Uskonnollisuus ei katoa mihinkään, sillä yhä valta osa uskoo Jumalaan jollain tavoin. Sen sijaan Jeesuksen Jumalallisuuteen uskoo enää hyvin harvat.
Jeesuksen päälle uskovat kiistelevät siitä, onko Jeesus Jumala, vai Jumalan poika. Monille Jeesukseen uskoville hän on vain pelkkä profeetta, eli ei sen koommin Jumala, kuin Jumalan poikakaan.
Mutta sitä suuremmalle osalle ihmisistä Jeesus oli korkeintaan historiallinen henkilö, joka vain luuli olevansa jotain suurempaa, tai että hän olisi puhtaasti sepitettä.
Myös vanhoillislestadiolaisuuden keskuudessa jeesuksettomuus on saanut jalansijaa. Tiedämmehän, ettei kaikki vanhoillislestadiolaiset ole uskovaisia.
On ateisteja ja agnostikkoja, mutta myöskin voimakkaasti Jumalaan uskovia, jotka eivät kuitenkaan pidä raamattua Jumalan sanana ja Jeesusta Jumalan poikana tai edes historiallisena henkilönä.
Ajatus siitä, että Jumala laskeutuis Jeesuksena, tai Jumala antaisi ainoan poikansa tapettavaksi muiden syntien tähden, kuulostaa käsittämättömältä.
Miksei Jumala, joka on kaikki tietävä ja kaiken taitava, olisi voinut poistaa syntejä muullakin tapaa? Ihmiset ovat itse kehitelleet aikojen saatossa tuon Jeesuksen syntien sovittamisjutun, koska tiedämme, että pahuus on meissä. Pahuus näkyy ja sitä on pyritty sitten selittelemään eri tavoin eri aikoina.
Vanhan liiton aikana uskovaiset joutuivat uhraa eläimiä Jumalalle. Sitten Jumala päätti antaa poikansa uhrattavaksi, joka käytännössä ei minnekkään hävinnyt, vaan hänen väitetään edelleen istuvan Jumalan oikealla puolella.
Ite oon kans vanhoillislestadiolainen, mutta jo raamattuluokka-ikäisenä rupesin epäilee Jeesusteoriaa. Tuolloin ajattelin jo, että kun Jumalan täytyy olla kaikki tietävä ja kaiken taitava, hän osaa kyllä pelastaa meidät ilman Jeesustakin.
Riittää, ku uskoo Jumalaan ja elää hyvää elämää ja pidättäytyy kaikesta pahasta, riittää varmasti Jumalalle!
Jeesuksen päälle uskovat kiistelevät siitä, onko Jeesus Jumala, vai Jumalan poika. Monille Jeesukseen uskoville hän on vain pelkkä profeetta, eli ei sen koommin Jumala, kuin Jumalan poikakaan.
Mutta sitä suuremmalle osalle ihmisistä Jeesus oli korkeintaan historiallinen henkilö, joka vain luuli olevansa jotain suurempaa, tai että hän olisi puhtaasti sepitettä.
Myös vanhoillislestadiolaisuuden keskuudessa jeesuksettomuus on saanut jalansijaa. Tiedämmehän, ettei kaikki vanhoillislestadiolaiset ole uskovaisia.
On ateisteja ja agnostikkoja, mutta myöskin voimakkaasti Jumalaan uskovia, jotka eivät kuitenkaan pidä raamattua Jumalan sanana ja Jeesusta Jumalan poikana tai edes historiallisena henkilönä.
Ajatus siitä, että Jumala laskeutuis Jeesuksena, tai Jumala antaisi ainoan poikansa tapettavaksi muiden syntien tähden, kuulostaa käsittämättömältä.
Miksei Jumala, joka on kaikki tietävä ja kaiken taitava, olisi voinut poistaa syntejä muullakin tapaa? Ihmiset ovat itse kehitelleet aikojen saatossa tuon Jeesuksen syntien sovittamisjutun, koska tiedämme, että pahuus on meissä. Pahuus näkyy ja sitä on pyritty sitten selittelemään eri tavoin eri aikoina.
Vanhan liiton aikana uskovaiset joutuivat uhraa eläimiä Jumalalle. Sitten Jumala päätti antaa poikansa uhrattavaksi, joka käytännössä ei minnekkään hävinnyt, vaan hänen väitetään edelleen istuvan Jumalan oikealla puolella.
Ite oon kans vanhoillislestadiolainen, mutta jo raamattuluokka-ikäisenä rupesin epäilee Jeesusteoriaa. Tuolloin ajattelin jo, että kun Jumalan täytyy olla kaikki tietävä ja kaiken taitava, hän osaa kyllä pelastaa meidät ilman Jeesustakin.
Riittää, ku uskoo Jumalaan ja elää hyvää elämää ja pidättäytyy kaikesta pahasta, riittää varmasti Jumalalle!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Myös elämäntapa joillekin enemmän kuin uskonto, jos on lapsesta kasvatettu siihen.
Yhä suurempi osa tässä liikkeessä olevista on elämäntapavl:iä.
Uskomme rakenne mahdollistaa tämän, sillä meille opetetaan, ettei kannata epäillä omaa uskon vähyyttä. Että usko ei ole tunteissa. Ja että epäilykset kuuluvat elävään uskoon. Eli toisin sanoen saatetaan ajatella, että syytön minä siihen oon, etten kykene uskoo, mut kai tällaisena kelpaan tähän joukkoon. Ei sen koommin ajatella, että koko taivasta, taikka helvettiä olisi edes olemassa. Ite en näihin oikein usko, mutta sekin johtunee minun uskoni heikkoudesta?