mun unelmissa siis:
Olit tullut käymään mun luona. Vietettiin siinä aikaa yhdessä ja mun olisi pitänyt opiskella jotain tärkeää. Istuin kirjoituspöydän ääressä ja tuijottelin tietokoneenruutua. Keskittyminen oli todella vaikeaa, koska selittelit mulle jatkuvasti asioitasi. Yritin keskittyä myös sun juttujen kuuntelemiseen, mutta sekin oli vaikeaa. Päässäni pyöri jatkuvasti vain kysymys siitä, miksi olit tullut mun luo ja miksi olit yhtäkkiä niin avoin ja tuttavallinen. Koko tilanne tuntui jopa unessa ristiriitaiselta ja epätodelta.
Juuri, kun olin taas hukkumassa pohdintoihini, tulet seisomaan selkäni taakse laskien kätesi olkapäilleni. Sähköinen aalto kulki olkapäistäni varpaisiin ja takaisin päin. Kaikki ylimääräinen höpöttely loppui samalla siihen. Toinen kätesi lähti hiljaa kulkemaan omaa käsivarttani alaspäin. Jokainen sentti, kun sormesi liikkuivat kädelläni, tuntui erityiseltä. Ihmettelin tilannetta, mutta ajattelin, että tämä on ainutlaatuista ja minun pitää nauttia joka hetkestä. Samaan aikaan sormesi kohtasivat omat sormeni. Muistan kuinka katsoin kättäni, joka oli puristunut hiiren ympärille rystyset valkoisena. Veri lähti pakenemaan muistakin raajoista, mutta pää oli täynnä sekamelskaa.
Seuraavassa hetkessä olit jo tarttunut käteeni, nostanut minut seisomaan kasvot itseäsi vasten ja potkinut tuolin syrjään. Katselin sinua haltioituneena ja päässäni pyöri vain se kuinka ihanalta näytät, kuinka ihanalta silmäsi, hiuksesi, kaikki näyttää. Tuli sellainen olo, etten voi saada susta ikinä tarpeekseni. Käskit istumaan kirjoituspöydän reunalle ja minä tietenkin tein niin. Sitten tulit seisomaan siihen eteeni, katselit jotenkin merkitsevästi silmiin ja hymyilit. Olin taas täysin myyty ja samaan aikaan pää täynnä kysymyksiä. Ja yhtäkkiä vain huomasin, että oli laittanut kädet lepäämään hellästi, mutta päättäväisesti mun lantiolle ja kiskonut aivan itseesi kiinni. Sitten istuin siinä pöydän reunalla, kädet jossain rintalastan kohdalla tarrautuneena sun paitaan, onnesta totaalisen soikiona ja pää täynnä kysymyksiä. Sitten tuli aamu (erittäin tuskainen sellainen) - damn!
Enkä tiedä kuinka intohimoiselta tämä teistä edes kuulostaa, mutta jos olisitte elänyt tuon, niin... Kuinka monta kuukautta siitä sitäpaitsi muuten on, kun ollaan viimeksi nähty??? Ainakin kaksi?? Ja vieläkin mun aivot tuottaa tällaisia kuvitelmia? Mietihän sitä, senkin
Olit tullut käymään mun luona. Vietettiin siinä aikaa yhdessä ja mun olisi pitänyt opiskella jotain tärkeää. Istuin kirjoituspöydän ääressä ja tuijottelin tietokoneenruutua. Keskittyminen oli todella vaikeaa, koska selittelit mulle jatkuvasti asioitasi. Yritin keskittyä myös sun juttujen kuuntelemiseen, mutta sekin oli vaikeaa. Päässäni pyöri jatkuvasti vain kysymys siitä, miksi olit tullut mun luo ja miksi olit yhtäkkiä niin avoin ja tuttavallinen. Koko tilanne tuntui jopa unessa ristiriitaiselta ja epätodelta.
Juuri, kun olin taas hukkumassa pohdintoihini, tulet seisomaan selkäni taakse laskien kätesi olkapäilleni. Sähköinen aalto kulki olkapäistäni varpaisiin ja takaisin päin. Kaikki ylimääräinen höpöttely loppui samalla siihen. Toinen kätesi lähti hiljaa kulkemaan omaa käsivarttani alaspäin. Jokainen sentti, kun sormesi liikkuivat kädelläni, tuntui erityiseltä. Ihmettelin tilannetta, mutta ajattelin, että tämä on ainutlaatuista ja minun pitää nauttia joka hetkestä. Samaan aikaan sormesi kohtasivat omat sormeni. Muistan kuinka katsoin kättäni, joka oli puristunut hiiren ympärille rystyset valkoisena. Veri lähti pakenemaan muistakin raajoista, mutta pää oli täynnä sekamelskaa.
Seuraavassa hetkessä olit jo tarttunut käteeni, nostanut minut seisomaan kasvot itseäsi vasten ja potkinut tuolin syrjään. Katselin sinua haltioituneena ja päässäni pyöri vain se kuinka ihanalta näytät, kuinka ihanalta silmäsi, hiuksesi, kaikki näyttää. Tuli sellainen olo, etten voi saada susta ikinä tarpeekseni. Käskit istumaan kirjoituspöydän reunalle ja minä tietenkin tein niin. Sitten tulit seisomaan siihen eteeni, katselit jotenkin merkitsevästi silmiin ja hymyilit. Olin taas täysin myyty ja samaan aikaan pää täynnä kysymyksiä. Ja yhtäkkiä vain huomasin, että oli laittanut kädet lepäämään hellästi, mutta päättäväisesti mun lantiolle ja kiskonut aivan itseesi kiinni. Sitten istuin siinä pöydän reunalla, kädet jossain rintalastan kohdalla tarrautuneena sun paitaan, onnesta totaalisen soikiona ja pää täynnä kysymyksiä. Sitten tuli aamu (erittäin tuskainen sellainen) - damn!
Enkä tiedä kuinka intohimoiselta tämä teistä edes kuulostaa, mutta jos olisitte elänyt tuon, niin... Kuinka monta kuukautta siitä sitäpaitsi muuten on, kun ollaan viimeksi nähty??? Ainakin kaksi?? Ja vieläkin mun aivot tuottaa tällaisia kuvitelmia? Mietihän sitä, senkin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika ihana uni. Harvittaa aina kun tuollaiset loppuu ja herää todellisuuteen. :/
Hauska uni. Yritä saada siihen jatkoa jonain tulevana yönä :D