olen 22-vuotias nainen, enkä ole saavuttanut elämässäni yhtään mitään. ajattelin purkaa mielipahaani jos se jotain auttaisi. Olen huomannut että olen vähitellen vajoamassa synkkyyteen. mikään ei kiinnosta, näen painajaisia sillon kun uni suvaitsee tulla. itken paljon. kouluihin olen hakenut, mutta en vaan tunnu pääsevän. töitä ei täältä löydy ja rahaa en saa mistään. työharjoittelu paikkaa pitäs hakea, mutta jotenkin se käsi ei siihen luuriin kajoa. ahistaa pelkkä ajatus. kotoisin olen pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikki tuttavani asuu. nykyään asun kaupungissa avopuolison kanssa. en tunne täältä ketään. olen kuitenkin suorittanut osatutkinnon, sen jälkeenhän se hiljalleen tuleva romahdus alkoi. en ole hakenut apua koska entiedä miten. tällä hetkellä juon siideriä pahempaan oloon. avopuoliso ei ymmärrä nauraa vain kun mökötän. olen jopa harkinnut viiltelyä, jos se edes vähän auttaisi.. en tiedä mitä tekisi. pelkään että joku kaunis päivä sitä romahtaa ihan rytinällä.. onko masennus pikkuhiljaa tuleva vai voiko se tulla noin hiljattain?
hiljalleen kuolioon
5468
5179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet vielä nuori ja ehdit elää rikkaan elämän. Olet jo saavuttanut paljon: saanut miesystävän, käynyt kouluja, et asu enää kotona. Ei haittaa vaikka pitäisit vuoden lomaa ja katselet maailmaa avoimin silmin.
avopuoliso on ainut joka pitää jollain tavoin järjissään. kaikki sanoo että 22v on nuori, mutta miksi minusta tuntuu hirmu vanhalta.. en asu vanhempien luona koska kumpikin kuoli ollessani 18. siitä muutama kuukaus niin jouduin pahaan kolariin ja vuodeosastolla 4 kuukautta. minusta vähän tuntuu että nämä asiat nostaa nyt vasta päätään.. ystäviä tai kavereita ei täällä ole. vaan avopuoliso joka tekee 10 tuntista päivää töissä. kuukaus sitten sain keskenmenon, joka sekin pyörii mielessä. sitä pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka se on vaikeaa..
Hyvä että' päätit kirjoittaa ja purkaa pahaa oloa. Olet nuori ja ei tuossa iässä voi olla vielä saannoksia. Sinulla on selvästi masennusken oieita. älä ala viiltelemään: tulee vian jäliä joita kadut möhemmin ja eihän se paljoa auta. Hakeudu nyt vain vaikka terveyskeskuksen lääkärille ja pyydä apua. Kun milenn ongelmat eivät näy niin niitä on toisen vaikea uskoa. Auttaisko jo yrittäsit liikkua ja ajatella että elämässä on niitä kantavia voimia. Nuoruuden aika ei ole aina iin ruusuinen vaikka edessä olisi hyvä ja tasapainoinen elämä. Nuori ihmien etsii iteään. Yritä korvat tuo siideri vaikka kahvilla koska siitä ei tule riippuvaiseksi ja eihän se mikään myrkkyjuoma ole. Toivottavsti sinulle vastaa toiset nuoret ja saat veraistukea.
en jaksanut enää edes juoda siideriä. olen hoikka ja tulen humalaan älyttömän helposti. tietysti voi johtua myös siitä että noin 3 kertaa 5 osa maksasta ei toimi ollenkaan. (kolarin vamma). ei oo nuoruuskaan mikään ruusuilla tanssimista. itse en ole kultalusikka suussa syntynyt vaan päinvastoin. mutta olen päättänyt että loppuu tää itsesäälissä rypeminen. jollei taas tule kuraa niskaan.. sosiaalisten tilanteiden kanssa on minulla ollut aina ongelmia. mutta humalassa ei. kyllä sen auringon pitäisi paistaa risukasaankin.. niin olen aina uskonut, mutta se voi viedä monta vuotta aikaa..
Tässäpä hyvä toteamus meille jokaiselle:
"Before you diagnose yourself with depression or low self-esteem, first make sure that you are not, in fact, simply surrounded by assholes." - William Gibson.