Olin tutkimuksissa

No eikun Kakkukahveett pöytään sinulle,on siinä syytä riemuun,tuonlaisista uutisista riemuitsee muutkin syövän kokeneet,elikkä toivoa on olipahan tilanne mikä kelläkin lienee.
Onnittelut sinulle toivoopi MöKin MuiJa,en nyt viitsi kirjautua kun keitto oottaa syöjäänsä .Kivaa jatkoa sinulle ;)

Onnea, hyvä että on tulos puhdas.
Minä tapaan viikon päästä täällä lääkärin, menen vastaanotolle. Saivat ylipuhutua minutkin sille sukelluskurssille ja ennen sen aloitusta pitää käydä tohtorin juttusilla, ja tekevät teveystarkastuksen. Ihan perustarkastus, muutamia verikokeita ja sydänfilmiä, saas nähdä mitä tuumaa kun näytän epikriisini?
Kun olimme paikallisella uimarannalla, minä näin rintaleikkauksessa olleita naisia paikalliset naiset eivät olleet moksiskaan rinnattomuudestaan.
Minun arpiviivani menee keisarileikkauksena.
En liiku ulkona kuten suomessa, täällä on jopa vaarallista jos ei tunne alueita.
Olo on ajoittain jopa orpo, lapset ovat sopeutuneet yllättävän hyvin. Tuli kysely 5 vuotiaan laittamisesta paikalliseen tarhaan muutamaksi tunniksi, vastauksen annan tällä viikolla. Suomalaisperhe sitä minulle suositteli ja annoin luvan ottaa yhteyttä. Pari kertaa viikossa ja parisen tuntia, ehkä, ehkä ei. Tarha olisi tuossa ihan lähellä, ajattelen vaan sitä ettei ole oikein virikettä muuta kotona, ja siellä olisi samanikäisiä lapsia.
Täällä lapset eivät voi olla pihalla vapaasti, ainoastaan tiukasti valvottuna.

Yksi asia josta on pakko mainita, täällä ei ole syövän tuoksua. Se sairaus asui

meidän kotona, hyvin vaikea kertoa sanoin. Makuuhuoneessa kautta vuoteen ei ole sitä sairautta ylimääräisenä enään.

Mukavaa että olet saanut hyviä uutisia :)