Lapsi ei tykkää olla päiväkodissa, apua!

Lapsesi käytös on ihan normaalia. Sopeutuminen päivähoitoon ottaa oman aikansa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Olen päiväkodissa töissä ja viime vuonna ryhmääni tuli kolmevuotias, jolla oli myös vaikea jäädä hoitoon. Hän myös aloitti jo kotona itkun ja takertui äitiin, kun piti jäädä. Ruoka ei maistunut, eikä hän ollut nukkunut enää päiväuniakaan kotona. Meillä päiväkodissa yksi aikuinen toimi aluksi enemmän juuri tämän lapsen kanssa ja pikkuhiljaa lapsella alkoi hoito sujumaan. Ruoat maistuvat, on kavereita ja leikit sujuvat. Päiväunia hän ei nuku, mutta lepäilee hetken satua kuunnellen. Vanhemmat ovat myös tyytyväisiä. Uskon, että teilläkin alkaa sujumaan. Toivottavasti myös hoitopaikan henkilökunta osaa hommansa ja auttaa lastanne oikealla tavalla sopeutumisessa.

Tuttu lastentarhanopettaja kertoi nimettömästi (en siis tunne tuosta päiväkodista muita kuin tuon open, en lapsia, en näiden vanhempia, enkä muita työntekijöitä) lapsesta (ei siis kertonut myöskään sukupuolta), joka oli myös ollut äidin kanssa kotona juuri tuon 3 vuotta, eikä sopeutunut kuin vasta ensimmäisen päiksyvuoden keväällä. Oli kuulemma todella hankala yrittää saada lasta osallistumaan leikkeihin, syömiseen, tai ylipäätään olemaan olemassa, kun lapsi vain istui mykkänä tai itkien koko päivän yhdessä nurkassa tuijottaen seinää. Ja tämän lapsen äiti oli kuulemma (asun toisella puolella Suomea, enkä tunne kyseiseltä paikkakunnalta muita kuin tuon vanhan opiskelutoverini) itsekin lastentarhanopettaja tjsp. Eli ilmeisesti tosiaan voi mennä vaikka ja kuinka kauan.

Ystävieni lapsista yksi tottui heti (olisiko mennyt kaksi päivää) toisella meni pari kuukautta, kolmannella lähes puoli vuotta. Oma tyttöni tottui parissa viikossa. Yhtä yksilöllistä kuin kukin lapsikin. :)

Tunnen tuskasi, itsekin lähdin viikko sitten töihin 3,5 vuoden kotiäitiyden jälkeen. Nuorimmainen on 1v9kk ja vanhin 3v4kk. Meillä lapset ovat 3 päivää viikossa pphoidossa ja esikoisen sopeutumista auttoi seuraavat asiat: 1) selitin hänelle juurta jaksain päivän rytmin (ensin menette ulos, sitten syödään, sitten nukutaan ja päikkärien jälkeen jo pian haetaan kotiin) ja ennen kaikkea selitin hänelle, kuka häntä hoitaa ja kenen puoleen voi kääntyä jos ikävä yllättää tms. ongelma. Lisäksi tutustuttiin hoitajaan jo ennen hoidon alkua ja kerroin 3-vuotiaalle, mitä häneltä odotetaan hoidossa. Meillä esikoinen sopeutunu tosi hyvin,mutta nuorimmainen itki ekana parina päivänä ja vieläkin on aamulla itkuisen/pelokkaan näköinen (mutta ei itke) kun jää hoitoon. Hoitopäivä kuitenkin menee hyvin, koska hoitajalla on aikaa pitää lapsia sylissä ja leikkiä (hänellä ei nyt muita lapsia ole). Kannattaa muistaa, että 3-vuotiaskin on vielä pieni kuitenkin ja iso ryhmä saattaa pelottaa ujompia lapsia! 3-vuotias kuitenkin kypsempi hoitoon kuin nuoremmat (huomasin itse tämän meidän lapsista, kun vanhin on 3 ja nuorimmainen vajaa 2v).

onko joillakin n3v sopeutuminen kestänyt kauankin?

nukkuuko lapsi samassa huoneessa ?


pyrkiikö äidin viereen?