Voiko masentunut harrastaa liikuntaa?

Ehkä elämä ei vain nyt tyydytä sinua sellaisena, kuin se on. Mieti mitä haaveilet, toivot ja katso voitko tehdä jotakin toiveiden toteuttamiseksi. Kyllä masentunut voi liikkua aivan hyvin. Mikähän lääkäriin on mennyt, kun noin on sanonut? Masentunut toki voit olla, mutta ehkä enemmän eksyksissä, neuvoton, omaa itseäsi ja paikkasi vielä etsivä.

Itselläni on diagnosoitu keskivaikea masennus ja olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti usean vuoden ajan päivittäin. Välillä on tullut jaksoja jolloin masennus on syventynyt vaikeaksi (beckin masennustesti) ja silloin liikunta on jäänyt täysin. Siinä masennuskuopassa ei näe liikunnassa eikä missään muussakaan mitään mielekkyyttä.

VAI IIN

Masennusta on monen asteista, minusta kyllä kuulostaa että elämäsi ei ole tyydyttävää ja tästä ehkä aiheutuu välillä hieman mielialan laskua.

Sinun kannattaisi miettiä (ehkä jonkun psykologin, tai life coachin kanssa) mitä oikeasti haluat elämältäsi? jos rakastat pelejä, voisitko saada jonkin peleihin liittyvän ammatin?

Monesti pelkästään se, että työkseen saa tehdä jotain mitä rakastaa (vaikkei rahaa tulisi niin paljon) antaa elämään paljon. tai jos se ei ole työ, kokeile esim voisitko tehdä puoli vuotta töitä ja reissata maailmalla, esim. vapaaehtoista työtä tehden (mikä sinua kiinnostaa, tarjoudu johonkin töihin).

Itselläni on kroonisen masennuksen vaikea jakso meneillään eikä todellakaan tee mieli juuri kämpästäni ulos astua. En kaipaa liikuntaa,ihmisiä,ulkoilmaa tai aktiviteetteja.
Jos joku tulisi ovelleni saarnaamaan liikunnasta, saattaisin tempaista eli tirvaista ehdottajaa.

Itselläni diagnosoitu toistuva vaikea masennus. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen pikkuhiljaa lisännyt liikuntaa elämääni. Ensin enemmän koiralenkkejä, ennen puolisohoito yksin. Nyt koiralenkit aina vaan pitenevät. Käyn myös jumpassa ja pelaan sulkapalloa. Liikunnasta on tullut minulle henkireikä, harvoja asioita joista todella nautin. Koira auttaa liikkumisessa ilman sitä olisi vaikea lähteä lenkille. Osaksi saan myös apua liikuntaan psykiatrisen toimintaterapian kautta.

Kyllä siis voi olla masentunut ja harrastataa liikuntaa.

On yksilöllistä, onko motivaatiota tai voimaa harrastaa liikuntaa masennuksen aikana vai ei. Se on varmaa, että liikunta lisää noradrenaliinia, jolloin masennus vähenee/heikkenee. Sen sijaan masennuslääkkeet lisäävät masennusta entisestään, joten valitse liikunta hoitomuodoksi, mikäli diagnosoivat masennuksen sinulle.

Mulla vaikea-asteinen pitkittynyt masennus ja harrastan liikuntaa. Teen sitä täysin pakonomaisesti ja eläinten takia. Löytyy koiria ja hevonen, joten lähes päivittäin lenkitän koirat, ratsastan ja pyöräilen tallille. Tietysti on päiviä etten saa itseäni liikkeelle ja niinä päivinä kun saan, teen sen hammasta purren. Kovin paljon nautintoa en saa mistään tekemisestä ja mieluummin makaisin kotona tekemättä mitään. Olen kuitenkin iloinen, että eläimet pitävät liikkeessä. Se on jonkinlainen portti masentuneen ja normaalin elämän välillä. Odotan sitä päivää, että voisin oikeasti nauttia liikunnasta ja tekemisestä eläinten parissa, mutta nyt on näin.

Masennusta voi olla eriasteista: lievä, keskivaikea, vaikea. Kymmenen vuotta sitten kun kärsin diagnosoidusta lievästä masennuksesta niin psykologi mm. suositteli että jatkaisin ja lisäisin hyötyliikuntaa arjessani, koska kun ihminen liikkuu niin aivoissa muodostuu jotain (adrenaliini?) hyvää oloa lisäävää ainetta ja siksi liikkuminen vähentää alakuloisuutta. Eli kyllä minä tuolloin lievästi masentuneena pystyin harrastaa päivittäin kävelylenkkejä ja lisäksi motivoitua itseni löytämään ratkaisuja elämänhallintaan psykologikäyntien ulkopuoleltakin.

On hyvä huomata ja myöntää, että saatat vaikka olla masentunut. Mutta tärkeämpää kuin tympääntyneisyydessä vellominen on se, mitä aiot tehdä asian eteen. Siis ettet olisi tai ettei sinusta tulisi masentunut. Liikunta ja hyvä fyysinen kunto on yksi osa terveyttä ja aina askel parempaan suuntaan. Samoin ryyppäämisen poisjättäminen on yksi suuri masennusriski vähemmän, koska alkoholi lisää masennusta vaikka sitä juodaan juuri masennuksen poistamiseksi. Mutta fyysisten askelien lisäksi voit miettiä mikä tekee sinut kyllästyneeksi ja tylsistyneeksi ja miten voisit muuttaa näitä asioita päinvastaiseksi elämässäsi. Mitä tahtoisit? Mikä tekisi sinusta edes vähän iloisemman/onnellisemman tai edes tyytyväisemmän? Mieti mitä todella haluat ja mene sitä kohti. Ja ne asiat joita et pysty muuttamaan, niin opettele hyväksymään ne sellaisenaan ja keskity sitten hyviin asioihin. Opettele elämänhallintataitoja vaikka kirjoista, joita on kirjastot pullollaan.

Itseäni ei ainakaan liikunta kiinnosta masentuneena. Kun muutenkin on itsetuhoisia ajatuksia, niin on aivan se ja sama onko fyysisesti hyvässä kunnossa vai ei. Näin ei ole aina ollut, nykyisin jopa kävelylenkille lähteminen on valtava saavutus. Joten jos näet edes sen verran vaivaa itsesi eteen, että jaksat harrastaa säännöllisesti liikuntaa, et ehkä ole ainakaan syvästi masentunut, kenties vain nykyiseen elämäntilanteeseesi turhautunut.