Äitini ja isäni on eroamassa. Isäni on kauhea juomaan ja lyömään äitiä. Herään yöllä omaan itkuuni, kun kuulen isäni huorittelevan äitiä. Tätä kurjuutta on jatkunut vuosikausia, nyt äitillä mitta täyttyi.
Pelkään, että äiti ei saa meitä sisaruksia itselleen. Me haluamme kaikki äidin luo, kun pelkäämme isää kauhiasti, se karjuu, uhkailee ja huorittelee minuakin ja sanoo, että saa lapset itselleen.
En kai voi joutua isän hoitoon. Eihän kukaan meistä sisaruksista voi joutua isän hoitoon? kun isä on tuommoinen. Pelkään kaikista eniten sitä, että joku joutuisi isälle. Mitä lapset voivat vaikuttaa? voidaanko meidät pakottaa?pelottaa:(
Pelkään, että äiti ei saa meitä sisaruksia itselleen. Me haluamme kaikki äidin luo, kun pelkäämme isää kauhiasti, se karjuu, uhkailee ja huorittelee minuakin ja sanoo, että saa lapset itselleen.
En kai voi joutua isän hoitoon. Eihän kukaan meistä sisaruksista voi joutua isän hoitoon? kun isä on tuommoinen. Pelkään kaikista eniten sitä, että joku joutuisi isälle. Mitä lapset voivat vaikuttaa? voidaanko meidät pakottaa?pelottaa:(
Vastaukset 11
Vanhimmat
on varmasti erittäin rankkaa ja surullista kuunnella riitoja ja miten isä lyö äitiä. Isäsi varmasti rakastaa sinua, vaikkei osaa olla hyvä isä.
Hyvä, että äitisi on eroamassa. Lasten huoltajuus päätetään tarkkaan ja lapsiakin kuullaan jos ovat yli 12-vuotiaita. Jos sisaruksesi ovat pienempiä, puhutaan tarkkaan vanhempien kanssa. Isäsi juo, joten en usko, että keitään teitä määrättäisiin isäsi luo -äiti on muutenkin yleensä vahvemmilla huoltajuusakiistoissa.
Puhu kuitenkin myös äitisi kanssa, hän ei varmaan tiedä, että kannat tälläistä suurta huolta? Halaus sinulle, onneksi elämänne on muuttumassa parempaan suuntaan. Älä myöskään murehdi liikaa.
Kumman luona he mieluummin olisivat. Ja heidän toiveensa otetaan huomioon.
Itse tilanne on kauhea. Olen nuoruuteni elänyt perheessä, jossa mustasukkainen poikystävä haukkui ja hakkasi äitiäni... Ja äiti purki kiukkunsa minuun. Joten tilanne ei ole outo minulle. En vain osaa sanoa nyt mitään lohduttavaa, voin vain toivoa että lapset tässä perheessä jaksavat ja saavat todellakin sen äidin lopultakin lähtemään.
Ja jos pelottaa isälleen joutuminen, niin aina voi ottaa yhteyttä oman kuntansa perheneuvolaan tai vaihtoehtoisesti lastenvalvojaan ja kertoa peloistaan siellä. Helpottaa kummasti oloa kun voi kertoa jollekkin mitä omassa päässään ajattelee.
Voimia sinulle... Mikä ei tapa se vahvistaa, niin ne sanoo. Ja ilmeisesti se pitää paikkansa sillä olen vielä tässä...
Pakko olla. Taas miesten mustamaalausta että voi ns. hyvällä omallatunnolla olla yh. Herran pieksut!!
minustakin provon katku pisti nokkaani.
Noh, apteekit päivystää taas viikolla ahkerammin ja kirjoittajien tasapaino voi hyvinkin olla saavutettavissa vielä.
Minunkin isäni antoi selkään meille kakaroille useinkin, mutta nyt kohta viisikymppisenä en enää kanna kaunaa, enkä tosin pelkää että hänen luokseen joudun asumaan. Kaitpa silloin oli ankara kotikasvatus kunnia-asia vanhemmille.
Enkä minä muistaakseni mitään kolttosiakaan tehnyt.... ehkä.
Muuten en kommentoi mitenkään "tyttörievun" tilannetta, eiköhän apua ole saatavilla ongelmaan muualtakin kuin täältä.
Ei ole provo, minä pelkään isääni. Ette tiedä mistään mitään.
oman lääkekaappisi kadonneen avaimen löytänyt,toivottavasti,mut älä siltikään yritä liityä mensaan. :-P
En omista lääkekaappia, saati sen avainta.
Mensaan voisin toki liittyäkin.
Kerros hiukan millaista porukkaa teillä siellä mensassa on? :-)))
No ei ole pelkoa isän luokse joutumisesta.
Vaikka isä olisi kuinka kunnollinen ja kiltti ja lapset haluaisivat hänen luokseen ja samaan aikaan äiti kärsii masennuksesta tai alkoholismista, niin siltikin lapset laitetaan äidille. Se on suomalainen tapa.
Muutettiin isän luota kun olin n 10v, veljet oli 12v ja 7v.
Isä hakkas äitiä aina kun oli kännissä.. eli usein, pikkuveli roikku äitin lahkeessa ja huus itkukurkus ei saa, ei saa.. Milloin sitä juostii naapuriin yöks, ei päästetty sisään joten tuli kirveen kans ikkunasta, poliisitkin sen haki muutaman kerran.. Oli sillä kai niitä selviäkin päiviä, tosin en niitä muista..
Muutto päivänä isä istui nojatuolis pullo kädessä, itki et älkää menkö..
Nyt n. 15v kuluttua isä soittelee vieläkin äidin perään, mut äiti ei vastaa, ei ole vastannut kymmeneen vuoteen. Lähettää kirjeitä joissa kertoo kuin paljon rakastaa, ja hetken päästä uhkaa tulla...(en viitti kirjottaa jos olet hirveen nuori..)...
Mä olen ainoa joka pitää isään yhteyttä, kai säälin sitä.. Isä on kyl ollut nyt juomatta muutaman kuukauden ja käyttäytyy ihan hyvin, mut uskon että juominen kohta taas alkaa..
Joka kerta kun käyn sen luona pelkään et se tekee mulle jotain.. Mut toistaseks hengissä säilynyt..
Itseäni ihmetyttää se viinan voima, Mikä siin on kun on niin vaikee olla juomatta!!
Ja naiset/ äidit lähtekää ajoissa, älkää jääkö jos mies lyö! Tosin kannattaa muuttaa mahdollisimman kauas..
Mies lupaa ja lupaa ettei lyö, lupaa muuttua, mut lupauksiksi ne jäävät.
Lähtekää edes lapsienne takia, heidän ei tarvitse nähdä ja kokea väkivaltaa, jatkuvia tappeluita..
Sinulle tyttöriepu, toivottavasti tämä ei ollut liian rankkaa tekstiä, kerro isästäsi sosiaali-työntekijöille jos sinulta kysytään..
Ei lasta voi antaa alkoholistin hoidettavaks.
Meitä on Suomessa monia, perheväkivaltaa kokevia lapsia, sinulle toivon kaikkea hyvää ja muista itsekkin pysyä erossa alkoholista...
ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani. meillä on ihan samalaista. Isä uhkaa koko ajan tappaa ihtensä jos hänet jätetään. Mutta me halutaan pois täältä, ei me jakseta enää.
Jos siitä tulee oikeusjuttu, niin teitä sisaruksii kyllä kuunnellaan...Jos ei ja teidät meinataan laittaa isälle, niin sossuun voi ottaa yhteyttä...ne ei varmasti pakota menemään sellaisen isän luo, mitä sulla on...