Minulla on ongelma, iso ongelma.
Tein jotain sellaista, millä ei ole minkäänlaista käytännön merkitystä. Tekoni ei voi aiheuttaa vahinkoa ihmiselle eikä myöskään omaisuudelle - ei millään tavalla, ei nyt eikä ikinä. Siitä huolimatta poden huonoa omatuntoa, syyllisyyttä, kuin olisin tehnyt jotain oikeasti pahaa. Yritän kertoa itselleni, etten ole tehnyt yhtään mitään sellaista, minkä takia ansaitsisin huonon oloni - se ei ole auttanut tippaakaan.
Huono omatuno ja syyllisyys ovat minulle - kuten varmasti monelle muullekin - ihan tuttuja tunteita. Olen tehnyt elämässäni virheitä - niinhän me kaikki! - ja niitä ovat seuranneet edellä mainitut olotilat: huono omatunto ja syyllisyys. Olen aina tunnustanut ja välillä jopa korjannut virheeni (mikäli se on ollut mahdollista), ja sen johdosta olen voinut jatkaa eteenpäin. Jostain syystä nyt tuntuu siltä, ettei ko. asia olisi tällä kertaa mahdollinen; kuin olisi pakotettu tähän oloon nyt ja aina.
En ymmärrä, mistä se voi johtua. Juuri siksi päätin laittaa tämän aiheen tänne, alueelle "Yleistä mielenterveydestä". Kenties kyseessä on jonkin sortin mielenterveydellinen ongelma, jokin sellainen, mikä on puhkeamaisillaan. Tämä on tietenkin puhtaasti spekulatiivista, mutta eihän sitä voi koskaan tietää - ehkä kala syö, ehkä ei.
Tämän aiheen idea on kaiketi siinä, että ihmiset voivat kertoa minulla vinkkejä, miten selviytyä olostani. En tosin tiedä, onko se - vinkkien kertominen tekstini perusteella tai olostani selviytyminen - edes mahdollista, mutta en voi hävitä mitään kysymällä. On toki mahdollista, että pelkästään tämän tekstin kirjoittaminen ja aiheen aloittaminen itsessään auttaa minua, mutta en ole varma. Olen myös miettinyt, että asioiden asettaminen suurempaan perspektiiviin voisi auttaa, mutten jostain syystä ole siihen pystynyt.
PS Tässä aiheessa saa puolestani puhua huonosta omatunnosta ja syyllisyyden tunteesta myös muuta kuin sitä, mitä ensisijaisesti etsin. Sana on suhteellisen vapaa, kunhan vain aihe pysyy huonossa omatunnossa ja syyllisyydessä. Kiitän jo etukäteen kaikkia niitä, jotka antavat aikaansa minulle vastaamalla tähän aiheeseen.
Tein jotain sellaista, millä ei ole minkäänlaista käytännön merkitystä. Tekoni ei voi aiheuttaa vahinkoa ihmiselle eikä myöskään omaisuudelle - ei millään tavalla, ei nyt eikä ikinä. Siitä huolimatta poden huonoa omatuntoa, syyllisyyttä, kuin olisin tehnyt jotain oikeasti pahaa. Yritän kertoa itselleni, etten ole tehnyt yhtään mitään sellaista, minkä takia ansaitsisin huonon oloni - se ei ole auttanut tippaakaan.
Huono omatuno ja syyllisyys ovat minulle - kuten varmasti monelle muullekin - ihan tuttuja tunteita. Olen tehnyt elämässäni virheitä - niinhän me kaikki! - ja niitä ovat seuranneet edellä mainitut olotilat: huono omatunto ja syyllisyys. Olen aina tunnustanut ja välillä jopa korjannut virheeni (mikäli se on ollut mahdollista), ja sen johdosta olen voinut jatkaa eteenpäin. Jostain syystä nyt tuntuu siltä, ettei ko. asia olisi tällä kertaa mahdollinen; kuin olisi pakotettu tähän oloon nyt ja aina.
En ymmärrä, mistä se voi johtua. Juuri siksi päätin laittaa tämän aiheen tänne, alueelle "Yleistä mielenterveydestä". Kenties kyseessä on jonkin sortin mielenterveydellinen ongelma, jokin sellainen, mikä on puhkeamaisillaan. Tämä on tietenkin puhtaasti spekulatiivista, mutta eihän sitä voi koskaan tietää - ehkä kala syö, ehkä ei.
Tämän aiheen idea on kaiketi siinä, että ihmiset voivat kertoa minulla vinkkejä, miten selviytyä olostani. En tosin tiedä, onko se - vinkkien kertominen tekstini perusteella tai olostani selviytyminen - edes mahdollista, mutta en voi hävitä mitään kysymällä. On toki mahdollista, että pelkästään tämän tekstin kirjoittaminen ja aiheen aloittaminen itsessään auttaa minua, mutta en ole varma. Olen myös miettinyt, että asioiden asettaminen suurempaan perspektiiviin voisi auttaa, mutten jostain syystä ole siihen pystynyt.
PS Tässä aiheessa saa puolestani puhua huonosta omatunnosta ja syyllisyyden tunteesta myös muuta kuin sitä, mitä ensisijaisesti etsin. Sana on suhteellisen vapaa, kunhan vain aihe pysyy huonossa omatunnossa ja syyllisyydessä. Kiitän jo etukäteen kaikkia niitä, jotka antavat aikaansa minulle vastaamalla tähän aiheeseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huono omatunto on lieventynyt, mutta se ei ole vieläkään kadonnut - inhottavaa!
Mitä käytännössä sitten teit mikä aiheutti olosi?
En viitsi antaa tarkkaa kuvausta siitä, mitä tein, koska haluan säilyttää anonymiteettini. Toivottavasti ymmärrät tämä. Uskaltaudun kuitenkin sanomaan sen verran, että kyseessä oli puhtaasti aineeton rike - siis sellainen, mikä ei aiheuta ruumiillisen terveyden tai omaisuuden tuhoa; sellainen, minkä olemassaolosta et edes tiedä, ennen kuin joku kertoo siitä sinulle. Kyse on eräänlaisen normin rikkomisesta. Arvelisin, että uskonnolliset ihmiset - joihin minä en kuulu - kokevat samanlaista dissonanssia sisällänsä, kun he ovat menneet rikkomaan jotakin oman yhteisönsä sääntöä.
Tätä voi olla vaikea uskoa, kenties, mutta asia on niin, että meillä ihmisillä on syvään sisimpäämme juurtunut perustavanlaatuinen syyllisyydentunto ja tämä tunne syyllisyydestä johonkin mitä emme edes osaa nimetä on hyvin syvällä alitajunnassamme. Esimerkiksi kristinuskossa vedotaan juuri tähän ihmisiä tiedostamattomasti vaivaavaan syyllisyydentuntoon väittämällä, että olemme syntyjämme muka jotenkin syntisiä. Monet ihmisten ongelmat liittyvät juuri tähän alitajuiseen syyllisyydentuntoon, tunteeseen siitä, että olemme muka tehneet jonkin peruuttamattoman virheen ja jokin meitä korkeampi auktoriteetti on siitä meille hyvin hyvin vihainen. Siitä syntyy eräänlainen noidankehä, joka pitää yllä itseään eli uskomusta syyllisyyteen, jonka sitten ajatustemme kautta projisoimme ulospäin konkreettiseen maailmaan ja sen olosuhteisiin. Näin rankaisemme itse itseämme tuottamalla erillisyyttä ja kärsimystä, joka on vain itse tekemäämme harhaa. Tämä harha on sitten helppo syntipukki kaikelle pahalle, vaikka olemmekin itseasiassa tehneet sen itse, koska olemme niin kertakaikkisen tiedostamattomia. Mutta koko syyllisyydentunto on suuri väärinkäsitys ja todellisuudessa olemme täysin viattomia ja syyttömiä.
Itsellä on nyt omantunnon tuskia. Autoin erästä rouvaa kadulla kun oli kaatunut maahan. Kukaan ei ollut auttamassa vaikka oli ruuhka-aika ja paljon ihmisiä ympärillä. Pysäköin autoni ja juoksin paikalle. Rouvalla oli huono olo ja soitin ambulanssin. Rouva oli tästä todella vihainen mutta sanoin että se ambulanssi tulee että tästä ei lähdetä nyt mihinkään ennen. Rouva kaivoi puhelimen ja soitti miehelleen jolle huusi että tule hakemaan kun ihmiset soittelevat ambulanssia. Odotin rouvan vierellä puolituntia. Mies saapui ennen ambulanssia ja oli vihainen kun menin ambulanssin soittamaan. Pariskuntaa lähti ennen ambulanssin tuloa. Sanoin että ei ehkä kannata koska rouva oli tuskainen ja valitti oloaan ja oli kauhea tuskan hiki päällä. En uskaltanut siinä kauheasti panna vastaan koska olen pienehkö mies ja vastassani oli paljon suurempi ja vihainen mies. Soitin häkeen ja selitin tilanteen ja poistuin paikalta.
En ole nukkunut pariin päivään. Mitä rouvalle mahtaa kuulua? Onko päässyt hoitoon? Olisinko voinut tehdä enemmän? Itkettää eniten ihmisten välinpitämättömyys.
Kunnioitan syvästi empaattisuuttasi vierasta ihmistä kohtaan. Teit aivan kaiken mitä sivullisena kuuluu ja voi tehdä. Kurjaa kun sait osaksesi enemmänkinn haukkuja sen takia kun toimit rationaalisesti toisen ihmisen puolesta tämän ollessa mielentilaltaan jonkinlaisessa shokissa todennäköisesti ja näit tilanteessa riskin, että olisi tapahtunut jotain haaveria fyysisesti.
Luulen vähän, että tämä nainen itse kokee syyllisyyttä kun käyttäytyi töykeästi sinua kohtaan, kun tarkoitit vain hyvää tarjotessasi pyyteetöntä apua. Pystytkö tavallaan näkemään että sinä kuin hänkin oli todennäköisesti adrenaliinin nostamassa paniikkitilassa? Nainen ei ehkä tuntenut itse sen takia mitään kipuakaan ja sinä nyt taakse päin katsoessa asioita, näetkin itse olevasi syypää siihen, että et saanut ilmaistua itseäsi vakuuttavasti naiselle tai tämän miehelle. Kehon ja mielen oma reaktio toimia järkyttyneessä tilassa pitäisi antaa ehdottomasti itselleen anteeksi.
Tässä ei varmasti ole tapahtunut mitään liian vakavia seuraamuksia ja varmasti harkitsivat sitä kuuluuko mennä lääkäriin heti samana päivänä vai katsoa tuleeko oireita. Se on heidän vastuullaan. Kaikki eivät ota vastaan terveydenhoitoalan ammattilaistenkaan apua ja potilaan kielto hoitaa on laissa hänen oikeutensa. Siinä ei sitten auta muuta kuin hyväksyä asia.
Oletko saanut unta tähän mennessä vielä? Tuli mieleen että kriisipuhelin voisi olla oikea osoite jos unettomuus on jatkunut, sillä kuulostaa sille että olet itsekin shokissa kun olet ajatunut siihen mielentilaan joka väittää sinun olevan vastuussa ihmishengestä, vaikka annoit jo kaikkesi tämän naisen hyvinvoinnin vuoksi.
Haitallista ja virheellistä väärää syyllisyyttä voi tuntea jos vanhemmat on olleet tosi tiukkoja ja jyrkkiä jonkin asian suhteen, mihin kuitenkin maailmalla suhtaudutaan neutraalisti, eikä se ihmistä huononna, esim. seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Auktoriteetti-ihmisillä voi myös olla vääriä käsityksiä, ovathan he olleet joskus väärässä jossakin muussakin asiassa, niin missä muualla sitten?
Samoin voi olla valheellista velvollisuudentunnetta, esim. mennä sairaana töihin, omia voimavaroja huomioimatta, pakottaa itsensä kärsimään. Parempi ottaa sairaslomaa jos tuntuu huonolta. Samoin natsi saksassa varmasti keskitysleirin vartijat olivat isänmaallisia ja kunniakkaita miehiä, mutta väärin johdettuja ja perusta oli väärä teoilleen. Jos suunta on oikea, niin ei haittaa vaikka vauhti on hidas, koska ainakin päätyy sinne minne haluaa.
Ehkä pohtisin sitä, että miksi tekemäsi rikkomus on yhteiskunnassa nähty rikkeenä, jos se ei kerran satuta ketään. Jos et kohdista rikostasi tai rikkomustasi omaisuudensuojaa tai ihmisten psyykkistä/fyysistä koskemattomuutta kohtaan, niin miksi se on nähty rangaistuksen arvoiseksi. Nämähän ovat aika kulttuurisidonnaisia juttuja -joissakin yhteiskunnissa on paljon suurempi rikos pilkata jumalaa kuin raiskata lapsi. Mitä arvoa tai järjestystä se suojelee, että tekoasi pidetään vääränä ja miksi? Esimerkiksi huumausaineen hallussapito on teko, joka katsotaan tuomittavaksi aivan tiettyjen historiallisten kehityskulkujen johdosta. Jo pelkästään käsiten huumausaine on hyvin kulttuurisidonnainen. Siksi kannabiksen poltosta tunnetaan ehkä useammin syyllisyyttä kuin siiderin juomisesta, vaikka molemmat vahingoittavat yhteiskuntaa, itseä ja lähimmäisiä jollain tasolla yhtä paljon. Onhan niistä jotain hyötyäkin ehkä. Voi olla, että tekosi on samanlainen kuin vaikka punaisia päin ajaminen tilanteessa, jossa kaikki tiet ovat autioita eikä mahdollisuutta liikenneonnettomuuteen käytännössä ole. Kyllähän sääntöjen noudattamisessa pitää olla jotain joustavuutta, eikä aina kannata pilkun tarkkaan noudattaa sääntöjä silloin, jos se ei edes palvele tehokkaasti niiden tarkoitusta. Yleisellähän tasolla liikennesääntöjen noudattaminen kuitenkin suojelee tehokkaasti ihmishenkiä ja sujuvoittaa liikennettä, siksi ne ovat olemassa. Liiallinen syyllisyydentunto mitättömistä rikkomuksista voi olla invalidisoivaa, ja kehittynyt moraalintaju ei yleensä ole joustamatonta sääntöjen noudattamista vaan se perustuu ymmärrykselle, miksi jokin asia koetaan yhteiskunnassa vääränä ja jokin toinen ei. Kaikki ihmiset rikkovat jotain sääntöjä ja sitä tehdään jatkuvasti. Normaali elämä ei olisi mahdollista, jos ei ajoittain tehtäisi rikkeitä, vaikka sääntöjen noudattaminen riittävän säännönmukaisesti olisikin toimivan yhteiskunnan edellytys. Ja kukaan ihminen ei ole täysin synnitön, siksi on keksitty syntien anteeksi antaminen.