olen 20 vuotias ja olen ollut jo pidemmän aikaa masentunut epävakaa persoonallisuus (tai kaksisuuntainen, ei tietoa tarkalleen kumpi?)
Olen opiskellut aiemmin pari vuotta ammattikoulussa mutta masennuksen takia vika vuosi jäi käymättä. Olin pitkään sairaslomalla ja kotona muutenkin vaan vaikka ei ollut aina sairaslomaa. Nyt olen viime aikoina voinut hivenen paremmin ja suoritan nettilukiota...
Ahdistaa vaan, koska tuntuu ettei kukaan tue minua. Oon ollut lukion listoilla joku 7kk ja saanut tasan2 kurssia sen aikana... en oo jaksanut koska oon ollut niin masentunu ja väsynyt.. ja nyt vasta tuntuu että pystyn ja aloittelinkin tässä kuussa uutta kurssia.
Rahan takia etsin myös töitä, koska tavoitteenani olisi päästä esim. osa-aikatyöhön.
Mikä siis masentaa minua entisestään on se, että poikaystäväni ei usko minuun yhtään. Hän ns. vähättelee ja on koko ajan, että : " et sä tuu noita kahta tekemään kun et oo aikaisemminkaan hoitanu. oisit vaan menny amikseen opiskeleman uudestaan niin saisit sentään opintotukea eikä tarttis olla töissä "
..
mä en voi sille mitään että aiemmin en oo jaksanut mutta nyt uskon jo itteeni et kykenen mutta menneisyyden takia kukaan ei usko muhun enään ja tuntuu välill ä et mitä mä tässä yritän...
Mä haluan saada lukion suoritetuksi ja työkokemusta ja rahaakin on pakko saada.. miks kukaan ei usko muhun? :(
Olen opiskellut aiemmin pari vuotta ammattikoulussa mutta masennuksen takia vika vuosi jäi käymättä. Olin pitkään sairaslomalla ja kotona muutenkin vaan vaikka ei ollut aina sairaslomaa. Nyt olen viime aikoina voinut hivenen paremmin ja suoritan nettilukiota...
Ahdistaa vaan, koska tuntuu ettei kukaan tue minua. Oon ollut lukion listoilla joku 7kk ja saanut tasan2 kurssia sen aikana... en oo jaksanut koska oon ollut niin masentunu ja väsynyt.. ja nyt vasta tuntuu että pystyn ja aloittelinkin tässä kuussa uutta kurssia.
Rahan takia etsin myös töitä, koska tavoitteenani olisi päästä esim. osa-aikatyöhön.
Mikä siis masentaa minua entisestään on se, että poikaystäväni ei usko minuun yhtään. Hän ns. vähättelee ja on koko ajan, että : " et sä tuu noita kahta tekemään kun et oo aikaisemminkaan hoitanu. oisit vaan menny amikseen opiskeleman uudestaan niin saisit sentään opintotukea eikä tarttis olla töissä "
..
mä en voi sille mitään että aiemmin en oo jaksanut mutta nyt uskon jo itteeni et kykenen mutta menneisyyden takia kukaan ei usko muhun enään ja tuntuu välill ä et mitä mä tässä yritän...
Mä haluan saada lukion suoritetuksi ja työkokemusta ja rahaakin on pakko saada.. miks kukaan ei usko muhun? :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Millainen hoitotaho sinulla on? Lääkitys? Terapia?
Kyllä kaksisuuntaisen erottaa psykiatri epävakaasta, onko sinulla dg:n määrittely nyt kesken?
Voimia!
Hei!
Itseensä uskominen on vaikeaa, jos kukaan muukaan ei jaksa uskoa sinuun.
Random tai en, mutta minä haluan uskoa sinuun! Olen itsekin hieman samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä.. Itse käyn nyt toista vuotta lukiota, olen sairastanut vaikeaa masennusta jo monta vuotta ja ikää on 17. Paljon on ongelmia jaksamisen kanssa, sekä usko meinaa loppua aina pahimmalla hetkellä.
En halua sanoa pahalla, mutta poikaystäväsi ei kuulosta kovin "hyvältä" tapaukselta.
Oma poikaystäväni yrittää tukea minua mahdollisuuksien mukaan ja haluaa uskoa minun parantuvan vielä jokin päivä. Toivoisin, että myös sinun poikaystäväsi toimisi näin, jos hän sinusta oikeasti välittää.
Toivon, että sinä löydät uskon itseesi ja mahdollisuuksiin, joita on varmasti monia. Toivo ei ole vielä menetetty, ystävä hyvä ! :)