Näin taas viime yönä unta susta, lähdettiin puhtaalta pöydältä, näin onnen silmistäsi. Suutelit minua, tunsin ilosi, tunsin lämpösi. Tunsin kaiken sen, mitä sussa rakastin. Mä en keksi vieläkään, mitä susta, musta tai meistä puuttui, jotta kykenin niihin asioihin, että pilasin suhteen. Self-sabotage.
Millon tää menee ohi. Vuosi jo kulunut, olet palannut uniini melkein joka yö. En ole kenestäkään nähnyt unta näin usein, sinusta, jota en koskaan enää saa. Sut menetin ihmisen takia, jolla ei ole mitään merkitystä. Vapaudessa rakkaus kasvaa, mutta tulle olit jotain suurta ja tärkeää, en uskalla päästää irti. Tiedän, etten sua koskaan olisikaan voinut kahlita, en tiedä mitä tää on. Tahtoisin sut uneen tuudittaa ja onnelliseksi tehdä vieläkin, toisin meni. Koskaan et ottanut lähellesi todella, vaikka seurusteltiinkin. Ehkä se oli se, mitä jäin kaipaamaan. Aitoa läheisyyttä ja välittämistä, olinko se minä, joka ei päästänyt lähelle? En tiedä.
Oon tavannut uusia, oon yrittänyt mennä eteenpäin. Olen unohtanut sinut hetkeksi, mutta joka kerta palaat mieleeni. Ei ole toista veroistasi eikä tule. Olen yrittänyt luoda uutta, mutta aina palaan sinuun. En vertaile, silti, olet se, joka sydämessäni pysyy.
En varmaan koskaan lakkaa sinua rakastamasta, mutta miten voin saada perheen, jos sinua rakastan? Ehkä luovun siitä, perheestä, haaveesta.. Koko suhde tuntui haasteelta, estetyltä, tuntui että meidät väkisin erotettiin ja revettiin kohtalon ivalla toisistamme irti.. Monta asiaa meni todella pieleen eikä siitä hyvää olisikaan tullut.. Silti, se ihminen, jonka näin, häntä rakastan ja hänet vielä joskus elämääni haluaisin, kumppaniksi rinnalleni.
Se vaan taitaa olla mahdottomuus.
Mun sydän kuluu puhki, mun kyyneleet loppuu. Voisitko mennä pois mun unistani? Vaikka samalla haluan pitää unet lähempänä itseäni..
Millon tää menee ohi. Vuosi jo kulunut, olet palannut uniini melkein joka yö. En ole kenestäkään nähnyt unta näin usein, sinusta, jota en koskaan enää saa. Sut menetin ihmisen takia, jolla ei ole mitään merkitystä. Vapaudessa rakkaus kasvaa, mutta tulle olit jotain suurta ja tärkeää, en uskalla päästää irti. Tiedän, etten sua koskaan olisikaan voinut kahlita, en tiedä mitä tää on. Tahtoisin sut uneen tuudittaa ja onnelliseksi tehdä vieläkin, toisin meni. Koskaan et ottanut lähellesi todella, vaikka seurusteltiinkin. Ehkä se oli se, mitä jäin kaipaamaan. Aitoa läheisyyttä ja välittämistä, olinko se minä, joka ei päästänyt lähelle? En tiedä.
Oon tavannut uusia, oon yrittänyt mennä eteenpäin. Olen unohtanut sinut hetkeksi, mutta joka kerta palaat mieleeni. Ei ole toista veroistasi eikä tule. Olen yrittänyt luoda uutta, mutta aina palaan sinuun. En vertaile, silti, olet se, joka sydämessäni pysyy.
En varmaan koskaan lakkaa sinua rakastamasta, mutta miten voin saada perheen, jos sinua rakastan? Ehkä luovun siitä, perheestä, haaveesta.. Koko suhde tuntui haasteelta, estetyltä, tuntui että meidät väkisin erotettiin ja revettiin kohtalon ivalla toisistamme irti.. Monta asiaa meni todella pieleen eikä siitä hyvää olisikaan tullut.. Silti, se ihminen, jonka näin, häntä rakastan ja hänet vielä joskus elämääni haluaisin, kumppaniksi rinnalleni.
Se vaan taitaa olla mahdottomuus.
Mun sydän kuluu puhki, mun kyyneleet loppuu. Voisitko mennä pois mun unistani? Vaikka samalla haluan pitää unet lähempänä itseäni..
Vastaukset 4
Vanhimmat
noin seittemän vuotta se ottaa jos on oikeen kunnolla rakastunu, sitte tulee kuvotus ihan ku elämänsä hirvein krapula eikä vois enää vähempää kiinnostaa...yök
ei pidä paikkansa
Kauniisti kirjoitettu! Toivottavasti saat hänet takaisin ja elätte onnellisena!!!
Samaa toivon sinne :) Sikälimikäli olette joskus edes eronneet ;) Toki onnea voi toivotella oli miten vain...