koulua ja sieltä en voi olla pois ku tulis poissaoloja ja siis porukat sais sillon tietää... Eli siis muita keinoja? Tietty varmaa tos ku koulu alkaa niin joudun varmaa käymää terkkarilla niin voinhan ma jotenkin yrittää vihjata sille jotain, mut en haluu että se taas soittaa porukoille, koska se tietäisi vaan lisäharmeja... Kerran jopa uhattiin lastensuojelu viranomaisill...
No jopas on melkonen vaitiolovelvollisuus jos heti vanhemmille soittelee :o Ehkä voisit sanoa sille, että sä toivot ettei se ottais yhteyttä porukoihin..? :/ ja selität vaikka ton tilanteen samalla. En oo ihan varma, mutta mun mielestä käytännössä se ei sais vanhemmillekaan kertoa noita asioita sen vaitiolovelvollisuuden alaisena...
Kuulostaa ikävältä, ja vieläpä jos sun vanhemmat ei "ymmärrä" sun tilannetta. :( Itelläni on ollu ahdistusta, ei niin pahaa mut oon silti käynyt siitä juttelemassa ja se oikeesti auttaa, jos et uskalla/halua mennä terkkarille jutteleman suosittelisin yksityisiä, varaisit ajan vaikka psykoterapeutille, se on ammatti-ihminen ja osaa nähdä sun tilanteen ja tietää miten auttaa. Siskolla on vaikea masennut ja vaikka itelläni ei masennusta ole niin en voi sanoo ettenkö tietäis mitään siitä olotilasta kun mikään ei tunnu miltään... en tiedä oliko tästä nyt mitään apua mutta toivottavasti saat apua ja pääsisit pian tosta olotilasta pois. 8( Jaksamisia sulle
kiitos taas teidän viesteistänne :) vähän mietitytvää edelleen se puhuminen mut kai sitä vaan sit pitää yrittää ku käyn terkkarilla... Niin ja tuosta vaitiolovelvollisuus jutusta vielä sen verran, että kerran jopa koulupsykologi laitto mulle viestia wilman kautta (siis semmonen monilla kouluilla käytös oleva juttu mistä näkee poissaoloja yms ja voi lähettää henkilökunnalle viestia.) ja kysyi siinä viestissä haluaisinjo tulla käymää siellä juttelemas ja siis siinä viestin alussa luki että: hei ( mun nimi), mut siltikin sain myöhemmin tietää että se samanen viesti oltiin lähetetty myös mun porukoiden wilmaan!!! Vaikka siita viestistä selvästi huomasi että se oli tarkoitettu mulle, niin en oikee tajua miks se porukoillekin lähetettiin... Niin ja sit vielä pahinta: vastasin siihen että joo voin tulla ja silleen ja kysyin ei kai porukoille ilmoteta... Se vastas että ei, mut se helvetin ämmä ei voinu kertoo että perjaatteessa kerto mun porukoille jo -.- ... päätin sillon että en mee enää sen tyypin luo mene ku sain tietää ton. Onks toi muka oikein...
Kusetusta ja petosta toi on, eikä ammattipsykologin oikeaa toimintaa..