Olen rakastunut parhaimpaan ystävääni (vastakkaista sukupuolta). Tuskastuttavan palavasti. Näen häntä päivittäin, HALUAN häntä joka hetki. Ja en voi hänelle paljastaa itseäni, sillä hän on minun rakkain. Ja tätä on jatkunut kau-an. Kukaan ei ole mitään häneen verrattuna, enkä ole edes ihastunut keneenkään tänä pitkänä aikana, koska hän on minulle täydellinen. Järkeilen ja käyn treffeillä, mutta ainoat asiat jotka voivat herättää mielenkiintoani on ne, jotka muistuttavat hänestä.
Miksi tunteitaan ei voi määrätä?
Miksi tunteitaan ei voi määrätä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
voisiko asiat paremmin olla. Nyt vaan kerrot sen hänelle. Kyllä ystävyys ja rakkaus sopivat aivan hyvin yhteen!
En minä voi ottaa asiaa puheeksi, sillä hän on minun paras ystäväni, enkä voisi kuvitella kuinka kärsisinkään, mikäli rikkoisin tämän mitä olemme rakentaneet.
Ehkä tämä on täysin yksipuolista. Olen jopa harkinnut muuttoa toiselle paikkakunnalle, jotta pääsisin hänestä irti, vaikkakin etäisyyden ollessa 100 kilometriä tai 2 metriä, se tuntuu yhtä pitkältä.
Tämä on sairasta, vammaista ja typerää. Ehkä olen liiaksi sisäistänyt haaveet ikuisesta rakkaudesta ja yhdestä ainoasta oikeasta? En tiedä.
Seksuaaliset halunikin muita kohtaan ovat kadonneet.
Kaikkein epätoivoisimmalla hetkellä minä vain nauran, sillä tämän säälittävämpää ei elämä voi olla. Näinkö elää aikuinen ihminen!!!???
"Tämä on sairasta, vammaista ja typerää." Ei todellakaan mitään niistä.
"Näinkö elää aikuinen ihminen!!!???" Juuri näinkin voi elää, luuletko ettei ole muita samassa tilanteessa. Eivät vaan välttämättä astu esiin.
"Ehkä tämä on täysin yksipuolista." Voi olla, ja voi olla ettei olekaan. Oman itsesi ja terveytesi takia: Kysy häneltä! Voi olla, että nykyinen tilanteesi alkaa olla kohta aivan oikeasti sietämätön, ja jopa terveysriski, ainakin jossain mielessä.
"Säälittävämpää ei elämä voi olla." Voi voi, kunpa tietäisit!
...nimittäin on pelottavankin varmaa, että mitään en tunnusta. En ole tarpeeksi rohkea. Tyhmä vain.
Jokin aika sitten lähdin yökerhosta itseäni räikeän paljon vanhemman miehen mukaan - haluttomana ja itseni pakottaen - irtosuhteita harrastamattomana. Se koituikin karhunpalvelukseksi, sillä entistä enemmän kaipaan tätä "kultaisinta ihmistä". Hän ei kohtelisi minua kuin mitäkin saastaa kaikessa huokuvassa turvallisuudessaan.
Paljosta olen hänen vuokseen salaa luopunut ja kaiken pyydetyn antanut. Paljon olen myös saanut. Ehkä jonain vuonna hän huomaa kuinka lähellä olenkaan ollut - ehkä ei. Niin kauan olen tilannetta seurannut ja paljon sietänyt, että oikeastaan tunnen tämän jo puhtaaksi ja kauniiksi tarinaksi. Kyllä minä kärsin kunhan hänen ei tarvitse sitä tehdä.
Mutta terveysriski. Kyllä - tunteethan ihmiset saa sekoamaan.
Rakkautesi hänelle, ja jätä kaikki kohtalon huomaan. Ei tilanne kohdaltasi taida helpottua, ennen kuin olet kokeillut mitä tapahtuu. Olen hengessä kovasti mukana ja uskon onnelliseen ratkaisuun. Itse sinun on kuitenkin tehtävä lopullinen päätös ja valinta, itsehän joudut seurauksetkin kokemaan. (nauttimaan tai kärsimään, uskon kuitenkin että nauttimaan).
Kiitos paljon rohkaisusta.
Toivon, että joskus kaikki vielä selviää. Ja kuitenkin, kun tunnen hänet, hän on silmissäni yhä ja aina vain täydellinen ja häntä rakastan, niin minun on vaikeaa uskoa että hän minut huolisi. Hänen kuuluisi saada rinnalleen pyhimys. Tapahtuu mitä tapahtuukin, olen se minä tai en, onnellinen olen hänen onnestaan.