Kyselisin teiltä äideiltä neuvoa. Olen yli puoli vuotta seurustellut mieheni kanssa ja asummekin jo yhdessä. Kaikki kävi nopeasti mutta ei kaduta tippaakaan. Seurustelin aiemmin yli 5 vuotta ja lapset eivät käyneet mielessäkään..(joskus haaveilimme) Mutta en niitä halunnut silloiseen epäonnistuneeseen suhteeseen.
Nyt kaikki on kuitenkin kohdallaan ja opiskelut loppusuoralla. Mieheni tahtoisi kovasti lasta ja minä myös. Mutta kuitenkin välillä ahdistaa ja mietityttää että joko niiden aika on. Poden silloin tällöin masennusta ja mieleeni tulee pelkoja, että entä jos en jaksakaan tai mitä teen jos masennun ja entä jos en rakasta lastani? En ole mikään tunteeton möykky todellakaan mutta miksi näitä pelkoja tulee? Onko tämä normaalia, että tällaiset asiat pelottavat?
Muuten tiedän että pärjäisin taloudellisesti jne. Olen kuitenkin nähnyt elämää jo aika monelta kantilta, ehkä aika paljon enemmän kuin ikätoverini.
Kaipaisin asiallisia neuvoja ja kommentteja muilta äideiltä. Kiitos ja aurinkoista loppukesää kaikille=)
Nyt kaikki on kuitenkin kohdallaan ja opiskelut loppusuoralla. Mieheni tahtoisi kovasti lasta ja minä myös. Mutta kuitenkin välillä ahdistaa ja mietityttää että joko niiden aika on. Poden silloin tällöin masennusta ja mieleeni tulee pelkoja, että entä jos en jaksakaan tai mitä teen jos masennun ja entä jos en rakasta lastani? En ole mikään tunteeton möykky todellakaan mutta miksi näitä pelkoja tulee? Onko tämä normaalia, että tällaiset asiat pelottavat?
Muuten tiedän että pärjäisin taloudellisesti jne. Olen kuitenkin nähnyt elämää jo aika monelta kantilta, ehkä aika paljon enemmän kuin ikätoverini.
Kaipaisin asiallisia neuvoja ja kommentteja muilta äideiltä. Kiitos ja aurinkoista loppukesää kaikille=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei siitä kauanko ihmiset ovat olleet yhdessä voi päätellä kannattaako lasta tehdä vai ei. Kovin heppoisin lähtökohdin raskautta ei kannate suunnitella, mutta jos parisuhde on kunnossa ja toimii niin mikä ettei.
Pelon tuntemukset ja muuta ovat ihan normaaleja. Kesken raskaudenkin voi tulla mieleen, että haluaa perua kaiken... jatkaa sitä tuttua ja turvallista elämää johon on tottunut. Se muutos siihen kaikkeen on niin suuri. Ihmehän se olisi jos ei pelottaisi.
Itselläni jo kaksi lasta, ensimmäinen meni kun en oikein tajunnut mistään mitään. Mutta toista jo harkitsi ihan erillai, sillä tiesi jo mitä olisi odotettavissa. Parisuhdekriisi, valvomista sairaan vierellä, vastuu toisesta niin pienestä joka ei pärjää ellet sinä häntä siinä hoida, joka on niin riipuvainen sinusta ja tarvitsee sinua joka hetki.
Yhtään ainutta päivää en vaihtaisi pois, niin paljon olen kuitenkin pojaltani saanut. Jokaisena päivänä se pienten käsien taputus poskelle ja halaus illalla korvaa sen päivän ikävyydet. Ja sanat "sinä olet minun äiti"... kauniimpia ei ole kun lapsen hellyyden osoitus. Ne ovat jokaisen pelon arvoisia...
Joten eiku yrittämään jos itse haluat sitä lasta yhdessä miehesi kanssa. Ja tunnet olevasi valmis ottamaan vastuuta muustakin kuin omasta itsestäsi.
Aurinkoista kesää sinullekki :)
tai sateista, mutta hyvää kumminkin
...Sinulle neuvoistasi. Piristi jo mukavasti päivää=) Mukavaa kesää perheellesi.
...kaikki pelottaa. asun aikaisemmasta suhteesta syntyneiden lasten kanssa, nyt raskaana (suunnitelusti kylläkin), mies ei asu meillä. vielä. ja tässä muutenkin peloissani (terveyteni puolesta) aloin paniikoimaan jo miten pärjään rahallisesti, kunhan aika koittaa. nooo, toivoa sopii, että silloin asumme saman katon alla, mutta...
hirvittää.
olen myös nähnyt maailmaa paljon ikäisekseni,olen ollut 2 työssä saman aikaisesti ja elättänyt itseni 17 vuotiaasta alkaen
asunut juopon ja narkomaanin kanssa
ja kun löysin nykyiseni,(on aviomieheni nykyään) ,niin kerkisimme tuntemaan 3 kukautta kun tulin raskaaksi.heti mies sanoi että häntä pelotta ettei osaa olla isä.minusta kaikki tuntui menvän hyvin.ja on mennytkin.
en ole käynyt kuin vasta peruskoulun .mieheni hyvin kouluja käynyt.
mutta minä olen myös helposti masentuva ihminen.
nyt kun tyttö on syntynyt kaikki on mennyt hienosti,tulemme toimeen,aloitan pian hoitovapaan.mieheni maksaa melkein kaiken meillä.
no olipas sekavaa.mutta asia oli että kyllä sitä pärjää !!!!!
hyvät kest kaikille.
onhan se ihan normaalia että raskaus pelottaa ja varsinki tossa elämän tilanteessa kun ootte ollut kuitenkin tosi vähän aikaa yhdessä, ja sä oot ainakin aika nuori mutta toisaalta kai te sen yhdessä tiedätte ku aika on. ei kannata hoppuilla kuitenkaan.. tiiätte mikä on oikein ja mitä teette kun sen aika tulee.. =) jaksamista teille
Kiitos samoin!
En ole päässyt vielä kertaakaan kiittämään teitä, mutta kiitos neuvoistanne ja omakohtaisista kokemuksistanne. On ollut kiva kuulla teidän mielopiteitänne. Asiat ovatkin nyt selkiintyneet paljon ja toivotan kaikille hyvää jatkoa täältä länsi-suomesta!