Yksin kahviloissa..ja elämässä.

Itsekkin koen samanlasita ongelmaa. Nyt viimeisen seurustelusuhteen pätyttyä olen tuntenut itseni entisä yksinäisemmäksi ihmiseksi. Vaikka menisin kaupungille kahvilaan istuman tunnen siellä myös itseni yksinäiseksi. Varsinkin kun huomaa että muilla on kavereita, ystäviä tai rakas jonka kanssa jakaa aikaa ja jutella, niin se alkaa ahdistamaa minua.

Tuo saa minut tuntemaan entistä yksinäisemmäksi ja minun on ollut pakko lähteä sieltä pois.En enää kestä katsoa toiseten ihmisten onnellisuutta kun itse tunnen olevani onneton yksinäinen mies.

Haluaisin kyllä saada seuraa jotta en tuntisi oloani näin yksinäiseksi, mutta se on todella vaikeaa kun itseluottamus on nollassa :( Tuntuu että saan muilta ihmisiltä vain halveksivia katseita.

Minä kärsin aiemmin yksinäisyydestä välillä aika tavallakin kunnes aloin käymään säännöllisesti uimassa. Nyt olen tutustunut moneen vakiokävijään uimahallilla. Nyt on ns. hyvän päivän tuttuja joiden kanssa jutellaan kuulumiset.. Saunassakin monesti tulee juteltua satunnaisten kävijöiden kanssa.. Mukavan uinti/saunareissun jälkeen on mukava mennä kotiin väsähteenä ja istahtaa levähtämään... Kannattaa miettiä olisiko jonkin harrastuksen aloittaminen mielekästä ja näin sitä kautta saada elämään muutakin sisältöä ja hyvällä tuurilla ehkä ystäväkin.

Tuntuu pelottavalta mennä kotiin työpäivän jälkeen, kun siellä ei ole mitään miksi sinne mennä. Siksi menen töistä suoraan sinne kahvilaan, etten ole neljän seinän sisällä pelkästään omien ajatuksieni kanssa.
Kun on jo vuosia ollut yksin, ei normaali kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa poista yksinäisyyttä. Hyvänpäiväntutut ovat varmasti jollekin kiva juttu, mutta itselleni hekin aiheuttavat yksinäisyyden tunnetta.. He eivät ole mitään muuta kuin kasvoja päivän mittaan, eivät ystäviä eivät rakkaita, vain kasvoja.
Aloitin pari viikkoa sitten säikeen, "ilmeisesti en kelpaa" otsikolla, jossa sain hetkellisesti jonkinlaisen uskon ihmisyyteeni palautumaan.
Yksinäisyyteni on jotenkin niin lamauttavaa, etten tiedä miten siitä pääsisi eroon.
Vakiovastaus tuntuu olevan, -käänny jonkin ammattiauttajan puoleen. Miksi, mitä se auttaa, ei se ammattiauttaja ole ystävä, tai rakas. Se on vain hyvänpäiväntuttu, vain kasvot päivän aikana.

, nainenMoi, haluaisin tutustua, viettää aikaa ihmisen kanssa. Olisi kiva

Kahviloiden sijaan kannattaisi aloittaa uusia harrastuksia. Tähän aikaan vuodesta se on tosi helppoa, syksyllä alkaa niin paljon uusia ryhmiä ja kursseja.

Lähiöbaari on ainoa paikka jossa on inhimillisiä ihmisiä. Muut on kiireisiä eivätkä halua nähdä yksinäisiä. Ihan turhaa lässyttää että harrastuksista saa seuraa, ei ainakaan jos on ujo eikä harrastuksiin mennä seuraa hakemaan vaan kehittämään omia taitojaan.