En tiedä onko mulla paniikkihäiriö vai mikä .. ainakin oireet viittaavat paniikkihäiriöön. Kai?
Kaupan kassalle meno pelottaa,ahdistaa. Katson myyjää, pääni alkaa nykiä/täristä. Yritän välttää katsekontaktia. Otan lompakosta rahaa tai kortin (yleensä kortin koska on helpompaa. Tai sitten tasaraha), kädet tärisevät niin että se käy hankalaksi. Siitä kuitenkin yritän aina selvitä jotenkin.
Ja bussilla kulkiessa (joudun käyttämään paljon bussia koulun takia) on kauhea ponnistus edes nousta bussiin. Mietin, ''mitähän tuokin musta ajattelee?'' ,siis se kuski. Ahdistaa paljon kulkea sinne jonnekkin bussin perälle istumaan, koska kaikki yleensä tuijottaa.. Kuitenkin jostain syystä menen sinne ihan takimmaisille penkeille jottei minua kukaan näe. Jos istun vähänkin edempänä, mietin että miten mahdan istua, mitäköhän muut ajattelee jne.
Joskus kaupungilla yksin ollessa, koulussa tulee sellainen olo että on vain pakko päästä pois. Kaupungilta lähden, bussilla kylläkin, mutta koulusta ei niin vain lähdetäkään.
Koulussa jos pidän esitelmää tms jotain ryhmätyötä pitää esitellä porukassa, en pysty. Vältän ne jäämällä pois tai jos se ei onnistu, menen itkemään opettajalle mutta sehän pakottaa siltikin! Vaikka sanoo ettei yksinkertaisesti pysty...
Jos olen vaikka seuraava henkilö oppilaista jonka pitäisi pitää esitelmä, olisivat käteni jo ihan märät, olisin kuin jäykkä paska(pystyisin kuitenkin kävelemään), ääneni tärisisi tai sitten ei tulisi yhtään ääntä, jalatkin tärisisivät ja tuntuisi että ne lähti johonkin, tulisi pahaolo, sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Siinä nyt pahimmat oireet.
Ja pahinta on että opettaja ei usko ettei pysty, vaan pakottaa ihan tosta noin vaan. Sitten jään kyllä seuraavalta tunnilta pois jolloin olisi se esitelmä.
Ja kerran mulle tuli tollanen olo yhden tietyn opettajan tunnilla, istuin takimmaisessa pulpetissa. Mutta en tohtinut istua vaan vaihdoin sitten kokoajan asentoa.. Halusin vaan pois.
Niin, ja kaikissa näissä tuo sydämen lyönnit nousee mun normaalista 75-100 vähintään varmaan 150 minuutissa tai jopa ylemmäs... Ja olen 18-vuotias.
Voiko mulla olla jonkinsortin paniikkihäiriö tai joku muu vastaava?? En ymmärrä itseäni.
Kaupan kassalle meno pelottaa,ahdistaa. Katson myyjää, pääni alkaa nykiä/täristä. Yritän välttää katsekontaktia. Otan lompakosta rahaa tai kortin (yleensä kortin koska on helpompaa. Tai sitten tasaraha), kädet tärisevät niin että se käy hankalaksi. Siitä kuitenkin yritän aina selvitä jotenkin.
Ja bussilla kulkiessa (joudun käyttämään paljon bussia koulun takia) on kauhea ponnistus edes nousta bussiin. Mietin, ''mitähän tuokin musta ajattelee?'' ,siis se kuski. Ahdistaa paljon kulkea sinne jonnekkin bussin perälle istumaan, koska kaikki yleensä tuijottaa.. Kuitenkin jostain syystä menen sinne ihan takimmaisille penkeille jottei minua kukaan näe. Jos istun vähänkin edempänä, mietin että miten mahdan istua, mitäköhän muut ajattelee jne.
Joskus kaupungilla yksin ollessa, koulussa tulee sellainen olo että on vain pakko päästä pois. Kaupungilta lähden, bussilla kylläkin, mutta koulusta ei niin vain lähdetäkään.
Koulussa jos pidän esitelmää tms jotain ryhmätyötä pitää esitellä porukassa, en pysty. Vältän ne jäämällä pois tai jos se ei onnistu, menen itkemään opettajalle mutta sehän pakottaa siltikin! Vaikka sanoo ettei yksinkertaisesti pysty...
Jos olen vaikka seuraava henkilö oppilaista jonka pitäisi pitää esitelmä, olisivat käteni jo ihan märät, olisin kuin jäykkä paska(pystyisin kuitenkin kävelemään), ääneni tärisisi tai sitten ei tulisi yhtään ääntä, jalatkin tärisisivät ja tuntuisi että ne lähti johonkin, tulisi pahaolo, sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Siinä nyt pahimmat oireet.
Ja pahinta on että opettaja ei usko ettei pysty, vaan pakottaa ihan tosta noin vaan. Sitten jään kyllä seuraavalta tunnilta pois jolloin olisi se esitelmä.
Ja kerran mulle tuli tollanen olo yhden tietyn opettajan tunnilla, istuin takimmaisessa pulpetissa. Mutta en tohtinut istua vaan vaihdoin sitten kokoajan asentoa.. Halusin vaan pois.
Niin, ja kaikissa näissä tuo sydämen lyönnit nousee mun normaalista 75-100 vähintään varmaan 150 minuutissa tai jopa ylemmäs... Ja olen 18-vuotias.
Voiko mulla olla jonkinsortin paniikkihäiriö tai joku muu vastaava?? En ymmärrä itseäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän se siltä kuulostais. Käy ihmees lääkärillebkertoo sama juttu. Saat.apua ja helpotusta elämään sopivilla hoidoilla!
Ok... Kiitos viestistä!