Kertokaapas mulle, että miten kerron vanhemmilleni etten uskalla/PYSTY ajamaan PYÖRÄLLÄ. Ärsyttää sanoa aina jokin tekosyy ettei voi lähteä ajamaan pyörällä.. Varmaan jokainen normaali(ilman mitään sairauksia) ihminen pystyy ajamaan pyörällä.
Mulla on joku sairaus siis, ei tiedetä mikä vaikka tutkittu jo pari vuotta. Mutta siis sihen pyörällä ajamiseen se vaikuttaa, ainakin tasapainon kanssa. Ja mullahan on helvetin paska tasapaino (eikä asiaa auttanut jalan murtuminen :3). Nyt siis pelkään että kaadun huonon tasapainon vuoksi. Ennen kuin mursin jalan oli pyöräily myöskin vaikeaa, ja jotenkin yritin välttyä siltä. Aina ei onnistunut.
Joten siis nyt tasapainovaikeus,huimaus ja pelko siitä, että kaadun ja murran uudelleen jalkani haittaa pyöräilyä. On aina haitannut mutta nyt enemmän.
Joten antakaa vinkkejä miten voisin puhua asiasta vanhemmilleni. Häpeän erittäin paljon tätä sairautta, enkä mielelläni puhu siitä muille. Siksi asiasta kertominen on hankalaa... :3
Kiitos erittäin paljon jo nyt !! :D
Mulla on joku sairaus siis, ei tiedetä mikä vaikka tutkittu jo pari vuotta. Mutta siis sihen pyörällä ajamiseen se vaikuttaa, ainakin tasapainon kanssa. Ja mullahan on helvetin paska tasapaino (eikä asiaa auttanut jalan murtuminen :3). Nyt siis pelkään että kaadun huonon tasapainon vuoksi. Ennen kuin mursin jalan oli pyöräily myöskin vaikeaa, ja jotenkin yritin välttyä siltä. Aina ei onnistunut.
Joten siis nyt tasapainovaikeus,huimaus ja pelko siitä, että kaadun ja murran uudelleen jalkani haittaa pyöräilyä. On aina haitannut mutta nyt enemmän.
Joten antakaa vinkkejä miten voisin puhua asiasta vanhemmilleni. Häpeän erittäin paljon tätä sairautta, enkä mielelläni puhu siitä muille. Siksi asiasta kertominen on hankalaa... :3
Kiitos erittäin paljon jo nyt !! :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt hei :(
Mitä muuta tässä voi sanoa kuin, että kerrot vanhemmillesi suoraan niinkuin asia on.
Eivät kai vanhempasi niin tyhmiä ole, etteivät tällaista asiaa olisi huomanneet. Ihmettelen kyllä mikseivät ole ottaneet asiaa puheeksi ja varoittaneet sinua pyörällä ajosta.
Taidat olla kovin nuori, kun tällaista asiaa edes kysyt. Onhan itsestään selvää, ettei sinun tapauksessasi pyörällä ajoa kannata edes harkita.
Minulla on vuosikausien kokemus oman, nyt jo aikuisen lapseni, tasapainovaikeuksista ja niiden aiheuttamista onnettomuuksista, vaikka mahdollisuuksien mukaan riskit on yritetty välttää. Mm. pyörällä ajo ja luistelu eivät onnistuneet. Perussairaus kyllä selvisi vuosien kuluttua ja sen suhteen on tehty mitä tehtävissä on.
On tullut aivoverenvuoto, rannemurtuma, sääriluun vaikea murtuma, hammasvaurioita, silmälaseja rikkoutunut, mustelmia mustelmien perään ja näennäisesti parantuneita iskuja päähän. Todellisuudessa niistä on varmasti jäänyt sisäisiä vaurioita, jotka ovat vaikuttaneet esim. muistiin ja aiheuttaneet erilaisia tuntemuksia, joihin mitkään tutkimukset eivät ole antaneet selvyyttä.
Et kertonut minkälaisia tutkimuksia sinulle on tehty, mutta mikäli et ole käynyt esim. pään magneettikuvauksessa, niin sinne kannattaisi ehdottomasti mennä.
Olen 18-vuotias. Ihmettelen itekki jos ei ois jo sillo nuorempan huomannu ku pyöräilin paljon äitin kanssa. Voi olla et ne ei sen takia ota asiaa puheeksi, koska menen aina ihan lukkoon sairaudestani puhuttaessa tai niistä oireista.
Yritin tänään pyöräillä, koska 3km lähimmälle bussipysäkille (ei autoa käytössä). No meidän pikkutietä en edes uskaltanut koittaa.. Asfaltoidulla tiellä alamäkeä meni ihan ok, pelkäsin vaan pirusti.. sitten kun vauhti hiipui nousin vaan ihan hemmetin nopeesti pois satulasta. Kävelin vähän aikaa (ambulanssi tuli sopivasti takaa pillit huutaen). sitten kyllä menin uudestaan toisen mäen alas. sekin oli pelottavaa ja lopulta nousinkin paniikissa pois satulasta... ja kuljin loppu matkan kävellen. Melkeinpä samanlaista oli kun tulin takaisin kaupungilta...
pään magneettikuvissa käyty 2 kertaa, kaikki mahd. verikokeet otettu, kaula -ja rintaranka kuvattu, jossain perinnöllisyys polilla käyty.
Hyvä kuitenkin että lapsesi on selvinnyt niistä kaikista koettelemuksista :). vaikka sisäistä vaikutusta olisikin... Voimia hänelle ja sinulle hänen tukijana myös. :)
Kiitos kovasti viestistäsi!!
Tuo on uskon asia, siis kertominen ja puhuminen. Aika varmasti vanhempasi ovat huomanneet "jotain", siis kun viimein saat asian alkuun, he todennäköisesti tietävät mitä olet kertomassa. Ehkä he ovat miettineet ihan samaa, miten päästä puheeseen. Se usko osuus on se, että puhuminen on loppujenlopuksi helpompaa mitä asian salaaminen. Mitä pidemmälle asiaa yrität salata, sen hankalampaa se on. Ja toinen uskon asia: tulet yllättymään, miten helppoa kuitenkin on asia jakaa, huojentuu omakin olosi.
Ei näitten neurologisten sairauksien kanssa ole mikään ihme, että heittää ja huimaa niin, ettei pyöräily tai luistelu tunnu mukavalta. Se kuuluu asiaan. Pelkääminen ei kuulu. Jos sen pystyt eliminoimaan sillä, ettet pyöräile, mikset reilusti niin tekisi? Itse en pyöräile, koska saan pyöräilyn jälkeen lähes aina migreenin. Ennen suorastaan himosin pyöräilemään, nyt olen myynyt fillarinkin. En myöskään luistele, koska sen verran aina vippaa päässä, että olen aika varma, että kaadun ja telon itseni. Hissejä käytän, asun korkeassa kerrostalossa, vaikka sekä ylös että alaspäin tultuani maa notkahtaa jalkojen alla, se tuntuu inhottavalta, mutta tiedän niin käyvän. Nämä on mulle ihan itsestään selvyyksiä, ja niin ne voi olla sullekin.
Ensinnäkin, toi sairaus ei näin ulkopuolisen näkökulmasta kuulostais mitenkään häpeiltävältä asialta.
Yllätyin, kun täällä on joku muukin, jolle pyörällä ajaminen on ongelma. Ite en oo tota vaan koskaan oppinu, siinä kohtaa motoriikka ei toimi, ja on mulla vissiin aika huono tasapaino, vaikka ratsastan ja ratsastajilla sanotaan olevan oikeen hyvä tää tasapaino. Ite kaatuisin jo alkumetreillä, jos yrittäisin pyöräillä, on tätäkin taitoa mulle lapsena todella paljon yritetty opettaa - turhaan. Silloin pysyin jotenkin pyörällä pystyssä hetken, jos liike oli ihan tasaista, eikä tarvinnu kääntyä, mutta olinkin jo heti kaatunumassa maahan, kun alusta oli epätasanen tai piti kääntyä. Nykyään en osaa senkään vertaa enää pysyä pyörällä pystyssä.
Itellä ainakin vanhemmat on suhtautu ihanhyväksyvästi siihen tosiasiaan, etten vain opi pyöräilemään, tai sitä pitäis harjoitella todella, todella ja hyvin paljon. Ala-asteella piti käyttää vain vähän luovuutta ja mieliokuvistusta millon missäkin tekosyissä, miksen voi osallistuu koulun pyöräretkille. Mutta niin, olen 16 vuotta vanha, eikä tohon ongelmaan törmää kauheen usein, kun vaan kuittaa joillekin ihmisillen sen sillä, ettei vaikka ole pyörää. Eli mikä mun pointti oli tässä, et oo ainakaan ainu7 ihminen, joka ei oo oppinu pyöräilemään kunnolla, tääl on yks, joka ei sitä osaa laisinkaan :)
Moi.....Itsellä oli samantapainen ongelma. Tasapainon ja sairauteni takia en pysty pyöräilee normi pyörällä......mietin kauan miten asian kerron mieskaverilleni ja lapsilleni
(heitä 2 ja ovat jo aikuisia). Olin kuntoutuksessa ja siellä kokeilin pyörää jossa 2 rengasta edessä ja kerroin heille kuinka turvallisen tuntuinen sillä on ajaa..... He kaikki sanoivat et sun ....siis mun pitää hommata sellainen. joten vältyin näin asian oikean puolren kertomisen