Olin nelikuisen pentuni kanssa tänä aamuna lenkillä. Opetan sitä tällä hetkellä kävelemään kauniisti hihnassa eli olemaan vetämättä.
No, aina kun koira sitten veti, pysähdyin, hinasin koiraa pari pientä askelta taaksepäin, odotin hetken ja jatkoin taas matkaa. Sama kaava toistui aina, kun koira sai päähänsä vetää. Kyse ei missään tapauksessa ollut minkäänlaisesta nykimisestä. Pian kuitenkin huomasin, miten eräs ohikulkija tuijotti minua todella murhaavalla katseella. Aluksi vain jatkoin kyseistä kaavaa, mutta nyt myöhemmin alkoi harmittaa se vihainen tuijotus. En halua, että kukaan pitää minua eläinrääkkääjänä.
Olinko teidän mielestä pennulle liian ankara. Onko tuo väärä tapa opettaa koira kävelemään nätisti hihanssa?
No, aina kun koira sitten veti, pysähdyin, hinasin koiraa pari pientä askelta taaksepäin, odotin hetken ja jatkoin taas matkaa. Sama kaava toistui aina, kun koira sai päähänsä vetää. Kyse ei missään tapauksessa ollut minkäänlaisesta nykimisestä. Pian kuitenkin huomasin, miten eräs ohikulkija tuijotti minua todella murhaavalla katseella. Aluksi vain jatkoin kyseistä kaavaa, mutta nyt myöhemmin alkoi harmittaa se vihainen tuijotus. En halua, että kukaan pitää minua eläinrääkkääjänä.
Olinko teidän mielestä pennulle liian ankara. Onko tuo väärä tapa opettaa koira kävelemään nätisti hihanssa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Enemmän kuin vastaantulijoiden katseista olisin huolissani siitä millaisen kuvan annat pennullesi lenkkeilystä kanssasi. Nythän luot pohjaa sille onko koiran mielestä mielekästä touhuta kanssasi vai ei. Lenkkeilystä kanssasi teet sille ainakin tuolla tyylillä hyvin epämiellyttävän kokemuksen.
Kaikessa kasvatuksessa, oli puhe lapsista tai eläimistä, hyvä lähtökohta on se, että väärästä käytöksestä ei heru mitään ja huomio kiinnitetään vain siihen oikein tekemiseen. Eli kun pentu vetää, ei seuraa mitään, liike pysähtyy ja kaikki seisahtuu. Sitten kun pentu tekee taas jotain toivottavaa, se saa kehuja ja huomiota ja matka jatkuu hyvissä tunnelmissa.
Samalla tavalla olen aikuisen koiran opettanut olemaan kiskomatta. Älä välitä kaiken maailman tuijottajista, ja mielensä pahoittajista. On minuakin yksi ihminen haukkunut eläinrääkkääjäksi, kun koirallani oli panta kaulassa, olisi kuulemma pitänyt olla valjaat.
Niin, ja turhaa kai edes sanoa, mutta oletan että kehut koiraasi sitten, kun se menee remmi löyhällä. Mielestäni et tee mitään väärää, mutta tapoja on varmaan monia tuohonkin. Minusta se riippuu vähän koirasta miten tuon tekee, ja mikä mihinkin koiraan toimii, sillä yksilöitähän ne on.
Samoin itsekin toimin koirani kanssa ja hyvin tehoaa, sen verran kova hinku sillä on päästä eteenpäin. :) Tosin ilman nyppimistä, pysähdyn vaan. Nykyään riittää jo kun hidastan ihan vähän vauhtia niin hihna höllenee. Onhan sitä kaiken maailman tuijottajia ja neuvojia, mutta suodata niistä vaan ronskisti pois sellaiset jotka eivät kuulosta teille sopivilta. Tärkeintä on sun ja koirasi suhde ja se että se toimii, ei se mitä joku satunnainen ohikulkija ajattelee sen pienen hetken kun näkee teidät.
Mulla nyt neljäs koira ja kaikki oon opettanut samaan tyyliin kuin sä.Yksi ei koskaan oppinut vaan veto on hirveetä koira 60kg ja mä 60kg!!!Ja sano aina kun vetää EI samalla ku pysähdyt. Mut sen pitäis tapahtuu tasan samaan aikaan. Yks mun koirista tuli mulle 2v:na veti niin pirusti mut nätillä ja kärsivällisellä opetuksella oppi. Älä anna kenenkään vastaantulijan häiritä ja muista ku monet haluu paijata pentua sanot meil on opetus kesken ja yrität saada silloin pennun huomion itteesi.Ärsytti kun mun rotikka oli pieni kaikki naapurin akat ja kakarat tuli voiko silittää...ihana...mut ku poika kasvo niin eipä enää tultu!!! Muista että sinä koirasi kanssa elät ja sinun tehtävä on opettaa antaa ihmisten kytätä...
Pitää päättää kumpi on täkeämpää, katseet vai koulutus? Minulle vieraan tuijotus (jota on tapahtunut) on yhden tekevää....
Minulla on itselläni koira, mutta en silti lähde arvostelemaan muuten kuin sanomalla ettet todellakaan ole eläinrääkkääjä. Muista näitä vastauksia lukiessasi käyttää järkeäsi. Suurimmar arvostelijat ja tuomitsijat ovat niitä joilla ei ole itsellään koiraa eikä ole koskaan ollutkaan, mutta tietävät koiran kouluttamisesta kaiken.
Jos sulla on mahdollisuus, opeta pentu ensin kulkemaan vierellä ilman hihnaa. Helpottaa hommaa aivan tajuttomasti.
No tässäpä haaste :D
Tarkoitatko Koiraihminen88 tällä, että opettaa pennun kulkemaan ihmisen mukana, muttei pysymään vieressä koko aikaa? Tuollaisen vieressä pysymisen kouluttaminen vie hiiiiirmuisesti aikaa, jotta koira siinä malttaisi pysyä ;)
Fiksua on kyllä aloittaa hihnakoulutus kotona ja käyttää pentua ulkona ilman hihnaa tai liinassa, kunnes sillä on haju, mitä hihnassa olo tarkoittaa.
Mitä ohikulkijoitten katseisiin tulee, niin antaa vaan tuijotella. Kukaan heistä ei tunne sinun ja koirasi taustoja. Vain sinä tiedät, mikä on koirallesi milloinkin oikein. Jatka vaan sinnikästä koulutusta äläkä anna koiralle periksi jonkun tuijottamisen takia -> johdonmukaisuus kärsii.
Ei minulla eikä monella muullakaan ole ongelmaa opettaa pentua hihnaan..Se on aloitettu jo 9-10viikkoisena, eikä ole asiaa tarvinnut miettiä. Ongelmat syntyy yleensä siitä, että kerralla tehdään liikaa, tai aloitetaan tekeminen liian myöhään ja pitkitetään ongelmaa. (ohjaus)
Koira kulkee vierellä katsoen ihmistä - tämmöistä perus seuraamista tarkoitin. Ei meillä ole mitään ongelmaa ikinä ollut tuon kanssa (iso aidattu piha missä harjoitella).
Lähdet vaan namien tai lelun kanssa kävelemään ympäriinsä ja aina kun pentu tulee vierelle saa namia tai muuta palkkaa. Jos ei ihan tyhjäpää koira ole niin kyllä se aika nopeesti alkaa tajuamaan jutun juonen :)
Ensin voi loittaa ihan pienenä laittamalla pannan kaulaan koska sekin outona vehkeenä täytyy jokatoisella askeleella rapsuttaa,pari päivää niin se on jo luonnollinen siinä kaulassa.
Sitten kun laitetaan hihna ja lähdetään mennään mieluimmin pois siitä kotipihasta missä saanut vapaana juosta. Vieras ympäristö jo sinänsä laittaa hakemaan omistajan läheisyyttä, ei siinä nameja tartte kun ruokailu on ihan eri juttu taas.
Itseäni ei paljonkaan kiinnosta kuinka pentu on päättänyt kulkea vaan sen vauhdin säädän pennulle sopivaksi ihan itse, siinä sitten kävellään huolimatta siitä jääkö pentu jälkeen vai vetääkö, kohta se löytyy sieltä se tasainen poukkoilematon meno, tulee pennun omista havainnoista kuinka hyvältä tuntuu. Ilman puheita ja kommervenkejä parhaiten alkaa. Jos ei saa itse oltua höpöttämättä pennulle, voi siinä hiljakseen lauleskella mennessään.
Koirat ovat yksilöitä. Useat pennut mitä itse olen tavannut eivät kiinnitä omistajaansa laisinkaan yhtä paljon huomiota vieraassa ympäristössä kuin tutussa.
Tarkoitukseni oli antaa vinkki aloittajan ongelmaan joka oli koiran vetäminen. Jos sinulle on ok että koira vetää niin sittenhän saat opettaa sen vetämään ihan miten itse näät parhaaksi.
Henkilökohtaisesti minusta on paljon, paljon mukavempi kulkea lenkillä koiran kanssa joka pysyy vierellä.
Aika omintakeisen havainnon olet tehnyt, vai on ne yksilöitä.
Jos luet oikein tarkasti "sillain kulkee"n kommentin, saatat ehkä huomata "pientä" yleistystä, jos sinäkin olet etevä pimu.
"sillain kulkee". viestissä on monia tärkeitä pointteja.
"Vieras ympäristö jo sinänsä laittaa hakemaan omistajan läheisyyttä"...tämä on tärkeä asia ja kun tähän lisätään ohjattuhallinta, eli mennään ohjaajan "opastamana"..."itseäni ei paljonkaan kiinnosta kuinka pentu on päättänyt kulkea"..näin samoin pysähtelyt ja jatkamiset jne..
"Ilman puheita ja kommervenkejä parhaiten alkaa. "...kyllä minä puhun tarvittaessa rauhallisessa äänellä ohjaten...sillä äänellä minkä olen opettanut kaikissa tilanteissa, että asia/tilanne on ok jne tai ei ole...Kannustan tai rohkaisen tietyllä tutulla koiralle ok.sävyllä jne..se on tärkeä vuorovaikutuskeino, joka antaa varmuutta pennulle ympäristönsä tutkimiseen...ja opettaa myös kontaktia.
Lauleskellakin voi, jos ääni ja ympäristö antaa periksi ja koirakin ymmärtää (tottunut), että tilanne on hoilatessaan rauhallinen....ei kai se tapa tuottaa ääntä ole pointti, vaan ääni...=D
Ihan olet oikessa..tutustua ympäristöön pennun kanssa onkin oma juttunsa,silloin katsellaan ja "jutellaan".
Lähdinkin tuossa kirjoituksessa nelikuisen pennun kanssa liikkeelle, jolla ei ole vielä alkeellisiakaan tapoja kulkea hihnassa. Tuo laulun luikutuksen tarkoitus palvelee tilannetta koiralle mielessä että siinä ei ole mitään innostavaa, tilanne on rauhallisen tasapaksu.(meillä koirat pitää mun laulusta)se rauhoittaa niitä, ihmisiä lähinnä kauhistuttaa
Voi hyvä jumala...sääli edes kennelpoikaa!