Onko teillä, suurperheissä kasvaneilla vl-perheiden kasvateilla, lämpimät välit vanhempiinne?
Itselläni ei ole. Tuntuu, että vanhemmat ei ollenkaan välitä. Eivät käy lähes koskaan kylässä, eivät soita, joskus harvoin tulee tekstiviesti. Mutta aina eivät vastaa edes tekstiviesteihin. Olemme vl:iä eli kyse ei ole siitä että epäuskon takia vieroksuttaisiin. Vanhemmat eivät vaan ole oikeastaan koskaan osoittaneet aidosti välittävänsä. Välillä se surettaa tosi paljon. Varsinkin omien lasten takia, kun isovanhempinakin ovat välinpitämättömiä.
Onko muilla yhtä kipeitä kokemuksia? :(
Itselläni ei ole. Tuntuu, että vanhemmat ei ollenkaan välitä. Eivät käy lähes koskaan kylässä, eivät soita, joskus harvoin tulee tekstiviesti. Mutta aina eivät vastaa edes tekstiviesteihin. Olemme vl:iä eli kyse ei ole siitä että epäuskon takia vieroksuttaisiin. Vanhemmat eivät vaan ole oikeastaan koskaan osoittaneet aidosti välittävänsä. Välillä se surettaa tosi paljon. Varsinkin omien lasten takia, kun isovanhempinakin ovat välinpitämättömiä.
Onko muilla yhtä kipeitä kokemuksia? :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Etäisyyden vuoksi ollaan tekemisissä vain muutamia kertoja vuodessa ja puhelimitse vähän useammin, mutta välit ovat silti hyvät. Käydessä täällä tai heillä paapovat lapsia tosi mukavasti - varmaan suhteessa enemmän kuin meitä lapsena. Se ei varmaan ole epätyypillistä, kun isovanhemmathan saavat tunnetusti vain rusinat pullasta. Ihan läheisimpiä mahdollisia ihmisiä vanhemmat eivät nykyisin ole, mutta kaikesta voi keskustella heidän kanssaan. Koen saaneeni perusturvallisen kasvatuksen. Niitä asioita, joista itse koin jääväni vähän paitsi tai jotka olisivat mielestäni pitäneet olla paremmin lapsena, yritän nyt toteuttaa käytännössä omien lasteni kasvatuksessa.
Eräs vl-äiti kertoi, että hänen äitinsä ei pysty yöpymään paikassa, jossa on pieniä lapsia. Hänen äidillään on ollut 15 lasta, hän ei kestä enää yhtään lapsen itkua.
Varmasti hänellä nousee stressi niin korkealle, ettei hän pysty rauhoittumaan, kun kuulee lapsen itkua, vaikka lapsi ei ole edes hänen oma.
Voin hyvin ymmärtää häntä, kun hän on joutunut koko aikuisiän heräämään öisin vauvojen itkuun.
Minun äidilläni on samaa, ei kestä enää vauvoja ollenkaan eikä halua heitä hoitaa. On varmaan hoitanut jo ihan liian monta omaa lastaan puolikuolleena väsymyksestä.
Kiintymys syntyy äidin ja lapsen vastavuoroisesta kommunikoinnista.. Kuinkahan paljon aikaa suurperheen äidillä mahtoi olla jokaista lasta kohden. Äiti tekee tietoisen tai tiedostamattoman päätöksen siitä, ettei aika riitä kaikille, ja tunneside jää vajaaksi.
On äärimmäisen väärin että äitejä pakotetaan synnyttämään näin paljon lapsia. on turha sanoa, ettei ole kielletty, mutta haluamme ottaa vastaan. Kysymys on aina lapsen parhaasta.Lapsi on aina se, joka kärsii ja kipuilee myöhemmin tai loppuelämänsä ajan. Tietysti on äitejä, jotka pystyy tähän. mutta suuri osa ei pysty. Yksikin tunnevammainen lapsi on liikaa.
Ja mitä hyötyä on aina väsyneestä äidistä. Eihän hän pysty kuuntelemaan yhtäkään lastaan, jos hoippuu aina väsymyksen ja masennuksen partaalla.
laki joka rajoittaa lasten määrän maksimissaan kolmeen.
Lisäksi lapsilisät tulisi maksaa vain ensimmäisestä lapsesta.