Sille ei voi mitään. Ei sitä pysäytä mikään. Kun sen tunnistaa itsessään tajuaa ettei mikään ollut turhaa. Sillä oli merkitystä. Mun läksyni on oppia luopumaan. Luopumaan ihmisistä, joilta rakkautta on turha kerjätä. Hyväksyä se, että he voivat silti rakastaa toista eikä se tee minusta sen arvottomampaa.
Avuttomasti tunteiden virrassa olemme ajelehtineet liian kauaksi toisistaan. Ei riitä käsi, ei köysikään. Jos joku heittää pelastusrenkaan, mä toivon että Sä ymmärrät tarttua siihen. Mä en kaipaa vararenkaaksi enkä vararengasta, olen oppinut uimaan. Vielä kun oppisin pelastamaan. Se taito multa puuttuu. Luulen, että opin sen, kun löydän ihmisen joka tahtoo tulla pelastetuksi. Vastuu kasvattaa. Ja siihen vastuuseen kasvaa, kun on ensin ottanut vastuun itsestään.
Sattuu se. Se sattuu ymmärtää, ettei se silta kestä minun painoani eikä sinunkaan.
Avuttomasti tunteiden virrassa olemme ajelehtineet liian kauaksi toisistaan. Ei riitä käsi, ei köysikään. Jos joku heittää pelastusrenkaan, mä toivon että Sä ymmärrät tarttua siihen. Mä en kaipaa vararenkaaksi enkä vararengasta, olen oppinut uimaan. Vielä kun oppisin pelastamaan. Se taito multa puuttuu. Luulen, että opin sen, kun löydän ihmisen joka tahtoo tulla pelastetuksi. Vastuu kasvattaa. Ja siihen vastuuseen kasvaa, kun on ensin ottanut vastuun itsestään.
Sattuu se. Se sattuu ymmärtää, ettei se silta kestä minun painoani eikä sinunkaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Höpö höpö, minä olin aina tässä, minä olen aina tässä ja minä olen aina vieressäsi, vaikka, kieltämättä, et ehkä sitä ansaitsisikaan ;)
No pyydä aloittajan sp-osoite niin pääset näkemään ihmisen, jonka vieressä ilmoitit aina olevasi. Vaikka hän on huono eikä sitä ansaitse, sinä taas paisuttelet itsesi hyväksi.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että toinen ihminen on taidoiltaan niin avuton, ettei kykene itse selviytymään rantaan, jos veden varaan joutuu? Tietenkin nyt ihmistä suuremmat voimat, kuten myrsky voi asiaan vaikuttaa, mutta jos ajatellaan ihan tyyntä ilmaa. Mikään ei ole ihmiselle niin lannistavaa kuin toinen ihminen, joka ei usko häneen. Lähellään ei mielellään pidä sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat muiden olevan heikkoja, ainoastaan pelastettavissa olevia yksilöitä. Pelastaminen on eri asia kuin tukeminen huonon sään vallitessa.
onhan näitä saarnamiehiä ollut maailman sivu
oleva nainen kaipaa pelastajaa, ainakin toivoo, että joku nostaa pystyyn rannalta makaamasta, lämmittää taas eloon...ensin selviydyttyään haaksirikosta raahautuen sinne rantaan...myrsky
sulla kävi pas---a säkä, rakastuit tuulihattuun
toivoisit itsellesi ennemminkin pelastajaa
Jos olet niin taitava, että voit henkilökohtaisesti mennä kaikkien maailman naisten pään ja sydämen sisään, niin olet oikeutettu sanomaan tuon. Sellaista mcgyveria ei olekaan, vaikka muuten olisi kuinka taidokas.
Jos aloittaja luulee saavansa rakkautta joltain toiselta yhtä paljon kuin hän voi itseään rakastaa, niin saa etsiäkin lopun ikänsä. Kuulostaa kuluneelta lauseelta, mutta ensin on tosiaankin aidosti oikeasti rakastettava itseään, ennen kuin voi elää kohtalaisen tasapainoisessa parisuhteessa.
aloittaja on ylpeä
niin ylpeä että on valmis uhraamaan rakkautensa sille alttarille
ei halua ojentaa kättään sillä kyllä hän sen tietää että on mistä ottaa
minä taas olen itseppäinen
en anna periksi
mutta kyllä, me todellakin rakastamme toisiamme
Niinpä. Olen ojentanut käden. Se hapuili, ei kai tavoittanut ketään? Minäkö ylpeä. Ei, en vain usko, että hän tarvitsee minua, rakastaa ja kunnioittaa minua niinkuin minä häntä. Vaikken sitä aina osaa näyttää. Ja niinhän se on, että itsestään se rakkaus on löydettävä. Siihenkin tyytyminen. Hänellä on jo toinen.
No sitten, jos kyse on varatusta, niin eipä sitä soppaa kannata mennä ulkopuolisten hämmentämään. Jos sinun hänesi on päättänyt elää parisuhteessa toisen kanssa, niin ei hän silloin muita katsele, eikä siitä kannata loukkaantua. Tää nyt on vähän lapsellista, mutta olenpahan laittanut facebookiin, että olen parisuhteessa ihan sen takia, kun minulle alkoi tulla niin törkeitä ehdotuksia, etten enää vain jaksanut sellaista. Nyt olen saanut olla niiltäkin rauhassa :) Siinä taas yksi esimerkki siitä, miksi en kaipaa onnenonkijoita elämääni, koska on äärimmäisen tuskastuttavaa olla miehille jokin ehtymätön rakkaudenlähde, jollaista en kuitenkaan koskaan voi olla. Itseään terveellä tavalla rakastava mies tulee kyllä sitten, kun sen aika on. En ole näet koskaan ymmärtänyt huvikalastuksen päälle :)
En tiedä onko jo ehtinyt parisuhteeseen mutta tunteitaan varattu, ihastunut ja tapailee toista. Uskon näin. Juu.
ruveta viskomaan sitä pelastusrengasta? Vai odotatko, että räpiköin itseni ensin kokonaan irti tästä myrskystä? Sekin päivä on onneksi jo lähellä. Sitten pitää saada vielä se jälkiaallokko tasaantumaan jne. Tiedätkö kuinka kova se myrsky on ollut? Tai mihin suuntaan tuuli on puhaltanut? Ja kuka on se merikarhu, jonka sanaan luotat? Tässä mun ulapalla paistaa jo vähän aurinkokin :)) Viisasta tekstiä joka tapauksessa sulla ap :)
Ok, hyväksy sitten, että hän ei ollut sinua varten. Ketään ei voi pakottaa mihinkään, vaikka se tosiaan kirpaisee luopua jostain sellaisesta, jota kohtaan on tuntenut myönteisiä tunteita. Elämähän on yhtä peilaamista: näemme toisissa itsemme ja reagoimme asioihin sen mukaisesti. Enemmän kuin etsisi täydellistä parisuhdetta tulisi etsiä sellaista kumppania, jonka kanssa pystyy jotenkuten elämään yhdessä.
Jos miettii vaikka kysymystä "tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä?". Moni ehkä ymmärtää sanan rakkaus tuossa yhteydessä positiivisiin ja hyväksyviin tunteisiin tapahtuipa mitä tahansa. On täysin mahdotonta normaalilla tunne-elämällä varustetuilla ihmisillä mennä lupaamaan moista, koska jokainen tekee virheitä, eikä tuolloin voi aina välttämättä hyväksyä kaikkea toiselta. Ennemminkin pitäisi kysyä "oletko valmis ajattelemaan asioiden kaikkia puolia parisuhteessasi?". Jos tuntee olevansa valmis vastaamaan kyllä, se ei merkitse sitä, että tulisi olla jotenkin täydellinen ajattelija, vaan sitä, että on hyväksynyt inhimillisen elämän kaikenlaiset olemassaolon mahdollisuudet. Ja kun näitä erilaisia olemuspuolia sitten liitossansa ajattelee, huomaa, ettei kaikki ole niin yksioikoista, mutta silti kykenee elämään tietonsa kanssa. Jos taas tuntee, ettei ole valmis vastaamaan kyllä, niin silloin ei kannata suostua avioliittoon. Kyllä jatkuvat parisuhteiden karikot pitävät huolen siitä, että ihminen jossain vaiheessa on valmis ajattelemaan asioiden monia puolia.
juu, mullekin tulee muutoksia noin 7 kertaa tunnissa, ja joka toinen päivä vihaan, ja joka toinen päivä rakastan
juu ketään ei kiinnosta
Voit järjestää meripelastusharjoituksen minun kanssa :) Tarkoitato pelastamista merestä vai rannalta, entäs kadonneen henkilön etsintää :)
Onko ap tuonut tunteensa esiin kyseiselle varatulle henkilölle? Voihan hän olla epävarma ap:n tunteista ja siksi sen toisen kanssa.