Jokin aika sitten aloin töiden jälkeen menemään kahvilaan istuskelemaan.
Työkaverit naljailevat mikäs juuri sinne kahvilaan vetää..
..vastaus olisi yksinkertaisesti, kun ei ole mitään muutakaan.
Yksinäisyys on kammottavaa. Varsinkin kun ei ole ketään kenelle jutella iltaisin.
Normaali päivä muodostuu heräämisestä, töihin menosta, sieltä paluusta, tv:stä, nukkumaan menosta.. Ja sama alusta ja tämä kaikki yksin. Ainoat keskustelut ovat työhön liittyviä tai kaupan kassan kanssa..
..kun ei ole ketään, niin joskus vain on raskasta.
Työkaverit naljailevat mikäs juuri sinne kahvilaan vetää..
..vastaus olisi yksinkertaisesti, kun ei ole mitään muutakaan.
Yksinäisyys on kammottavaa. Varsinkin kun ei ole ketään kenelle jutella iltaisin.
Normaali päivä muodostuu heräämisestä, töihin menosta, sieltä paluusta, tv:stä, nukkumaan menosta.. Ja sama alusta ja tämä kaikki yksin. Ainoat keskustelut ovat työhön liittyviä tai kaupan kassan kanssa..
..kun ei ole ketään, niin joskus vain on raskasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsekkin koen samanlasita ongelmaa. Nyt viimeisen seurustelusuhteen pätyttyä olen tuntenut itseni entisä yksinäisemmäksi ihmiseksi. Vaikka menisin kaupungille kahvilaan istuman tunnen siellä myös itseni yksinäiseksi. Varsinkin kun huomaa että muilla on kavereita, ystäviä tai rakas jonka kanssa jakaa aikaa ja jutella, niin se alkaa ahdistamaa minua.
Tuo saa minut tuntemaan entistä yksinäisemmäksi ja minun on ollut pakko lähteä sieltä pois.En enää kestä katsoa toiseten ihmisten onnellisuutta kun itse tunnen olevani onneton yksinäinen mies.
Haluaisin kyllä saada seuraa jotta en tuntisi oloani näin yksinäiseksi, mutta se on todella vaikeaa kun itseluottamus on nollassa :( Tuntuu että saan muilta ihmisiltä vain halveksivia katseita.
Minä kärsin aiemmin yksinäisyydestä välillä aika tavallakin kunnes aloin käymään säännöllisesti uimassa. Nyt olen tutustunut moneen vakiokävijään uimahallilla. Nyt on ns. hyvän päivän tuttuja joiden kanssa jutellaan kuulumiset.. Saunassakin monesti tulee juteltua satunnaisten kävijöiden kanssa.. Mukavan uinti/saunareissun jälkeen on mukava mennä kotiin väsähteenä ja istahtaa levähtämään... Kannattaa miettiä olisiko jonkin harrastuksen aloittaminen mielekästä ja näin sitä kautta saada elämään muutakin sisältöä ja hyvällä tuurilla ehkä ystäväkin.
mies .se on hyvä juttu ettei jää kotia.susta sais hyvän kaverin kun luin sun jutun.voitaas
Tuntuu pelottavalta mennä kotiin työpäivän jälkeen, kun siellä ei ole mitään miksi sinne mennä. Siksi menen töistä suoraan sinne kahvilaan, etten ole neljän seinän sisällä pelkästään omien ajatuksieni kanssa.
Kun on jo vuosia ollut yksin, ei normaali kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa poista yksinäisyyttä. Hyvänpäiväntutut ovat varmasti jollekin kiva juttu, mutta itselleni hekin aiheuttavat yksinäisyyden tunnetta.. He eivät ole mitään muuta kuin kasvoja päivän mittaan, eivät ystäviä eivät rakkaita, vain kasvoja.
Aloitin pari viikkoa sitten säikeen, "ilmeisesti en kelpaa" otsikolla, jossa sain hetkellisesti jonkinlaisen uskon ihmisyyteeni palautumaan.
Yksinäisyyteni on jotenkin niin lamauttavaa, etten tiedä miten siitä pääsisi eroon.
Vakiovastaus tuntuu olevan, -käänny jonkin ammattiauttajan puoleen. Miksi, mitä se auttaa, ei se ammattiauttaja ole ystävä, tai rakas. Se on vain hyvänpäiväntuttu, vain kasvot päivän aikana.
Kyl se yksinäisyys on raskasta vuos aikaa muija jätti
oon pojan kans ja valon pilkahdus helluntaina mut ei kestänyt
Ku kaks kuukautta , sehän on kovinta ku rakastuin enkä
Pääse siitä yli .
, nainenMoi, haluaisin tutustua, viettää aikaa ihmisen kanssa. Olisi kiva
Kahviloiden sijaan kannattaisi aloittaa uusia harrastuksia. Tähän aikaan vuodesta se on tosi helppoa, syksyllä alkaa niin paljon uusia ryhmiä ja kursseja.
Plussia tulee ja menee joten kommentoinpa että hyvä neuvo.
Harrastuksissa tapaa ensinnäkin samoista asioista kiinnostuneita (yhteinen puheenaihe), mutta ehtii myöskin tutustua pintapuolisesti ihmisiin ennen kuin pyytää heitä seuraksi kahvilaan.
Yleisystävän (lapsuudenkaveri) löytäminen voi olla vaikeampaa kuin harrastukseen tai elämäntilanteeseen (esim. työkaveri, opiskelukaveri) liittyvän.
Lähiöbaari on ainoa paikka jossa on inhimillisiä ihmisiä. Muut on kiireisiä eivätkä halua nähdä yksinäisiä. Ihan turhaa lässyttää että harrastuksista saa seuraa, ei ainakaan jos on ujo eikä harrastuksiin mennä seuraa hakemaan vaan kehittämään omia taitojaan.
En minä ainakaan ole koskaan löytänyt kaveria lähiöbaarista, tai välttämättä haluaisi tutustua juuri siellä johonkin .... juoppoon joka viettää siellä paljonkin aikaa. Ehkä se ujous vaan siellä katoaa alkoholin avulla, ja siksi se vaikuttaa hyvältä paikalta?
Harrastuksiin ei ehkä mennä ensisijaisesti hakemaan seuraa, vaan siellä voi tututstua uusiin ihmisiin joista -voi tulla- seuraa. Ihan kuten koulussa tai työpaikalla jossa toistamiseen näkee samat ihmiset.
Kiire voi olla tekosyy sille kun ei vaan kehdata sanoa suoraan että kirjan lukeminen on kiinnostavampaa kuin viettää aikaa jonkun kanssa.
Kuinka monta sellaista ystävää/tuttavaa olet saanut lähiöbaarista, joiden kanssa voit soitella ihan vain kuulumisia tai kysyä mukaasi lenkille tai seuraavaan "harrastuskertaan"?
Jos harrastukset käsitetään taas suppeasti vain liikuntaharrastuksiksi (esim. kuntosalilla käyminen) niin eipä siellä kehenkään tutustu, mutta on olemassa vaikka kuinka paljon yhteisöllisiä harrastuksia.
Itse ajattelin kokeilla tänä syksynä valokuvauskurssia.