Outoa. Ystävän seurassa on kaikki ihan ok, tullaan hyvin juttuun ja viihdytään toistemme seurassa. Siis todella hyvin, kello rientää huomaamatta... Kohtaamisissa joskus jokin hipaisu tai tarkoituksetonkin kosketus silloin tällöin tuntuu pelottavan hyvältä! Ja jälkeenpäin tulee kova ikävä. Onkohan kyse vain kosketuksen ikävästä vai onko meidän välillä jotain kemiaa... En haluaisi ottaa asiaa puheeksi ystävyyden kadottamisen pelossa. Millä testaan hienovaraisesti, tuntuuko kosketus toisestakin yhtä hyvältä?
Ystävä kiinnostaa...
Kaikki kohdillaan
13771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No miten se toinen vastaa tai reagoi toho?? Ei sitä tiiä vaikka hää miettis just samoin... Sinuna sanoisin hälle suoraan, sillä ei sitä muuten ikinä saa selville! Ajattele jos joskus "vahingos hiplailette" toisiinne, ja sit jompi kumpi peruuttaaki tai säikähtää toisen reaktiota??? Silloinha se vasta kadottaiski ystävyyden... Eli jos on oikeesti niin ihana ystävä niin kyllä sun pitäs se hälle sanoa ja osata jopa myöntää että ehkä saattais olla pientä kummallista ihastusta ilmassa.. =) Ja niistä tunteista mitkä sulle tulee kun ootte yhes ja mitä lie koskettelette ja pelleilette keskenää :D SE ON SITÄ ONNELLISUUDEN TUNNETTA JUST SE!! Älä hukkaa sitä ;) Eli kerro hälle kaik!!! Best frenu...
Ystävä reagoi kosketukseen tai hipaisuun häkeltymällä, koko tilanne pysähtyy hetkeksi. Odotellaan molemmat pelästyneenä, lähes kauhulla, että miten tilanne etenee. Luulen, että tunne on siis molemmin puoleinen, mutta kumpikaan ei halua mokata itseään tai nolata toista... Vähän tekisi mieli toiselle osoittaa kuinka hyvältä tuntuu, mutta ei haluaisi menettää suhdetta tällaisenaan. Jotenkin se muuttuisi, jos tilanteen antaisi edetä... Onko kokemusta miten käy, jatkuu tilanne suuntaan tai toiseen?
Tiiän kyllä ton tunteen. Mut hyvä vaa jos molemmat "häkeltyy". Tietääpähä että ei ole sitte ainut jonka näin tuntee. Tei pitää odottaa just sitä sopivaa hetkeä ja sit vaa tehä se minkä tilanne sallii. Antaa sille tilanteelle kaikki himo ja halu mitä on joutunu peittelemään ja ihmettelemään.. =) Mikäli oikeasti ystäviä olette, niin ette kumpikaa antais menettää toisianne, tollasen takia jos ei mennytkää palat yhteen. Teil on jo hyvä kipinä, vieläku jompikumpi uskaltais vähä puhaltaa siihen.. ;)
Ootteko miten kaua ollu ystäviä ja ootteko ns. "samal aaltopituudel"??
Hyviä neuvoja annat kiitos. Täytyy siis vain mennä tunteen ehdoilla ja edetä tilanteen mukaan. Oikeastaan tämäkin on oikein mukavaa, kun tuntee jotain molemminpuolista värinää. Mutta siihen se jääköön, ainakin toistaiseksi. Ollaan tunnettu toisemme vasta melko vähän aikaa, mutta ollaan todellakin samalla aaltopituudella! Ja jollain toisellakin käsittämättömällä pituudella, jota en ymmärrä... Aika paljon flirttiä ilmassa, mutta sellaista, mikä ei välttämättä riitä flirtiksi, saattaa olla vain lämmintä ystävyyttäkin. Vaikea hahmottaa koko suhde. Siksi mietityttääkin. Hienotunteista ihastumista mutta rajua rakastamista samanaikaisesti:-/
Taas näitä. Istu perseelläsi hänen naaman päälle ja pieraise. Sen luulisi sinulta sujuvan. Tai mokaa ittes jotenkin muuten.
Aloittaja vieläkö on tilanne päällä? :) Luuletteko molemmat toistenne olevan heteroita vai oletko esim. sinä avoimesti bi? Täällä aika vastaava tilanne ja kyllähän tämä hieman hämmentyneeksi vetää....
Kokemuksesta voin sanoa että ei se maailmaa kaada vaikka tunnustaiski omaavan tunteita sitä kaveria kohtaan. Mulla on paras ystävä jolle kerroin että hänestä tykkäsin, mutta hän on hetero ja sen tiesinkin. Siitä selviää ja vieläkin nään häntä viikottain. Vähemmän sen kalvaa kun vaa sanoo suoraan ja saa asian pois sydämmeltä :)
No mutta ei se välttämättä aina mene niin, että toinen ottaa asian hyvin vastaan ja näkeminen viikoittain jatkuu. Mulla on tilanne missä mä ja tämä nainen ollaan ainakin päällepäin heteroita ja kynnys tunnustaa mitään on aika suuri...
Tee sinä Who knows aloite! :)
Juurihan sanoin, että kynnys tunnustaa mitään on liian suuri ;) En minä aio tehdä mitään. Olen aika hämmentynyt itsekin omista tunteistani, aina olen ihan heteroksi itseni mieltänyt niin en tiedä mitä tässä sitten pitäisi tehdä...
Ymmärrän mistä puhut. Itselläni myös vastaava tilanne. Ei kiva :/
Minä naimisissa miehen kanssa ja lapsiakin on. Toinen osapuoli myös seurustelee miehen kanssa. Sähkö välissämme on käsin kosketeltava, mutta mitään aloitetta ei kumpikaan uskalla tehdä.
Tutulta kuulostaa... Lapsia ei kuvioissa kyllä meillä kummallakaan ole, mutta miehet löytyy. Vahvasti on mullakin sellanen tunne, että on ihan molemminpuoleista ihastumista, mutta vaikea sitä on mitään aloitetta tehdä ja kun toisaalta sitten on itsekin niin hämmentynyt tilanteesta, ettei edes tiedä mitä sitä oikeen haluaa vai haluaako mitään.