Himon hillintä

On olemassa kaksi menettelytapaa mielenhillinnän saavuttamiseksi. Bhagavad-Gitassa Shri Krishna esittää ne Ardshunalle, kun tämä valittaa, että ajatus on epävakaa, uppiniskainen ja yhtä vaikea hillitä kuin tuuli. Vastaus on lopullisesti pätevä. "Epäilemättä, oi voimakas sankari, ajatus on levoton ja vaikea hillitä, mutta sitä voi hillitä uutteran harjoituksen (abhiaasa) ja rauhallisuuden (vairaagja) avulla." Nämä ovat ainoat kaksi tapaa, joilla levoton ja oikullinen ajatus voidaan taivuttaa tottelevaisuuteen. Vairaagja ja abhiaasa ovat nuo kaksi tapaa, ja jos niitä uutterasti harjoitetaan, johtavat ne myös välttämättä päämäärään.

Analysoikaamme näiden kahden sanan merkitystä. Vairaagja eli rauhallisuus merkitsee ensinnäkin vapautusta kaikesta aistillisten asioiden haluamisesta eli kaikesta niiden vetovoimasta, niiden siteitten irrottamista, joita himo on solminut ihmisen ja häntä ympäröivien olioiden välille. Raaga merkitsee himoa, taipumusta, sitä joka sitoo ihmistä olioihin. Etuliite "vi" — tässä muutettuna "vai"ksi kieliopillisen säännön mukaisesti — merkitsee ilman eli päinvastoin. Tästä seuraa, että vairaagja merkitsee himottomuutta, välinpitämättömyyttä ulkonaisiin esineisiin nähden. Jos muistamme, että ajattelu on suhteiden rakentamista, ymmärrämme, että meidän tulee vapautua suhteista voittaaksemme mielellemme sen levon, joka on joogaa. Kaikki raaga on kokonaan syrjäytettävä. Se on kokonaan suljettava ulos. Meidän on saavutettava sen vastakohta, mielentila, jossa jokainen himo on vaimennettuna, jossa ei ole jäljellä mitään taipumusta himon kohteisiin, jossa ovat rikottuina kaikki siteet, jotka liittävät ihmistä ulkonaisiin olioihin. "Kun sydämen kahleet ovat murretut, silloin ihminen on kuolematon."

Mutta miten saavuttaa tämä vapautus? Hitaasti, askel askeleelta, tulee meidän irrottua ulkonaisista olioista Itsen mahtavamman vetovoiman nojalla. Itse vetäytyy aina Itseä kohti. Ja vain tämä vetovoima on kyllin väkevä kääntääkseen Itsen käyttövälineet pois niitä ympäröivistä houkuttelevista tai vastenmielisistä olioista. Vapaana kaikesta raagasta, luomatta enää suhteita olioiden kesken, tuntee yksilöllinen Itse itsensä vapautuneeksi, ja silloin se ei muuta halua kuin yhtymistä ainoaan Itseen. Mutta se, joka tuntee vetäymystä joogaan, ei voi saavuttaa vapautusta heti yhden ainoan mahtavan voimainponnistuksen kautta. Hänen täytyy uutterasti ja kärsivällisesti harjaantua välinpitämättömyydessä. Tämä selviää sanasta, joka on asetettu välinpitämättömyyden rinnalle, abhiaasasta eli harjoituksesta. Tätä harjoitusta eli treenausta on suositeltavaa tehdä säännöllisesti ja katkeamatta. "Treenauksella" ei tarkoiteta ainoastaan mietiskelyä, vaikka sanaa useimmiten käytetäänkin tässä merkityksessä, vaan tietoista, lakkaamatonta vapautumista himoista keskellä niitä asioita, jotka vetävät meitä puoleensa.

Saavuttaaksemme vapautusta täytyy meidän harjaantua siihen elämän kaikissa pienissä olosuhteissa. Olen jo sanonut, että monet rajoittavat abhiaasan mietiskelyyn. Tässä syy, miksi niin harvat saavuttavat joogan. Toinen erehdys on jonkun suuren tilaisuuden odottaminen. Ihmiset valmistuvat johonkin kuulumattomaan uhraukseen ja unohtavat siten jokapäiväisen elämän pienet tapahtumat, jotka sitovat mielen olioihin tuhansilla hienoilla langoilla. Juuri niiden vähäpätöisyyden takia ihmiset sivuuttavat niitä, ja odotellessaan tulematonta suurta he joka päivä kadottavat tilaisuuksia harjaantua välinpitämättömyydessä pieniä mitättömyyksiä kohtaan. Hillitsemällä himojamme joka hetki kasvamme välinpitämättömiksi ympäröiviä olioita kohtaan. Kun sitten suuri tilaisuus saapuu, kykenemme siihen tarttumaan ja olemme tietoisia sen tulosta. Treenausta joka hetki päivässä — kas siinä mitä vaaditaan joogaan pyrkijältä. Juuri tämän lakkaamattoman, uupumattoman treenauksen väsyttävyys saa useimmat pyrkijät laimenemaan.