Pitääkö ihmisen aina olla vahva, eikö saa olla heikko välillä? Jos jossain välissä romahtaa kun voimat loppuu, niin sitten pitääkin ilmeisesti heti ruveta syyllistämään itseään siitä(kin).
Mistä tämä armottomuus on peräisin. Heikkoudesta on tehty hävettävää, vain vahva on "normaali".
Mistä tämä armottomuus on peräisin. Heikkoudesta on tehty hävettävää, vain vahva on "normaali".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kukin itse itselleen määrittää tarpeitaan ja pakkojaan.
Minä en pakota itseäni ylittämään jaksamiseni mittaa.
Kukaan ei minua kunnioita saati palkitse, vaikka kuinka ahtaalle itseni laittaisin.
Jaksan minkä jaksan, en kilpaile kenenkään kanssa.
Mitä on "normaali", ei yhtään mitään.
sama vika :/
tämänkin vahvan roolin vien loppuun kunnialla,
vaikka mieluiten sulkisin ovet ja puhelimen,
käpertyisin sohvan nurkkaan itkemään menetettyä,
ehkä sitten kun kaikki on selvitetty
Mnaah.
Puhuvat viidenkympin villityksestä. Puhuisivat viidenkympin kriisistä mieluummin. Näyttää tulevan melkein jokaiselle jossain vaiheessa. Kelju ikä, jutut kasaantuvat ja elämän raadollisuus alkaa paljastumaan vähän joka paikassa. Raskainta lienee niillä, jotka ovat kuvitelleet elämän olevan pelkkää ruusuilla tanssimista, niillä voi tulla pahojakin romahduksia.
Kaikkihan sen tietää, laskennallisesti kaks kolmasosaa elämästä takana, terveydessä alkaa ilmenemään sairauksia ja muita vanhenemisen merkkejä, työasiat huolettaa, usein avioeroja jne. Keski-iän masennus iskee.
Ja siinä sitten se, silloin kun pitäis olla voimia eniten, ne onkin vähissä. Ihminen tulee vihaiseksi itselleen. Ei hajuakaan, miten ihmiset pääsee kukin kohdallaan asian yli, kai jokainen tyylillään. Jotkut ei pääse kai ikinä. Hah, ite määräsin itteni muutama vuosi sitten vitutuksen takia sairauseläkkeelle. Vaikee sanoa, sen ainakin hokannut, että kun onnistuu välttelemään eninpiä stressejä ja vittumaisimpia ihmisiä, menee ainakin jonkin verran paremmin :D
Ois ehkä pitänyt hokata asia paljon nuorempana. Hokannut jälkeenpäin, että aivan suotta yrittänyt liikaa ja stressannut itteään loppujen lopuksi aika joutavilla asioilla.
=DW=
Vasta kun annat itsellesi luvan olla heikko alkaa vahvistuminen ja uudet avartavat ja rikastavat ovet aukenevat sinulle. Opettele rakastamaan itseäsi. Armottomuus on peräisin kotikasvatuksesta, omasta kunnianhimosta, yhteiskunnassamme vallitsevista arvoista ja asenteista, jotka korostavat menestymistä ja suorittamista.
Joskus tuntuu, että hyvä supliikki ja itsevarma käytös.. jopa ilman sen kummempaa katetta, vie pitkälle.
Mutta rajansa kaikella.. toivottavasti..
=DW= tuolla ylempänä kirjoitti pirun hyvin. Itse olen huomannut nykyään sellaisen että jos ei asiat mene niinkuin on ajatellut ja tulee isoja muutoksia, niin on pirun vaikeaa motivoida itseään uudelleen. Pettymys syö miestä paljon rankemmin kuin 20v. sitten, ja on pakko vaan koittaa ymmärtää ettei pysty tai kykene. Vitutustahan se siis suomeksi on.
Vahva? Suhteessa mihin? Missä asioissa?
Jo varhain tein itselleni selväksi, että suhteessa perheeni turvallisuuteen ja hyvinvointiin minä olen "vahva". Vastuullinen!
Onkohan se vahvuutta, että olen aina pystynyt tekemään nopeatkin päätökset sen hetken parhaan tiedon perusteella?
Onkohan se vahvuutta, etten itke maahan kaatunutta maitoa?
Läikkymisistä voi vain oppia.
Olen sitä mieltä, että työnjaon alaisessa yhteiskunnassamme itse kukin on vahva ja osaava omilla alueillaan. Turha yrittää päteä muiden vahvuusalueilla.
Parisuhteessamme vaimo on aina voinut luottaa minuun tarvitessaan ratkaisua mutta pidän vahvuutenani myös sitä, etten tunkeudu tyrkyttäen kumppanini reviirille päsmäröimään luottaen hänen arviointikykyynsä ja ratkaisuihinsa.
Voimien loppumisesta en tiedä.
Työelämässä ja tärkeiksi kokemissani asioissa olen aina tehnyt parhaani.
Jos se ei ole riittänyt niin se on sitten ollut muiden päänsärky.
Heikkouteni lienee motivaatioherkkyyteni. Jos ei kerran sovi niin sitten - - -.
Kallonporaajien väittämä auktoriteettivihamielisyyteni saatta kai toimia molempiin suuntiin.
Minä en kunnioita ketään. Arvostan niitä jotka mielestäni ovat arvostukseni ansainneet.
Työelämässä se ei aina, omaa etuani ajatellen ollut viisasta mutta nukuinpahan yöni hyvin.
naama nauraa vaikka sydän itkee
Ei pidä. Omana heikkona itsenäni ainakin minä pärjään paremmin ja voin paremmin. Myös kaikkine typeryyksineni, tunteineni ja tunteiluineni.
Minä en ainakaan viihdy seurassa, joka ihannoi olematonta vahvuuttani. Kas kun toisia itseään vahvemmaksi luuleva ei ymmärrä, että ne toiset voivat särkyä eivätkä kestäkään mitä vaan.
onko vahvuutta olla näyttämättä tunteitaan vai uskaltaa näyttää ne?
onko vahvuutta suojella itseään pettymyksiltä vai kohdata ne?
moni vahvaksi itseään luultu saattaakin olla heikko ja heikkona pitämämme onkin vahvempi kuin luulemme
vahvuus ja heikkous sekoittuvat eri suunnista katsottuna