Luin palstalta kokemuksia yh.isänä olemisesta. Moni valitteli että kaverit lähtenyt ja elämä on yksinäistä ja kaikinpuolin eristäytynyttä.
Omalta kohdaltani kerron hieman toisenlaisen kokemuksen.
Erossa kaksi alle kouluikäistä tytärtäni jäivät huostaani ja hyvä näin, olen kasvanut vastuulliseksi vanhemmaksi vasta tässä tilanteessa, ennen ero keskityin pääasiassa hankkimaan perheellemme riittävän elannon ja lyhentämään talolainaa ja muita vaimoni hankkimia kulutusluottoja. Eli minusta tuli "oikea" isä vasta erotessamme..
Mutta elämäni ei ole laisinkaan eristäytynyttä, jo siinä vaiheessa kun muutimme asumaan talomme pakkomyynnin seurauksena rivitaloon, huomasin herättäväni kiinnostusta naapureissani, he ovat pääosin perheellisiä pariskuntia.
Ei aikaakaan kun olin luonut uuden sosiaalisen tuttavapiirin, missä minut hyväksyttiin sellaisena kuin olen, erotessani tuntui että kaikki välttelivät ja pitivät minua jotenkin "saastuneena", jopa omat sukulaiseni.
Silloin harvoin kun lähden viihteelle ja menen esim. Baariin, ei minulla ole seurasta pulaa, ja useimmiten pääsee vielä "saatille".. Aamuun asti ;)
Voisinpa väittää, että YH ISÄT herättävät naisissa enemmän kiinnostusta ja mielihaluja, kuin keskivertomiehet yleensä. Valitettavaa on silti, että monen miehen sydän on revitty rinnasta ja uuden suhteen aloittaminen ei tule monessa tapauksessa kuuloonkaan.
Korjatkaa toki jos olen mielestänne väärässä???
Omalta kohdaltani kerron hieman toisenlaisen kokemuksen.
Erossa kaksi alle kouluikäistä tytärtäni jäivät huostaani ja hyvä näin, olen kasvanut vastuulliseksi vanhemmaksi vasta tässä tilanteessa, ennen ero keskityin pääasiassa hankkimaan perheellemme riittävän elannon ja lyhentämään talolainaa ja muita vaimoni hankkimia kulutusluottoja. Eli minusta tuli "oikea" isä vasta erotessamme..
Mutta elämäni ei ole laisinkaan eristäytynyttä, jo siinä vaiheessa kun muutimme asumaan talomme pakkomyynnin seurauksena rivitaloon, huomasin herättäväni kiinnostusta naapureissani, he ovat pääosin perheellisiä pariskuntia.
Ei aikaakaan kun olin luonut uuden sosiaalisen tuttavapiirin, missä minut hyväksyttiin sellaisena kuin olen, erotessani tuntui että kaikki välttelivät ja pitivät minua jotenkin "saastuneena", jopa omat sukulaiseni.
Silloin harvoin kun lähden viihteelle ja menen esim. Baariin, ei minulla ole seurasta pulaa, ja useimmiten pääsee vielä "saatille".. Aamuun asti ;)
Voisinpa väittää, että YH ISÄT herättävät naisissa enemmän kiinnostusta ja mielihaluja, kuin keskivertomiehet yleensä. Valitettavaa on silti, että monen miehen sydän on revitty rinnasta ja uuden suhteen aloittaminen ei tule monessa tapauksessa kuuloonkaan.
Korjatkaa toki jos olen mielestänne väärässä???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet siis säälittävä yhärireppana, joka tyrkkää lapsensa kenelle tahansa hoitoon jotta pääsee baariin jakamaan itseään. Naapurisikin halveksivat sinua.
No jo pomppas.. "joka tyrkkää lapsensa kenelle tahansa hoitoon jotta pääsee baariin jakamaan itseään"
Voi herranpieksut mikä kommentti, "silloin harvoin kun vaihdan viihteelle" on todellakin harvoin.. Totuudennäkijällä on vilkas mielikuvitus tai sairas mieli, tuo kommentti on lähinnä perseestä, miksi edes vastasit?
Mulla on kivat uudet naapurit, enkä todellakaan usko että halveksivat minua
Kyselen lähinnä muiden mielipidettä, .
Omasta kokemuksesta ja ystävien kanssa aiheesta keskustelleena voin sanoa, että kyllä yh-isät usein herättävät naisissa kiinnostusta ja sympatiaa. Ensimmäinen mielikuva on, että mies on varmaan mukava, vastuuntuntoinen ja huolehtivainen isä, kenties kovia kokenut. Monilla naisilla herää mielenkiinto ja jonkinlainen hoivaamisviettikin. Saattaa syntyä ajatus, että tuossapa olisi hyvää isäainesta omillekin lapsille, ja yleensä miehen lapsiinkin tutustutaan mielellään.
Kovin toisenlainen on tilanne, kun mies kuulee naisen olevan yh-äiti, ainakin jos tämän palstan kirjoituksia on uskominen.
Lapsen erokriisi.
Ottakaa erotilanteessa huomioon lasten ikä ja tarpeet.
Lapset ja nuoret joutuvat muuttamaan avioerossa usein pois omasta kodista, toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun, menettää hyvät ystävät, kaverit, sisarukset, sukulaiset.
Eroneuvokeskus järjestää tukea lapsille ja nuorille vanhempien erotessa.
Lapsille ero voi olla pelottava, surullinen, hämmrntävä ja raivostuttava.
Lue lisää Neuvokekuksen sivustoilta ja mieti tarkkaan omaa käyttäytymistäsi.
http://www.neuvokeskus.fi/neuvokeskus/palvelut_lapsille_nuorille
--------
Muuten oli niin mukava ja sympaattinen kirjoitus. Mutta toi sun panoilla kehuminen pikkasen kalskahti korvaan. Perus äijä, pakko kehuskella vaikka tuntemattomille saaneensa!
Vähän asian sivusta mutta kiinnostaisi tietää, millä ilveellä sait lapsien lähihuoltajuuden. Antoiko lasten äiti lähihuoltajuuden sinulle vapaaehtoisesti?
Antoi. Ero tuli vaimon pettämisestä ja uuteen suhteeseen eivät vanhan suhteen lapset alussa kuuluneet.
Kovan riidan päätteeksi (kun jäi kiinni pettämisestä) Lähti samana iltana asumaan uuden miehensä luokse, ja meni n. puolivuotta ennen kuin halusi edes tavata lapsia.
En ole jälkeenpäin kysellyt, kauanko suhde oli jatkunut, mutta oletan että ainakin hetken aikaa. Ehkäpä heillä ei ollut aikomus muuta kuin hakea jännitystä. Omalla kohdallani asia on vain niin, että koen avioliiton pyhänä instannsina. Avioliitto tarkoittaa sitoutumista yhteen ihmiseen, ja olin tehnyt kantani selväksi jo seurustellessamme, että minä en loiki vieraissa sängyissä ja odotan kumppaniltani myös samaa.
Kun sosiaalihuoltoon olisi pitänyt mennä keskustelemaan, kuinka lasten huoltajuus jaetaan, niin ei hän saapunut kolmannellakaan kerralla paikalle. Sosiaalijohtaja teki tästä oman päätöksensä.
Olin aluksi kauhuissani, mutta nyt tyytyväinen.
Näin vähän arvelinkin. Vaikka asia mistä kirjoitat, on ikävä, niin olet varsinainen Hannu Hanhi. Isä ei nimittäin suomessa saa lasten lähihuoltajuutta muuten kuin äidin suostumuksella tai jos äiti voidaanosoittaa täysin kyvyttömäksi huolehtimaan lapsista. Tällöin äidin pitää olla joko alkoholisti tms. Äidin varattomuus tms ei sitävastoin estä sitä. Symppaan sinua sen vuoksi, että olet saanut noi isällekin maailman tärkeimmät asiat itsellesi. Varaudu kumminkin siihen, että jossain vaiheessa vaimosi pilvilinna katoaa ja hän haluaakin lapset itselleen. Näin ei tule kumminkaan käymään, ellet itse ryssi asioitasi. Tsemppiä sulle!
"Isä ei nimittäin suomessa saa lasten lähihuoltajuutta muuten kuin äidin suostumuksella tai jos äiti voidaanosoittaa täysin kyvyttömäksi huolehtimaan lapsista. Tällöin äidin pitää olla joko alkoholisti tms. "
Mihin perustat tämän väitteesi? Onko tietoa vai mutu-tuntuma?
Tästä löytyy tilastotietoa (mm. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen raportti lapsen elatuksesta ja huollosta vuodelta 2011, ISBN 1798-0887) sekä omakohtaista kokemusta sosiaaliviranomaisten kanssa käydyistä keskusteluista. Hyvä opas siitä, kuinka homma menee löytyy netistä googlella: Sosiaaliasiamies 11/10: Lapsen huolto- ja tapaamissopimuksesta sekä elatuksesta. Typistetty periaate on siis ensisijaisesti asioista sopiminen. Jos äiti suostuu siihen, että isästä tulee lähihuoltaja eli siis lapsi asuu pääsääntöisesti isänsä luona (ei saa sekoittaa elatukseen ja huoltajuus voi silti olla yhteinen), homma on selvä. Lue tuo sosiaaliasiamiehen raportti, siinä on kaikki oleellinen. Siinä on myös piilotettuna se, miksi äiti saa lähes aina lapset. Syy on se, että "keskeisessä asemassa päätöksen teossa on lapsen ikään ja kehitystasoon liittyvät tarpeet". Eli pienet lapset tarvivat äitiä vaikka rintamaitoa ei enää juotaisikaan. Tämä asenne kestää aina tuonne kouluikään saakka. Siihen asti lapsen katsotaan olevan parempi asua äidin kanssa. Selvästi asia muuttuu miehelle edullisemmaksi jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta. Tällöin kysytään jo lapsenkin mielipidettä. Tällöin on myös se tilanne, että lapsi voi murrosiän myötä olla jo hieman "hankala" ja riippuen väleistä vanhempiinsa jopa äiti voi suostua siihen, että lapsi menee isälleen. Jokatapauksessa pointti on tuo pienten lasten tilanne. Mulla kävi niin, että puoliso lähti 3,5 vuotiaan poikamme kanssa yhteisestä kodista uuteen kotiin. En tietysti siinä tilanteessa repinyt poikaa kädestä takaisin, koska en halunnut lapseni joutuvan riidan välikappaleeksi. 2 päivän päästä tuli maistraatista lausuntopyyntö siitä, että lapsen osoite muuttuu. Paperissa oli maininta, että heidän päätöksen tekoa ei estä vaikka en lausuntoa antaisikaan. Soitin ja kysyin lausunnon merkitystä ja sanoin, että emme ole vielä sopineet mitään elatusmaksuista eikä lähihuoltajuudesta. Maistraatin virkaija sanoi, että tämä on vain siksi, että lapsella pitää olla joku osoite. Minä pöhkö uskoin tohon. Sen jälkeen sosiaaviranomaisen kanssa keskustellessani hän huomasi, että lapsen uusi osoite oli merkitty rekisteriin ja että tuon asian muuttaminen on käytännössä vaikeaa. Vaikka hakisin oikeudesta väliaikaista päätöstä lapsen lähihuoltajuudesta siihen saakka kunnes lopullinen päätös on tehty, poliisit ei kuitenkaan käy riistämässä lasta äidiltään, jos hän ei sitä anna vapaaehtoisesti. Että näin. Peli menetetty jo alkumetreillä. Ja vielä semmoinen asia tuosta raprtista näkyy suoraan, että lapsen lähihuoltajuudesta päätettäessä toissijaisia asioita ovat vanhempien asema työmarkkinoilla ja muut materiaaliset seikat. Elikkä vaikka äiti olisi työtön ja joutuu turvautumaan mahdollisesti sosiaaliapuihin ja isällä olisi asunnot valmiita ja rahaa harrastuksiin ym, niin sillä ei ole mitään merkitystä päätökseen kumpi parempi lapsen lähihuoltajaksi. Siihen sillä kyllä on merkitystä, että tämän jälkeen lapsen mentyä äidilleen, saadaan isältä "riittävät" elatusmaksut, joilla siis rahoitetaan äidin koko elämää (sitä uutta asuntoa ja autoa). Eli isä maksaa enemmän lapsesta kuin kuluja olisi, jos lapsi asuisi isänsä luona. Tämä aiheeton huomautus (joka ei kuulu koko aiheeseen) siis vain kuriositeettinä. Vastuullinen isähän maksaa kaikki mukisematta
Ja ihan yhtälailla mennään oikeuteen kun isä ei suostu äidille antamaan lähihuoltajuuttaan. Miten te miehet osaatte vääntää asian kun asian syrjiväksi.
Minua ei kyllä isukit nappaa, ei sitten pätkääkään.
Kahdesti olen ollut mukana uusperhekuviossa isukkimiehen ja lastensa kanssa, ja helvettiähän se oli.
Nyt minulla on aviomies, joka ei ole kierrätyksestä, meillä 3 yhteistä lasta ja onnellinen ydinperhe.
Kyllä, olet ihan oikeassa. Yhtälailla se toimii toisin päin mutta että tohon tilanteeseen joudutaan, täytyy kuvioiden mennä aika erikoisesti. Erotilanteessa kun on molemmilla osapuolilla ajatukset ihan sekaisin ja siinä tilanteessa on yleensä turha yrittää sopia mistään mitään. Kyllä se taitaa olla (oma käsitys) yleisintä, että siitä perheen asunnosta lähtee ensin se mies ja jättää lähes kaiken ml lapset sinne. Sitten jälkeenpäin suoritetaan ositusta (avioero) tai muuten yritetään sopia tavaroiden jaosta ja kämpästä. Samalla väännetään lasten elatuksesta ja lähihuoltajuudesta. Oleellinen ero tohon mun tapaukseen tulee tässä: Jos mies lähtee, joutuu hän käytännössä käytännössä hakemaan oikeudesta väliaikaista päätöstä (kestää 7-14 päivää) lasten huollosta. Hän ei voi repiä ja kaapata lasta mukaansa (tai tietysti voi). Lasten vakiintunut asuinpaikka kun on toi entinen koti, vaatii kyllä tosi poikkeuksellisiä perusteita, että se muutetaan. Mulla oli periaatteessa sama tilanne mutta mun olisi pitänyt repiä lapsi hiasta ja estää kaikki sen vaatteiden ja tavaroiden vienti. EI tullut mieleenkään varsinkin kun puolison "koko suku" oli auttamassa tavaroiden siirrossa. Jos olisin näin tehnyt olisi todennäköisenä seurauksen ollut, että poliisit olisi kutsuttu paikalle ja lapsi otettu sosiaaliviranomaisen pikapäätöksellä väliaikaisesti huostaan. Tämän jälkeen puoliso olisi tehnyt käräjäoikeudelle saman anomuksen väliaikaisesta päätöksestä. Tässä tapauksessa siihen olisi todennäköisesti suostuttu lapsen iän vuoksi (3,5-vuotias). Mitä en toisaalta omassa tapauksessani olisi ymmärtänyt, koska minä olin meillä se, joka pojan laittoi joka ilta nukkumaan, luin iltasadun ja aamulla herätin, pissatin, puin ja vein joka toinen päivä hoitoon ym ym. Näillä kun ei ole mitään merkitystä...
"Voisinpa väittää, että YH ISÄT herättävät naisissa enemmän kiinnostusta ja mielihaluja, kuin keskivertomiehet yleensä. Valitettavaa on silti, että monen miehen sydän on revitty rinnasta ja uuden suhteen aloittaminen ei tule monessa tapauksessa kuuloonkaan."
Tapasin äskettäin mukavalta tuntuvan yh-iskän, hieman nuorempi kuin itse olen. YH:na minua kiinnosti suunnattomasti tämä aloitteen tekevä mies, joka suorastaan käveli ovestani sisälle. Mies laitteli hempeitä musiikkilinkkejä ja antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut ja että tästä voisi tulla jotain.parin viikon kuluttua mies sai revittyä hajalle vielä edellisestä erostani ruvella olevat haavat. Yhtäkkiä kaikki yhteydenpito loppui, eikä mitään selitystä. Olisin halunnut kuulla, edes tekstiviestinä, että hän ei ole kiinnostunut, en syitä, vaan että hän olisi kuin mies konsanaan uskaltanut ne sanat ettei kiinnostus kantanut alkua pitemmälle. Tuollainen totaalinen ignooraminen oli niin tylyttävää, etten uskalla enää ajatella päästäväni yhtään miestä elämääni; en yh-iskää, en muutakaan.
Et kyllä ne yh-iskätkin osaa repiä sydämen, ei vain naiset mieheltä.