Pyytäisin palautetta tekstistäni

Ihan ensimmäiseksi sinun pitää päättää onko kyseessä Anton vai Alan. Nimen vaihtuminen vähän väliä häiritsee. Ylipäätään lyhyessä pätkässä esitellään liian suuri määrä ihmisiä, joista osa jää erittäin pinnallisiksi.

Mä tässä pienissä kaljoissa tykkäsin vanhanaikaisesta otteesta. Olisin halunnut jatkaa lukemista (kiinnostavaaa!) mutta olisin toivonut ainakin jossain vaiheessa henkilöhahmojen ja tarinoiden syvenevän. Tai siis tämähän oli vasta alkua, mutta jos tarina jatkuu, niin haluaisin, että näistä henkilöistä löytyy syvyyttä enemmän. Mut siis plussaa äänestän. Minkä ikäinen olet?

Pidän kirjoituksesi jutustelevasta tyylistä, jota voisi olla enemmän. Kirjoitat sujuvasti, joten kieliopillisia seikkoja en jaksa tarkastella.

Sitä vastoin tarkastelen ongelmakohtia, joista suurimpia on kerronnan osoitteleva tyyli. Et anna lukijan luoda omia mielipiteitä, vaan lauot suoralta kädeltä miten asiat ovat. Esimerkiksi toteat, että hyvännäköinen, hyväkuntoinen ja jalo ihminen on täydellinen ihminen. Ongelma ei ole siinä, että et voisi kertoa millainen on täydellinen ihminen, vaan ongelma on siinä, että käytät kertomisessa kaikkitietävää kertojaa, jonka kautta sanoma kaikuu suoraan kirjoittajalta itseltään eikä henkilöhahmon kertomana. Kaikkien mielestä kuvaamasi ihminen ei nimittäin ole täydellinen. Lukija hyväksyy väittämiä paremmin, jos ne kuulostavat henkilöhahmon mielipiteiltä eivätkä kirjoittajan moraalisaunalta.

Silmiinpistävin heikkoutesi on kenties adjektiivit, sillä niiden sisältö jää vähäiseksi. Kohtia on monia: Kartano ymmärretään isoksi rakennukseksi. Jos lapsia käydään katsomassa sairaalassa, lapset ovat yleensä huonovointisia. Jos kaupunki järjestää pidot kaupunkilaisille, pitoja voidaan kutsua suuriksi. Huolellinen ja maltilla tehty ovat synonyymejä ja siten toistoa. Herrasmies ymmärretään ystävälliseksi mieheksi. Jos ajattelutapa muuttuu, niin muuttunut ajattelutapa on silloin uudenlaista. Lisäksi 'suuri' ja sen synonyymit 'suurehko' ja 'iso' esiintyvät tekstissä kuusi kertaa, mihin lukija alkaa kiinnittää huomiota.

Käytät monesti useita adjektiiveja kuvaamaan yhtä asiaa. Voisit miettiä, ovatko kaikki tarkennukset välttämättömiä. Esimerkiksi kohdassa "rauhallinen, ajaton kaupunki" molempia ei tarvita. 'Ajaton' on sisältää jo merkityksen 'rauhallinen'. Kuinka niin? Asia selkenee, jos lausetta tarkastellaan päinvastaisesti. Ajattoman kaupungin eräs vastakohta on hektinen kaupunki, josta puhuttaessa ymmärretään, että hektisessä kaupungissa on kiire.

Tekstissä on loogisia virheitä. Esimerkiksi Aurinko ei ole minkään spottilamppu, jonka valo "suuntautuu" tiettyyn pisteeseen. Aurinko paistaa kaikkialle avaruuteen. Jos jonkin voidaan sanoa suuntautuvan, se on akselinsa ympäri pyörivä Maa. Niin hullunkuriselta kuin se kuulostaa, sama lause kuuluisi loogisesti: "Suurehko kaupunki suuntautui kohti Auringon valoa." Tekstissä puhutaan lehdistä, joiden päälle kevyet linnut laskivat jalkansa. Jos tarinassa toimivat fysiikan lait, lehtien täytyisi olla luokkaa palmunlehtiä, sillä hennommat lehtiruodit eivät kannattelisi edes hippiäistä. Olisiko helpompi kertoa lintujen istuvan oksilla? Tai jos linnut todella laskivat jalkansa lehdille, niin "linnut roikkuivat lehdissä".

Kannattaa olla tarkkana, mihin pronominit viittaavat. Se-sana viittaa yleensä edeltävään substantiiviin. Tällöin toisen lauseen ensimmäinen se-sana pitäisi viitata 'kaupunkiin' eikä (Auringon) 'valoon'. Toisaalta jos todella tarkoitat, että se-sana viittaa (Auringon) 'valoon', lause on hullunkurinen: Auringon valon valossa kylpivät Auringon valossa hoidetut puutarhat – –. Lukija toki todennäköisesti tulkitsee siten, mitä lauseella halusit sanoa, mutta kannattaa ymmärtää, että lause tarkoittaa sanatarkasti toista.

Tekstissä on toistoa, jota kannattaa karsia. Esimerkiksi ensimmäisen lauseen sisältö toistuu toisessa lauseessa. Toisaalla kerrot "isosta kartanosta", mutta myöhemmin korjailet kuvausta: "suuri, valkoinen kartano". Kuvaile kartanoa vain kerran, ja käytä muuten pelkästään kartano-sanaa.

Kerronnassa ilmeni muutakin, mutta eiköhän tämä riitä alkuun.

Näkökulmahenkilöistä. Kenen tarina tämä on? Ensin kerrot Billy Monorodesta, sitten yhtäkkiä hän kuolee ja vaihdat Alaniin. Missä vaiheessa näkökulmahenkilö vaihtuu? Lopussa näyttäisi sille, että vaihdat vielä näkökulmahenkilöä Michael Monorodeksi. Selkeytä tekstiä reilusti, niin että lukijalle ymmärtää, kenen tarinaa kertomuksessa tarkastellaan. Toisekseen miksi helvetissä olisin kiinnostunut tietämään Alanin syntyhistoriasta, jos päähenkilö on lopulta Michael Monorode, joka on perinyt isoisänsä Billy Monoroden omaisuuden?

Vaimoista. Koska näkökulmahenkilö vaihtui yllättäen ja hän-sanaa käytetään siellä sun täällä kuvaamaan Billy Monorodea, Anton/Alania ja Michael Monorodea, kertomuksessa jää epäselväksi mitä Elisabethille kävi. Onko Billy Monorodella kaksi vaimoa, Elisabeth ja Eva? Vai jättikö hän Elisabethin ja otti vaimokseen Evan? Vai onko Billy Monoden leski Elisabeth, jolloin Alanin vaimo on Eva?

Nimistä. Vaikka Anton olisi kirjoitusvirhe ja oikea nimi olisi Alan, käytät Billy Monorodesta kahta kirjoitustapaa: Billy Monorode ja pelkkä Billy. Lukijaa helpottaaksesi käytä henkilöstä yhtä kirjoitusmuotoa. Suosittelisin Billy Monorodea. Toisekseen miksi Alan on pelkkä Alan, mutta Michael on Michael Monorode?

Tämä kohta on hauska ja tuo mieleen lääkäreiden hullunkuriset lausunnot: "hänen synnytettyään vaimonsa Elisabethin kanssa". Fakta on kuitenkin se, että mies ja nainen pistävät lapsen alulle, mutta pelkästään nainen synnyttää. Sujuvammin virke kuuluisi: Mutta kaikki muuttui, kun hänen vaimonsa Elisabeth synnytti ensikoisensa Antonin. Tai lyhyemmin: Mutta kaikki muuttui, kun Elisabeth synnytti Antonin.

Jään tosin miettimään miten niin "kaikki muuttui Antonin syntyessä". Billy Monorodehan alkoi kiinnostua kunnianhimosta ja äärimmäisistä rikkauksista vasta 8 vuoden päästä, kertomuksen mukaan ei aikaisemmin. Kuka tässä kohtaa on hän? Monen lukukerran jälkeen päättelen, että tässä kohtaa näkökulmahenkilö vaihtuu Antoniksi eli Alaniksi. Tosin jos näin on, voiko 8-vuotias olla jo kunnianhimoinen tavalla, mikä tuntuu kaupunkilaisista täysin vieraalle?

Tässä on muutakin outoa, kun sen lukee ajatuksella: "hän alkoi kiinnostua vääräntyyppisistä asioista: rahasta, kunnianhimosta ja äärettömistä rikkauksista. Nämä asiat olivat muille kaupunkilaisille täysin vieraita.". Ovatko siis raha ja kunnianhimo kaupunkilaisille täysin vierailta? Eikö Obervillessa käytetä rahaa ja eikö siellä ole uraihmisiä? Sillä jos siellä on molempia, niin miksi raha ja kunnianhimo on otettu mukaan?

Kun Billy Monorode kuolemasta kirjoitetaan (toistamiseen), lukijaa ei tässä vaiheessa enää kiinnosta harteikkuus tai komeat viikset. Näistä kuvauksista pitäisi kertoa aikaisemmin, mieluiten korvaisin kuvauksen: 'hyvännäköinen'. Lukija, joka pitää harteikkuutta ja viiksiä rumina, ei pidä miestä hyvännäköisenä.

Aikamuodoista. Aikamuoto vaihtuu kirjoituksen lopussa imperfektistä preesensiin: "Yhdessä he synnyttivät esikoisensa, Michael Monoroden. Tänä päivänä tuo hyväryhtinen poika, jolla on merensiniset silmät ja tuuhea, ruskea tukka, käy koulua kaupungin keskustassa." Et saa vaihtaa aikamuotoa tällä tapaa kesken kaiken. Pysy imperfektissä. Piste. Ja taas Billy Monorode synnyttää. Vai onko nyt kyseessä Alan?

Kirjoitustyylisi on selkeää, mutta tarina on näkökulmahenkilöiden vaihtumisen takia äärettömän vaikea lukea ja ymmärtää.

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan ja lisään vielä sen, että tarina kannattaa aloittaa kiinnostavasti. Hyvissä tarinoissa henkilöhahmot ovat tapahtumia ja tapahtumapaikkaa etusijalla, ja lukijan huomio on hyvä saada kiinnittymään hahmoihin jo varhaisessa vaiheessa. Tarinan voisi aloittaa vaikka näin:

Kun Alan Monorodoen isä 103-vuotiaana kuoli, hänen pojastaan alkoi kehittyä Obervillen kaupunkilaisten silmissä hullu. Silloin joku totesi: ”Se, joka tarkoittaa hulluutta, tarkoittaa myös Alan Monorodea”, ja kaikki kaupunkilaiset alkoivat pitää tätä sanontaa oikeana.

Tarinan aloittaminen tapahtumapaikan kuvauksella on hyvä keino luoda oikeanlainen tunnelma, mutta siinä tapauksessa kuvauksen on syytä olla poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Obervillen kaupungissa ei ole tämän kuvauksen perusteella mitään erityistä. Tuo yllä lainaamani katkelma Alan Monorodesta on sen sijaan hyvä ja kiinnostava. Alkukappaleen jälkeen olisi sitten hyvä ottaa tarinan päähenkilö Michael puheenaiheeksi mahdollisimman pian.

Tarinan aloituksessa on hyvä myös tuoda lukijalle esille, mistä tarina tulee kertomaan ja minkä tyyppinen tarina tulee olemaan. Tekstistäsi sain aluksi sellaisen käsityksen, että tarina tulee kertomaan katkeroituneesta miehestä (Alanista) ja hänen elämäntarinastaan, mutta viimeisen kappaleen perusteella tulin siihen lopputulokseen, että tarina kertookin komeasta ja väärinymmärretystä lukiopojasta (Michael). Älä viivyttele Michaelin esittelemistä näin kauan, vaan ota hänet tarinaan mukaan viimeistään toisessa kappaleessa.

Sinänsä ihan kiinnostavaa...
Edellä on jo arvioitu pitkästi. Minä ainakin sain päivän parhaat naurut luettuani, että mies synnytti vaimonsa kanssa ja vielä kahdesti! Kiitos siitä :)
Lisäksi tuo Nimi Michael Monorode, kun siitä ottaa pois o:n ja d:n on mies ja vaimo synnyttänyt kenenkäs muun kuin Micheal Monroen :) :)