Eli meillä yli 3 vuotias poika (uhmakas). Nukkumaan ei meinaa mennä millään, vaikka huomaamme pojan olevan tosi väsynyt. Kun kysytään onko väsynyt mennäänkö nukkumaan, vastaa aina kieltävästi. Jos on joku piirretty menossa, sanoo ''täytyy kattoo tää ensin loppuun''. Sitten kun piirretty on loppu sanoo '' laita lisää piirrettyä''. Sänkyyn kun menee, hän pysyy sängyssään ja on kohtuullisen hiljaa, välillä kuiskii. Mutta pyörii ja leikkii peitollaan, haukottelee, huokailee, nostelee jalkojaan yms. Välillä roikuttaa jalkaa yli laidan lattialle ja jonkin ajan päästä tuleekin toinenkin jalka lattialle. Sillon hän menee jäähylle istumaan jotta alkaa väsymään. Sit alkaa ulina ''täytyy mennä nukkumaan on liian väsynyt'' ja ''en jaksa istuu tässä enempää''. Ja kun pääsee takasin sänkyyn pelleily jatkuu. Tuntuu niin kamalalta ja ärsyttää kun pitää touhuta sängyssä jotain. Ja nukkuminen alkaa 1-3 tunnin päästä sänkyyn mentäessä. Usein pitää silmiään auki ja tuijottelee minne sattuu. Ja kun pyydetään laittaa silmät kii, jaksaa pitää vaan 15 sekuntia. Tai kun lähtee pois hänen luotaan seuraa katseellaan. Tai tarvittaessaan pää pomppaa pystyy jos vaikka isi tulee kotiin ja kysyy ''mitä isi tekee''. Huoh. Ei auta vaikka menisimme samaa aikaa nukkumaan tai eriaikaan. Päiväunillekin on vaikea saada. Itse tarvisin välillä päikkäreitä, lapset vievät mehut. Lisäksi on 4kk tyttö hoidettavana yms. Miten teillä?
3,5 vuotiaan nukahtamis vaikeus, mikä avuksi?
ddddd
6410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla ei vielä ole noin ison lapsen nukahtamisesta kokemusta, oma vasta 1.5v mutta jotkin kirjoittamasi asiat kiinnitttivät huomioni, mä en antaisi lapsen katsoa enää telkkaria juuri ennen nukkumaan menoa, tuntuu välillä että itsellekin jää ne ohjelmat pyörimään päähän ja miettii niitä nukkumaan mennessä. ja sit en laittasi lasta jäähylle enään sängystä, tiedän että se ärsyttää kun lapsi ei meinaa nukahtaa mutten siltikään, koska ei mun mielestä tee mitään jäähyn arvoista tuossa kohdin, se voi ennemminkin olla lapsesta hauskaa, tyyliin "pääsinpäs pois sängystä". ja tietenkin se riittävä aktiivisuus päivän aikana auttaa nukahtamiseen, minkä varmasti tiedätkin! Reipasta ulkoilua/puistoilua/pyöräilyä pari kertaa päivässä!
Jotain neuvoa tässä...
Uhmaikäiseltä tai lapselta ylipäätään ei kannata kysyä halukkuutta mennä nukkumaan, vaan vanhemmat sanoo milloin mennään nukkumaan. Lapselle kannattaa hyvissä ajoin sanoa, että kohta mennään nukkumaan. Meillä esim. kehoitetaan ajamaan autot parkkiin tai keräilemään lelut. Ja jos katsoo telkkua, niin sanotaan että vähän aikaa vielä saa katsoa ja sitten nukkumaan. Meillä tosin harvemmin ennen nukkumista katsotaan telkkua ja silloin kun katsotaan, niin ohjelma on jotain "rauhallista", kuten luonto-ohjelmaa tai vaikkapa titi-nallea (meillä ainakin vauhdikkaat piirretyt ja muut ohjelmat vaikeuttaa nukahtamista).
Nukkuuko pitkät päiväunet ja mihin aikaan? Oletteko kokeilleet jättää päiväunet pois?
Meillä siis samanikäinen tosi uhmakas poika ja nukahtaminen tapahtuu nykyään usein 5-15 minuutissa. Silloin kun nukkui säännöllisesti päiväunet nukuttamiseen meni usein tunti tai kaksikin ja oli juuri tuommoista venkulointia kuin teillä... Nykyään nukkuu jos on tosi väsynyt (käytännössä yöunet jää lyhykäiseksi).
Lapsi on yleensä joko ali- tai yliväsynyt, jos ei voi rauhoittua ja uni ei tule 30 minuutissa. Jos lapsi vaikuttaa väsyneeltä, mutta ei osaa rauhoittua, niin veikkaan että on ylikierroksilla/yliväsynyt...
"Nykyään nukkuu jos on tosi väsynyt (käytännössä yöunet jää lyhykäiseksi). "
oli tarkoitus kirjoittaa että:
"Nykyään nukkuu päiväunet, jos on tosi väsynyt (käytännössä yöunet on jääneet lyhykäiseksi). "
Heh, lapsi ei siis nuku vain jos on tosi väsynyt, kuten tuo ylempi lause tahtoo sanoa :D
Nämä havaittu hyväksi meillä: Sama rutiini illasta toiseen. Ja tosiaan tuo varoitus lähestyvästä nukkumaanmenoajasta. Ja sit se on tosi tärkeetä, että lapsen kanssa seurustellaan riittävästi päivän aikaan. Ihan oikeesti! Noin pieni tarvii vielä hurjan paljon vanhempia/ äitiä. Ja se on haastavaa jo on esim 9h hoidossa.. Muksu ottaa illalla takas sen mitä jää päivällä vaille. Itse ainakin huomasin, että jo yksi tai kaksi vähän kiireisempää päivää teki sen, että tyttö rupes alottaan kauheet iltahulinat ja vaatimaan toimintaa myöhään illalla. Ja meillä on ollut kotihoidossa. Kerhossa vaan kaksi aamupäivää viikossa.Lapset on niin kovin pitkään tarvitsevia ja pieniä/ avuttomia.
vielä jatkoa: meillä rupes jo alle 2v tytön päikkärit siirtymään tosi myöhään iltapäivään ja sit yöunille menokin myöhentyi. Ja kun tyttö oli 2,5v piti joskus vähän rajoittaa päikkyjä. Kun heräs 7.30-08 ja nukahti päikyille 14.30-15 niin ois nukunu koko illan (ja valvonu yön) jos ei noin viiden maissa ois herätelly. yöunille mentiin 22 aikaan. Ja sit 3v jätti päikyt pois ja rupes nukkumaan öitä 21-08.
Meillä on reilu 3v neiti, jota ei enää päiväunille patisteta juuri sen vuoksi, että kukkuisi sitten illasta kymmeneen yhteentoista sängyssään, kun ei saa unta. Jaksaa jo hyvin ilman päikkäreitäkin, illasta on tosi väsynyt, mutta menee sitten aiemmin nukkumaan.
Minä rauhottaisin iltoja ja jättäisin kaikenlaiset piirretyt yms. pois kuvioista iltaisin. Enkä kyselisi mennäänkö nukkumaan vaan meillä mennään sänkyyn viimeistään klo 21 nukutti tai ei. Tuo uhmaikäinenhän vastaa joka asiaan ei, joten johdonmukaisuutta tarvitsee sitten vanhemman taholta. Luetaan iltasatu ja toivotetaan hyvät yöt, joskus neit tahtoo vielä vettä ja sen saa, mutta muuten ei rampata keskustelemassa huoneessa. Aina neiti sinne simahtaa (paitsi jos on nukkunut päiväunia yli 1h) melko nopeasti ensin höpötettyään. Meillä saa rauhassa höpötellä ja värkätä sängyssä, mutta sängystä ei nousta pois.
Meillä tuo toinen "vauva" on jo 10kk, mutta päätin tinkiä näistä esikoisen pakkopäikkäreistä, koska mieluummin menen illalla aikaisin nukkumaan, kuin kukun toisen kanssa. Ja toisaalta hyvin usein päikkärit oli sitä, että tyttö makasi puoli tuntia hereillä sängyssään ja kävin sanomassa, että nouse vain ylös jos uni ei tule.