Hei kaikki!
Minulla on reilu 3kk ikäinen vauva. Minulla on myös vanhempia lapsia. Olen varma että minua ei vaivaa masennus, sillä en ole surullinen ja jaksan tehdä kotityöt jne. Mutta olen tajuttoman kärttyinen/vihainen... Menetän hermoni todella helposti. Mieheni tekee vuorotyötä. Ja kun olen lasten kanssa, ja vauvani itkee tai kitisee vaan ,enkä saa häntä rauhoittumaan, menetän hermoni ja hyssytän häntä liian kovaa vaunuissa. En ole kuitenkaan koskaan häntä ravistellut! Mutta kun hän on vaunuissa,saatan ottaa häntä kovakouraisesti käsistä ja huutaa hänelle. Sen jälkeen purskahdan itkuun ja otan hänet syliin ja halaan häntä. Minua pelottaa että jonain päivänä oikeasti teen jotain pahaa. Olen käynyt mielenterveyshoitajalla,mutta en käy enää,koska siitä ei ollut mitään hyötyä,hän ei osannut minua auttaa vaan nauroi asioille joita kerroin! Pitäisi sitten mennä yksityiselle. :( Minä välillä saatan sanoa vauvalle että ole jo hiljaa en halua tappaa sinua. Tuollaisia kauheuksia päästän suustani vaikken koskaan pystyisi sellaista tekemään! Auttakaa! Mikä minua oikeasti vaivaa. :( Toivon saavani asiallista palautetta ja rehellisiä mielipiteitä! Kiitos jo etukäteen. Olen ihan hukassa. :( En ole keskustellut asiasta kenenkään kanssa edes mieheni. Vain ja ainoastaan tämän hoitajani kanssa.
Minulla on reilu 3kk ikäinen vauva. Minulla on myös vanhempia lapsia. Olen varma että minua ei vaivaa masennus, sillä en ole surullinen ja jaksan tehdä kotityöt jne. Mutta olen tajuttoman kärttyinen/vihainen... Menetän hermoni todella helposti. Mieheni tekee vuorotyötä. Ja kun olen lasten kanssa, ja vauvani itkee tai kitisee vaan ,enkä saa häntä rauhoittumaan, menetän hermoni ja hyssytän häntä liian kovaa vaunuissa. En ole kuitenkaan koskaan häntä ravistellut! Mutta kun hän on vaunuissa,saatan ottaa häntä kovakouraisesti käsistä ja huutaa hänelle. Sen jälkeen purskahdan itkuun ja otan hänet syliin ja halaan häntä. Minua pelottaa että jonain päivänä oikeasti teen jotain pahaa. Olen käynyt mielenterveyshoitajalla,mutta en käy enää,koska siitä ei ollut mitään hyötyä,hän ei osannut minua auttaa vaan nauroi asioille joita kerroin! Pitäisi sitten mennä yksityiselle. :( Minä välillä saatan sanoa vauvalle että ole jo hiljaa en halua tappaa sinua. Tuollaisia kauheuksia päästän suustani vaikken koskaan pystyisi sellaista tekemään! Auttakaa! Mikä minua oikeasti vaivaa. :( Toivon saavani asiallista palautetta ja rehellisiä mielipiteitä! Kiitos jo etukäteen. Olen ihan hukassa. :( En ole keskustellut asiasta kenenkään kanssa edes mieheni. Vain ja ainoastaan tämän hoitajani kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kärttyisýyskin voi olla masennuksen merkki.
Kannattaisi kyllä puhua myös puolisolle siitä, että pinnasi on kireällä ja hänenkin pitäisi kantaa vastuunsa lasten hoidosta.
Hakeudu yksityiselle psykiatrille.
Mene lääkäriin ja Vaadi että sulta otetaan kilpirauhas arvot ,en oo lääkäri mut voi löytyy selitys oireille
Olet ehkä väsynyt ja stressaantunut. Asiasta voit puhua myös seuraavalla neuvolakäynnillä terkkarille. Monesti huolen kertominen auttaa, eikä tee sinusta huonoa äitiä. Neuvolasta osaavat myös tarjota oikeaa tukea/ohjata mihin ottaa yhteyttä. Riippuu tietenkin aina paikkakunnasta, miten tukea on saatavilla.
Hei! Olet aivan varmasti ok. Mutta toi mitä kirjoitit kertoo että olet väsynyt. Ihan tosi jos Sinulla on isovanhempia tai ystäviä jotka voivat ottaa lapset hoitoon niin nyt se olisi tosi tarpeen. Sinä tarvitset lepoa! En usko että Sinulla on mitään mielenterveysongelmaa, vaan kunnei jaksa ei jaksa. Viimeisestä synnytyksestä kulunut suht lyhyt aika. Älä missään tapauksessa loukkaa lapsiasi. Sinä tarvitset apua arkipäivän asioihin. Se ei ole noloa vaan Sinulla on oikeus äitinä siihen.
Kiitos teille ihanista vastauksista!