Jos rakastaa, ehkä ensi kertaa toista ihmistä, mutta ei vain ole yhteistä tulevaisuutta, niin miten ihmeessä voi välttyä siltä, ettei koveta sydäntään niin ettei ikinä, koskaan, never.....anna sen tapahtua uudelleen.
Toipuminen kestää takuulla kauan ja on vaikeaa, miten siinä enää pystyy koskaan luottamaan kehenkään, kun pelkää että jos sama tapahtuu uudelleen.
Helpompi on sitten vaan elää yksin ja pitää hauskaa, mutta ei ottaa ketään enää vakavissaan, osaa ehkä pitää aina tiettyä välimatkaa.
Joskus tuntuu että miten ihmeessä voi samalle ihmiselle sattua kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Onko niin että niitä pitää tulla oikein kunnolla, että osaa arvostaa niitäkin asioita mitkä on hyvin.
Toipuminen kestää takuulla kauan ja on vaikeaa, miten siinä enää pystyy koskaan luottamaan kehenkään, kun pelkää että jos sama tapahtuu uudelleen.
Helpompi on sitten vaan elää yksin ja pitää hauskaa, mutta ei ottaa ketään enää vakavissaan, osaa ehkä pitää aina tiettyä välimatkaa.
Joskus tuntuu että miten ihmeessä voi samalle ihmiselle sattua kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Onko niin että niitä pitää tulla oikein kunnolla, että osaa arvostaa niitäkin asioita mitkä on hyvin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi sen pitäisi tapahtua uudelleen? Kun olet tarpeeksi haavojasi nuollut, miettinyt mikä meni pieleen ja mitä pitäisi ottaa opiksi, ei muuta kuin uusi yritys. Ei ole missään määrätty, että sinun aina pitäisi epäonnistua kaikissa ihmissuhteissa. Rohkeasti vaan elämään mukaan, mutta katso ettet tee toistuvasti samoja vääriä valintoja ja virheitä. Oletko valmis uuteen suhteeseen? Jos et niin anna ajan kulua ja hoida sillä aikaa itseäsi. Kyllä se siitä helpottaa. Ole onnellinen, että sinulla on tunteet. Olet ihminen, et pelkkä kova kuori.
Ehkä joskus sitten jos tämä todellakin pitää lopettaa - ihminen kun ei tahdo millään uskoa ettei rakkaus aina voikkaan voittaa - niin kun aikaa kuluu, alkaa mieli muuttua ja tulee uskoa siihen että vielä joskus antaa itselleen luvan ihastua ja ehkä rakastuakkin uudelleen. Uuteen suhteeseen en todellakaan voisi itseäni kuvitella vielä aikoihin, ei kiinnostaisi sitten kukaan.
Samoja virheitä tuskin tulee tehtyä, eiköhän sitä jotain aina opi.
Tunneasioissa ihminen on kai ikuisesti samanlainen, ei niihin järki juuri pysty vaikuttamaan vaikka ikää tulee lisää. No sen verran aikuistunut, ettei itsemurhaa yritä, kuten eräs tyttäreni tyttökaveri, kun poikaystävä jätti. onneksi ei onnistunut...
Eräs henkilö sanoi että miten hänkin vielä voisi rakastua vaikka on jo niin vanha - minusta 48 v ei ole vanha, itse olen 44 - mutta ei se katso ikää. Se iskee kun iskee.