Istut usein
rantahietikolla.
Katsot kaihoten
merelle, sen aaltoihin.
Olet suruinen, huomaan.
Minä olen se pieni
pisara, kyynel meressä.
Se kaikkein kirkkain
siellä aallonharjalla,
sä etkö mua nää?
Joka kerta, kun rannalle
istumaan käyt,
koetan, niin kovin koetan
loistaa ja ilostuttaa sinua.
Pienen pienen hymyn,
sitä sinulta niin odotan.
Se on kaikkein kauneinta,
mitä vaatimattomassa
elämässäni olen koskaan
nähnyt.
Minä loistan, etkö huomaa,
hymyäsi minä vain
jahtaan, iloiseksi niin
sinut kulta haluaisin.
Voi kuinka kaunis olet
silloin, kun hymyilet.
Antaisin mitä vain,
jos minut meressä huomaat.
Antaisin mitä vain,
jos ojennat kauniin kätesi
kohti vettä, kohti minua.
Sukeltaisin heti kädellesi,
jos vain edes pienen,
pienen hetken saisin
levätä kauniilla kädelläsi.
Olla hetken sinussa.
Loistaa sinulle, vain sinulle
ja sinä
niin ihailisit minua,
vaikka vain pienen
hetken suloisen,
vienoa kauneuttani, loistoani.
Muuta en toivo,
kuin sitä.
Sitä vain, jos en sinun
kokonaan olla voi.
Ja sen hetken jälkeen
tahdon vain
haihtua onnellisena
sinne mistä
olen tullutkin.
rantahietikolla.
Katsot kaihoten
merelle, sen aaltoihin.
Olet suruinen, huomaan.
Minä olen se pieni
pisara, kyynel meressä.
Se kaikkein kirkkain
siellä aallonharjalla,
sä etkö mua nää?
Joka kerta, kun rannalle
istumaan käyt,
koetan, niin kovin koetan
loistaa ja ilostuttaa sinua.
Pienen pienen hymyn,
sitä sinulta niin odotan.
Se on kaikkein kauneinta,
mitä vaatimattomassa
elämässäni olen koskaan
nähnyt.
Minä loistan, etkö huomaa,
hymyäsi minä vain
jahtaan, iloiseksi niin
sinut kulta haluaisin.
Voi kuinka kaunis olet
silloin, kun hymyilet.
Antaisin mitä vain,
jos minut meressä huomaat.
Antaisin mitä vain,
jos ojennat kauniin kätesi
kohti vettä, kohti minua.
Sukeltaisin heti kädellesi,
jos vain edes pienen,
pienen hetken saisin
levätä kauniilla kädelläsi.
Olla hetken sinussa.
Loistaa sinulle, vain sinulle
ja sinä
niin ihailisit minua,
vaikka vain pienen
hetken suloisen,
vienoa kauneuttani, loistoani.
Muuta en toivo,
kuin sitä.
Sitä vain, jos en sinun
kokonaan olla voi.
Ja sen hetken jälkeen
tahdon vain
haihtua onnellisena
sinne mistä
olen tullutkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
:-*
kauniistakin kauneinta unta Hänelle!!
-luin tarinaa 700-luvulta... Oenghuksen unesta, tulit mieleen. Minä
Tämähän on mielenkiintoista. Oenghus - Caer, Psyche - Cupid, vaiko sittenkin Poseidon - Amfitrite?
Huoaten puhuin: ”Julma Poseidon,
Vihas hirveä on,
Ja itse pelkään
Nyt paluumatkaani omaa.”
Sanat tuskin lausutuks sain,
Kun kuohahti veet,
Ja valkoaaltoin alta nousi
Merenjumala ruokoseppelpää,
Ja hän ilkkuen huusi:
”Turha pelko, pieni runoseppä!
En rahdun vertaa haitata aio
Sun laivarukkaas,
En henkikultaas tuskaannuttaa
Kovin arvelluttavin läikkein.
Sill’ et sä, pieni runoseppä,
Mua koskaan vihaan yllyttänyt,
Et ainointa tornia suistanut
Pyhän Priamon korkean linnan,
Et kärventänyt sä ainointa karvaa
Polyfemos-poikani silmästä,
Ja koskaan ei sua suojellut neuvot
Viisauden jumalattaren, Pallas Athenen.”
Noinpa huusi Poseidon
Ja sukelsi mereen taas;
Ja raakaa merimiessukkeluutta
Nauroivat aaltojen alla
Amfitrite, törkeä purstonainen,
Ja Nereon tyttäret tuhmat.
-osa Heinrich Heinen runosta-
Mitä tää tarkoittaisi käytänössä??
Arkea. Yhtä arvoitusta joka hemmetin hetki.. Poseidon se niitä myrskyjä järkkää, niinku Odysseyksen laivan haaksirikosta muistetaan.. ja Amfi tasapainottaa ukkoaan sitä antamalla, merenherkkua, simpukkaa... hyvänä pitää ukkoaan, rakastaa merien- kuningastaan...alla aaltojen, syvällä meren valtakunnassa. ;)