Vasta muutin omilleni. Tällä alueella on paljon maahanmuuttajia eikä ole muutenkaan mitään suositeltua seutua. Täältä tunnen siskoni ja poikakaverinsa, mutta menevät vklopuksi reissuun. Olen kohta 18 ja täysin yksin tällä paikkakunnalla. Minulla ei ole ketään jolle jutella, se on vaikeaa varsinkin kun olen niin avoin ihminen. En halua takaisin kotiin, haluan vain jonkun joka tulisi antamaan halin ja sanoisi että kaikki järjestyy.
Tosiasiassa, en edes haluaisi asua täällä, mutta siinä tilanteessa oli pakko valita. Uskallanko muuttaa täältä parin kuukauden päästä pois kun olen 18? Pettyvätkö vanhempani? Kaipaan jutteluseuraa ikäisestäni tytöstä.. toivon että joku opastaisi minua eteenpäin :(
Tosiasiassa, en edes haluaisi asua täällä, mutta siinä tilanteessa oli pakko valita. Uskallanko muuttaa täältä parin kuukauden päästä pois kun olen 18? Pettyvätkö vanhempani? Kaipaan jutteluseuraa ikäisestäni tytöstä.. toivon että joku opastaisi minua eteenpäin :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! Mulla sama homma. Tänään muutin asumaan yksin. Vaikea olla itsekseen, kun oon niin tottunu siihen, että ympärillä on koko ajan ihmisiä ja seuraa. Oikeestaan en oo ollu yksin vasta, kun 10 minuuttia, mutta silti jo hirvittää. Ystävät ja perhe on yli kahden sadan kilometrin päässä. Onneks huomenna alkaa koulu, niin ehkä vähän helpotta.
Virtuaalihali :) Kyllä sinä pärjäät.Oletko muuttanut opintojen takia eri paikkakunnalle? Ole itsekin aktiivinen ja sano päivää naapureille ja tutustu.Eivät maahanmuuttajat ole ihmistä kummempia ja saattavat olla yksinäisiä hekin.Voit jopa saada elinikäisen ystävän ,,Koulussa on varmaan myös harrastekerhoja? joissa voisit käydä ja tutustua..Kansalaisopistojen esiteet tulevat näinä päivinä -voit aloittaa jonkun uuden jutun ja saada kavereita.Kyllä se siitä! Itsekin muistan omat opintoaikani kun muutin 350km päähän tutusta ympäristöstäni.Eka päivä koulussa-meitä kaikkia yhdisti ulkopaikkakuntalaisuus.Tutustuimme ja teimme yhdessä tutustumisretkiä lähiympäristöön..:) Kyllä kaikki iloksi muuttuu..:)